Lue keskustelun säännöt.
Mokasin vissiin tänään kunnolla!
17.03.2007 |
Oli meidän lapsen juhlat jotka menivät ihan kivasti. Käly perheineen oli käymässä ja lisäksi muita vieraita. otin sitten puheeksi kahden keittiössä kälyn pojan (kummipoikani) syksyisen kouluun menon ja kyselin miten koulumatka tulee järjestymään? (Pojalla ollut siis vähän vaikeuksia eskarissa ja on tutkimuksiin menossa). Käly oli sitä mieltä että ei ikinä pysty kulkemaan matkaa yksin ja minä TYHMÄ yritin sitten siinä, että jos pikkuhiljaa lähtee onnistumaan ja onhan tässä kesä välissä ja aikaa harjoitella, jos se siitä lähtee nyt jne. Ja sanoin vielä, että kyllä sitä kaikkien lasten kanssa varmasti ekat viikot kuljetaan yhdessä, että katsoo sitten miten lähtee... Yhtäkkiä käly suuttui, rupesi kiukkuamaan että heidän lapsi EI ole normaali, ei koskaan onnistu kulkemaan yksin. Väitti että puutun kaikkeen, kyllä oma äiti parhaiten tietää ja tuntee lapsensa. Juoruillaan vaan selän takana heidän asioista jne.
Siis olin aivan puulla päähän lyöty! En ollenkaan tajunnut mistä kysymys! Käly keräsi kimpsut ja kampsut ja lapset ja paiskasi oven kiinni. Siinä meni sitten meidän lapsen juhlat piloille. Oli vähän vaikea selitellä kolmivuotiaalle, että miksi serkut sillä lailla lähtivät kesken leikkien. Yritin vielä eteisessä selittää, että nyt meni kyllä ihan pieleen, en tosiaan tarkoittanut mitään, pyysin anteeksi ym. Siinä vaan käly muiden vieraiden kuullen jatkoi, että juoruillaan vaan heidän asioista jne. (tämä siis vissiin pohjasi siihen, että äitini oli maininnut jotain mahdollisesta koulumatka-ongelmasta ja siksi osasin sitä kysyä).
No kiva juttu. En kokenut juoruiluna kun kysyin häneltä suoraan asiaa. ja tämä on ollut sellainen asia, mistä ollaan koko ajan avoimesti puhuttu kälyn ja koko perheen kanssa. Nyt on ollut vielä tosi paljon positiivista kehitystä lapsella, joten oli omasta mielestäni (ja minun tietojeni mukaan) ihan asiallista olla positiivisella kannalla. Käly oli juuri pari päivää aikaisemmin kertonut, että lapsi on saanut tosi paljon hyvää palautetta, kaikki arkijutut menneet parempaan suuntaan jne.
Yritin sitten paikata tilannetta ja laitoin tunnin päästä tekstarin, jossa vielä pyysin anteeksi, sanoin etten tarkoittanut vähätellä heidän tilannetta, vaan yritin ajatella positiivisesti. Pyysin juttelemaan ja lähtemään vaikka lenkille. Sanoin, että on tosi paha mieli, enkä haluaisi että kaikkien päivä menee piloille. Ei tosiaan ollut tarkoitus loukata kun vielä olivat meillä vieraina, oli juhlat menossa jne. VAstausta ei tullut. Ei siis enää puhu minulle mitään eikä vastaa viesteihin.
