Mitä syitä on asua kerrostalossa? En tajua ollenkaan
Kommentit (18)
Omakotitaloon en muuttaisi IKINÄ, pelkäisin siellä todennäköisesti koko ajan hullua murtomiestä tai ikkunoiden takana kyttääjää.
Se raha...ei ikinä saatas ostettua omakotitaloa. Ja toisekseen kun mulla on rajoitteita fyysisen rasituksen suhteen niin miehen kontolle jäis liikaa töitä. Sekin tyontekijän ottaminen maksas lisää.
Vierailija:
muuta kuin yhden syyn ja se on laiskuus.
Helsingin keskustassa ei hirveesti omakotitaloja ole.
Joidenkin mielestä on myös mukavaa, kun kerrostaloyhtiöissä on paljon lapsiperheitä lähekkäin (jopa seinien takana useita), kun taas okt-alueilla lapsilla saattaa olla pitkätkin matkat kavereille. Eikä kerrostalossa tarvitse tehdä lumitöitä tai ajella nurmikkoa tai huolehtia mistään muustakaan vastaavasta hommasta itse.
Silti en muuttaisi itse kerrostaloon, jos ei olisi taloudellisista syistä ihan pakko. Tykkään omasta rauhasta ja omasta pihasta ja oven vieressä olevasta autotallista liikaa :) Rivarissa asuttiin hetken aikaa, se oli ok. Silti on ihanampaa, kun ei ole yhtään seinänaapuria! Puhumattakaan sitten " katto/lattianaapureista" ... Me muutettiin vähän kauemmaksi omakotitaloon ennemmin kuin asuttiin ahtaasti rivarissa pk-seudulla. Toiset valitsee toisin.
Suurin piirtein noin paljon maksaisi omakotitalo alueelta, jossa voisin kuvitella asuvani. Kotipaikka Helsinki.
sijainti ja mukavuudenhalu ja raha.
Meille ei olisi ollut mahdollista ostaa uutta omakotitaloa kaupungin keskustasta, mutta sen sijaan saimme mukavan uuden kerrostaloasunnon.
Omakotitalo ei ole missään nimessä poissuljettu, mutta onhan näin kieltämättä mukavan helppo asua!
En ihan aidosti vain voi käsittää, miksi ihmeessä joku lapsiperhe haluaisi tietentahtoen asua Helsingin keskustassa. Ei millään pahalla siis, vaan ihan aidosta uteliaisuudesta kysyn niiltä äideiltä/isiltä, jotka siihen ratkaisuun on päätyneet :) Mulle jo sinkkuaikana keskustassa vuokralla asuminen oli ahdistava kokemus, liikaa melua, saasteita ja ihmisiä... Ja ne liikenneruuhkat, argh! Sen tajusi kunnolla vasta, kun muutti pois. Lasten kanssa en voisi kuvitellakaan asuvani keskustassa, saati että olisin valmis vielä maksamaan siitä extraa.
On vain ihan mahdotonta ymmärtää, miksi joku perheellinen vaihtaa mahdollisuuden väljään rivariin/okt:on rauhallisemmalla seudulla usein vanhaan, ahtaampaan, saunattomaan (ja jopa hissittömään ja/tai parvekkeettomaan) kerrostalokolmioon...?
eihän ne ruuhkat silloin vaivaa, joka paikkaan (minne haluaa) on kävelymatka. Ja jos on aina asunut siellä, se on kotipaikka.
Mutta työpaikka ei päätäni ole saanut kääntymään eikä ymmärrystäni lisääntymään. Minusta oli hankalaa päästä kotoa minnekään, kun oli miljoonat liikennevalot ennen kuin edes pääsi keskustasta pois! Eli ennemmin liikun vain työmatkat julkisilla kuin asuisin pysyvästi ruuhkien keskellä. Mutta makunsa toki kullakin ;)
-15
En ole pätkääkään kiinnostunut minkäänlaisista kunnossapitotöistä, en kiinteistön enkä piha-alueiden. En missään nimessä halua uhrata moisiin töihin minuuttiakaan vähäistä vapaa-aikaani. Sitä paitsi haluan asua keskustan lähellä urbaanissa ympäristössä, mutta kuitenkin meren ja viheralueiden äärellä. Tähänkään toiveeseen ei oikein omakotiasuminen istu. Eikä uuteen omakotitaloon saa ikinä sitä vanhan kerrostalon tunnelmaa, mistä suuresti nautin.
Joidenkin ihmisten mielestä siellä on kiva asua, koska kaikki kulttuuritarjonta, kaupat, ruokapaikat jne. ovat siinä ihan lähellä.
Lisäksi se minkä sinusta tuntuu että on ihmisiä joka paikassa, niin on myös ihmisiä jotka tykkäävät siitä että on muita ihmisiä ympärillä ja niitä ahdistaa esim. maalla asuminen jossa ei ole ketään mailla eikä halmeilla.
20 minuutin päästä Helsingin keskustasta, koska on kaksi pientä lasta ja koira. Mutta voisimme kyllä asua keskustassakin, ei se niin hankalaa olisi, erilaista vain. Ja vanhuudenpäiviksi muutan kyllä takaisin.
ei asuta keskustassa... näkee koko kaupungin kun täältä kattoo ulos! ihanan raikas ilma, ei saasteita, kivat ulkoilu alueet lähellä, kaikki naapurit on ihania mummoja... siinä mun syyt!
Omakotitalon pikkupikkupihalla ei ole minulle mitään arvoa/käyttöä eikä varsinkaan hinkua hoitaa sitä kesät talvet.
Helsinki on viehättävä pikkukaupunki, juuri sopivan kokoinen itse asiassa. Riittävästi kulttuuritarjontaa, kauppoja ja ravintoloita, ja sopivasti asukkaita ja vierailijoita, muttei juuri minkäänlaista ruuhkaa minnekään.
laiskuutta, aivan sama. Ihanaa kuitenkin!