Oletko ylpeä siitä, että olet synnyttänyt alakautta?

Pitaisikö sitten olla?

Olen ylpeä siitä että kaverini on saanut lapsensa synnyttämättä heitä - adoptoimalla.

En nyt käyttäisi sanaa ylpeä, mutta olen iloinen, että olen saanut kokea molemmat synnytystavat.

Ne olivat hurjia kokemuksia, mutta selvisin niistä mielestäni hyvin.



Tottakai olen ylpeä niistä.



Ja mitä tulee siihen, tunnenko jotakin ylemmyyttä sektioäiteihin, niin vastaus on, että en. Paitsi mukavuussektioäiteihin, joita tunnen myös.

Jonkin verran olen yllättynyt siitä, että olen tehnyt kolme ilman ilokaasua kummempaa kivunlievitystä, mutta kuulun sarjaan sairaan nopeet.



Ei kiinnosta miten muut lapsensa päästää. Itse olisin pelännyt sektiöta paljon, paljon enemmän kuin edes ekaa alasynnytystä.

Totta helvetissä tunnen ylpeyttä selvittyäni niistä koitoksista.



Kurjaa on kun synnyttämistä vähätellään mielestäni.

sain siihen mahdollisuuden. Kipeetä teki mutta helppas heti kun vauva ulkona, toista se oli sektiossa kun 2 viikkoa käveltiin selkä mykkyrässä kipeen haavan kanssa. Vaivasi myös se kun vauva tuotiin valmiina kapalossa monen tunnin kuluttua sektion jälkeen. Vuonna -87 nukutettiin vielä sektiossa, nythän systeemit muuttuneet.

olen synnyttänyt kaksi lastani alakautta, mutta ylpeä olen niistä lapsista, en siitä miten he tulivat tähän maailmaan. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että olen saanut kaksi lasta. Ylpeilynaihetta tässä syynytystavassa ei mielestäni kyllä ole - ihan sama miten he tänne tulivat, mutta IHANAA että ovat täällä.

Miljardit naiset ovat pystyneet samaan.

mutta yhtä ylpee olsiin jos lapset olisi syntyneet sektiolla. pääasiahan on että lapset ei sinne jää! =)