Nyt on tosi paska fiilis. En enää ikinä kysy mitään koko asiasta. IHmettelen kovasti, että ansaitsin tämän ja että piti pilata juhlat. Olisihan voineet lähteä vähän hienovaraisemmin ja vaikka illemmasta soittaa tai laittaa viestin, että vituttaa minun käytös. Tuli tosi veemäinen olo lapsen ja muiden vieraiden takia. Ja minä olin tyhmä kun edes otin asian puheeksi. En tiennyt, että asia oli muutamassa päivässä muuttunut jotenkin?!? Luulin kuitenkin, että aikuiset voisivat selvittää tommoset asiat. Että voitaisiin puhua asiasta ja jos on jotain sanottavaa, sen voisi sitten sanoa. Minusta se olisi reilua. Mutta tollainen, että lähdetään ovet paiskoen, ei vastata anteeksipyyntö -viestiin tai mihinkään ja tolla lailla pilataan juhlat, oli kyllä aika itsekästä. Oli kuitenkin aamupäivä ja käly tiesi, että koko päivän oli tulossa vieraita. Oli siinä sitten emännän vähän vaikea jatkaa juhlia:( Juhlamieli hieman katosi.
Voi itku. Inhotaa ihan älyttömästi.
Kommentit (12)
Kuulostaa tutulta. Yritä ajatella, että et oikeasti voi tuollaiselle mitään.
Tiedän, että hankalaa, mutta totuus kuitenkin on, että mikäli juttu meni noin, et voinut ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulu teille ja onhan se vähän hölmöä alkaa " neuvomaan" ja kannustamaan toisia asiassa josta sinulla ei ole mitään todellista tietoa. Ja onhan sekin vähän juoruilua jos äitisi on kertonut toisen asioita ja sitten sinä otat ne puheeksi.
Kuitenkin on myös hieman äkkipikaista ja kömpelöä julkisesti ja lapsellisesti vetää " herne nenään" ajattelematta juhlasankaria (=lastasi), mutta sille ei ehkä tunnekuohussaan voinut mitään. Tekstariin vastaaminen voi tapahtua myöhemminkin.
mielestä et tehnyt mitään väärää. Mutta kälysi raivostuminen on saattanut johtua aivan jostain muusta. Onko hänen lapsellaan juuri todettu jotakin muutakin mistä et tiedä? Ja nyt sanasi vaan sattuivat väärään aikaan väärään paikkaan?
Mukavasti rohkaisit häntä ja otit vielä yhteyttä jälkikäteenkin. Et voi tehdä enempää. Ota myöhemmin yhteyttä ihan muina miehinä.
Näin minä sen koin. Mies oli kanssa samaa mieltä. Ei ymmärtänyt mistä käly tolla lailla suuttui? Itse olen koko päivän asiaa miettinyt ja on kyllä itkettänyt, kun olen juuri aivan viimeisilläni ja hormonit sekaisin. Itku muutenkin herässä. Olen nyt sitten yrittänyt ajatella, että ehkä kysymys oli jostain viimeisestä niitistä? Ehkä tuo purkaus ei ollut ihan täysin henk. kohtaista. Ehkä minä vaan nyt sanoin mielipiteeni taas liian kärkkäästi ja se riitti. Tosin, minun mielipide oli omasta mielestäni kannustava. Nyt en sitten tiedä mitä tehdä. En ainakaan yritän mitään viestiä enää laittaa. Kälykään tuskin laittaa mitään.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna aikaa äläkä ota asiaa enää puheeksi mitenkään edes anteeksipyyntöviesteillä. Olet jo anteeksi pyytänyt. Kälysi varmaan lähetyy sinua, kun on itse sopeutunut asiaan. Se ei ole aina niin helppoa, kun omalla lapsella on jotain ongelmia, erityistä, erilaista, mitä se nyt sitten onkaan minkä kokee negatiivisena.
luulin, että minulla oli asiasta tietoa. Kun tästä ollaan koko ajan avoimesti puhuttu ja juuri käly itse muutama päivä sitten kertoi että on tosi paljon hyvää kehitystä tapahtunut. Enhän minä tietenkään voi tietää mitään muuta mitä ovat kertoneet itse. Sen takia on tyhmää suuttua. Tietenkin minun mielipide pohjasi tohon mitä tiesin. No, opinpa taas, että suu suppuun. Kuuntelijaa kyllä aina tarvitaan, mutta kannattaa näköjään vaan nyökytellä ja olla samaa mieltä. Se että kuulin koulumatka-jutusta äidiltäni meni lähinnä näin " Oliko teillä puhetta siitä koulumatkan kulkemisesta?" . No ei ollut ja siksi juuri sitten kysyin tätä tänään kälyltä suoraan, että mitä hän on nyt siitä sitten ajatellut. Enpä kysy enää.
t. ap vielä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elelläni vastaan ja neuvot myös. Ihmeellistä ylpeyttä sellaine, joka saa ihmisen raivostumaan tuolla tavalla! Aikuinen ihminen osaa pitää tuollaiset lapselliset tunnekuohunsa sen verran kurissa, ettei lapsen bileitä pilaa. Jos muuten on noin herkkänahkainen, niin parempi ehkä pitää kanssaihmiset etäällä.
Vierailija:
kuulu teille ja onhan se vähän hölmöä alkaa " neuvomaan" ja kannustamaan toisia asiassa josta sinulla ei ole mitään todellista tietoa. Ja onhan sekin vähän juoruilua jos äitisi on kertonut toisen asioita ja sitten sinä otat ne puheeksi.
Kuitenkin on myös hieman äkkipikaista ja kömpelöä julkisesti ja lapsellisesti vetää " herne nenään" ajattelematta juhlasankaria (=lastasi), mutta sille ei ehkä tunnekuohussaan voinut mitään. Tekstariin vastaaminen voi tapahtua myöhemminkin.
Ei siis vain kälyjä. Siksi tämä niin kovasti ottaakin päähän. En ikinä loukkaisi ystäviäni tahallaan ja sen kyllä sanoinkin. Käly ei ole sekopää vaan normaalisti ihan tavallinen, mukava ihminen. En ole ikinä nähnyt, että suuttuu tolla lailla. Tuntuu kauhean epäreilulta, että jos toinen vahingossa loukkaa ja pyytää anteeksi, niin toinen ei edes noteeraa vaan aloittaa mykkäkoulun. :(
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös erityislapsi, jonka kohdalla normaali eteneminen on täysin mahdotonta. Välillä suututtaa, kun yksi kaveri puhuu omasta saman ikäisestään, että " meidän Maija niin ja näin, eikö teidän Matti vieläkään niin ja näin?" Tai " pitääkö sille sanoa joka kerta samasta asiasta" jne.. Yritän aina hymyssä suin selittää, että normaalilla lapsella ja erityislapsella on eroja, jotka tekee toisesta normaalin ja toisesta erityislapsen, mutta ei mene jakeluun. Ystävä, kun tuntuu luulevan, että se on kasvatuksen tulosta, että hänen lapsensa on terve ja normaali. ;)
En silti ikinä käyttäytyisi samalla tavoin, kuin kälysi. Sinä varmasti tarkoitit hyvää, mutta ehkä hän koki sen muulla tavalla. Harmi, kun hän ei pysty keskustelemaan asiasta, ehkä hänellä on vielä itsellään asian hyväksyminen kesken? Tsemppiä välien selvittelyyn...
Ymmärrän mitä tarkoitit tolla viestilläsi ja kyllä varmaan meillä kaikilla lähiperheessä on vielä suhtautumisessa vaikeuksia. Mutta, kun vielä ei ole mitään paperilla, että lapsi edes on erityislapsi. On vasta menossa tutkimuksiin. Ollaan tästä puhuttu paljon kälyn kanssa, siitä mitä mahd. diagnoosi tullessaan merkitsee jne. Minä vaan olen yrittänyt suhtautua tähän lapseen tavallisesti. Eli ajatttelen pitkälti, että ihan tavallisia juttuja voi jatkaa niin pitkään kuin mahdollista. Että puolessa vuodessa voi vaikka koulumatka alkaa onnistuakin. Siksi juuri sitten anteeksipyyntöviestissä sanoin kälylle, että EN tarkoittanut vähätellä. Mutta varmaan se siltä sitten tuntui.
t. ap
Kurjaa että juhlat menivät pilalle, minusta sinä et tehnyt mitään väärin.