Koirakuumetta ilmassa!!

on sitten tosi vaativa noin yleisesti, sille ei siis ihan peruslenkitys riitä. Se tarvitsee paljon myös aivojumppaa tai se saattaa aloittaa ongelmakäyttäytymisen. Rodde ei myöskään ole kovinkaan miellyttämishaluinen. Se on kyllä plussaa että kotona on monasti ihana sohvaperuna (kunnes päästään lenkille :D)

ite kyselin aiemmin novascotiannoutajasta mutta ei tullut kommentteja...

itse pidän pieniä koiria pelottavempina kuin isoja...tietenkin se on kasvatuksesta kiinni. ja onhan se pientä koiraa lastenkin kiva talutella. itse päädyimme alustavasti novascotiannoutajaan. sisäkoiraa meille ei tule.

sen verran pienessä asunnossa tällä hetkellä, tosin muutamme noin 4v. päästä isoon taloon ja sitten ajattelin jotain isoa rotua : ) Mies ei tosin ole oikein lämmennyt noihin pieniin koiriin, kun pitää kuulemma koiralla kokoa olla : )



ap



ja joo, täällä av-lla on tärkeämpiäkin aiheita puida kuin koirat : ) siksi kukaan ei vaivaudu vastaamaan tai jos vastaa, niin kuitenkin jollain negatiivisella sävyllä ilman omaa kokemusta, mutta kiva kun sinä kirjoitit

Ei se koko niinkään vaan luonne!

mukavia koiria. Mietin vain, että kuinkahan paljon kasvattajat vaativat, että koiria pitää käyttää näyttelyissä? Olen kuullut sellaisiakin tarinoita.



ap

siellä on keskustelua ja tietoa roduista

Kaikki koirat ei ole edes näyttelykelpoisia.

ja EI NE RIPULOI yhtään enempää, kuin muutkaan koirat!

Pakkohan se ei ole koskaan jos olet koiran itsellesi ostanut, eikä se ole esim. sijoituskoira, mutta monet kasvattaja toivovat, että lupaavia kasvatteja käytettäisiin näyttelyissä.

Saat kokoajan varoa ettei lapsi astu koiran päälle, kaadu, jätä koira oven väliin jne - ne kaikki voivat olla noin pienelle koiralle hyvin kohtalokkaita jos vahinko pääsee tapahtumaan. Toki lapsia ja koiraa tulee muutenkin aina vahtia, mutta riski on minusta aika suuri. Miten olisi joku pieni mutta vähän vankempi koira; borderterrieri, cavaljeeri, sheltti, mopsi tms...?



Ja toiselle vastaajalle (en muista numeroa): miksi ihmeessä joku haluaa koiran jos se ei saa sisälle tulla...? En pidä muitakaan perhenjäseniä pihalla narun jatkeena tai häkissä, miksi siis koiraa?



t. kahden koiran ja kahden lapsen " omistaja"

Lapsena kun vietin maalla kesät niin minua säälitti tosi paljon ne naapureiden koirat jotka olivat AINA ulkona häkissä. Ei vaan ole tajua tuollaiseen!

On tää vaikeeta : )

sisäkoiraa ei meille allergiani takia voi tulla. nuorempana mulla oli pihakoirana sekarotuinen joka ei viihtynyt sisällä. ja kyselin aiemmin novascotiannoutajasta listietoja...se on tällä hetkellä rotu josta tykätään eniten. jos ei sovellu pihakoiraksi (lämmin koppi autotallin yhteyteen) niin sitten emme sellasta voi ottaa. Eikä pihakoirana oleminen aina tarkoita narun jatkeena olemista kaiket päivää. isäntä metsästää joten pitkiä ulkoiluja olisi tiedossa sekä tietysti lenkit ym. pihalla yhdessä oleminen. oman koirani kanssa harrastin agilitya, hiihtämistä, rullaluistelua ym...yhtä rakas se ulkokoirakin on kuin sisäkoira. ja mielestäni sen koiran paikka on ulkona...

koiran hankinta perheeseenne olisi ihan hyvä idea :)

Meillä sekarotuinen sessuli ja lapset 4 ja 2-vuotiaita ja hyvin on mennyt, koiralla ikää tosin jo 6-v.

Olemme miettineet toisen koiran hankintaa tulevana kesänä ja meillä myös isäntä haluaisi isomman koiran kokoisen rodun. Ja minä olisin ihastunut pienempään koiraan...

Pienen kädenväännön jälkeen löysimme näyttelyistä kompromissin... koiran kokoinen ja kuitenkin söpö ja hyvän luonteinen; Lagotto Romagnolo. Käyhän tutustumassa rotuun yhdistyksen nettisivuilla!

mitkään noutajat ei TODELLAKAAN sovi ulkokoiriksi! Ovat sosiaalisia ja erittäin kiintyneitä omistajistaan. joten jois sellaisen koiran pistät pihalle asumaan niin saat todella onnettoman koiran. Ne haluavat olla omistajiensa lähellä nukkuessaankin.



Täytyy sanoa että aika sairasta haluta koiraa pihanperälle. Jos todella väität olevasi koiraihminen niin että tollasta vaihtoehtoa edes harkitsisi.



Jos sun kuitenkin on pakko saada se koira sinne koppiin asumaan, niin ota ainakin sellainen joka ei välitä ihmisten seurasta ollenkaan.



Mutta ei noutajaa missään nimessä!!!!

ihmislapsi täyttää kohta 4 ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Suosittelen. Meillä on pojilla ne omat paikat sekä olkkarissa että meitin makkarissa jonne ei KENELLÄKÄÄN ole asiaa, se myös meitin tytölle opetettiin.. samoin ruokailut on koirille pyhiä, silloin ei mennä härppimään...

Jos vaan uskot että jaksat lenkittää ja hankkia/tehdä ulkovaatteet talvea ajatellen (siis jos nakua ajattelitte) niin näppärä seurankipeä ja monessa mukana menevä koira kintsu on :D

Meidän koiruudet ei ole koskaan näyttelyissä olleet tai vanhempi yhessä mätsärissä... Kasvattajan kanssa puhuttiin jo sillon alkuun kun kiinnostusta ei oikeen ole. Hän oli sitä mieltä että ei nää ole ne pentueen lupaavimmat ja toisaalta jos me koitetaan ees opetella seisottamista jne niin hän vie sitten vaikka itse jos meille käy ja koira vaikuttaa aikuisena upeelle.. no, sitä päivää odotellessa...

Niin, ja hyvin nuo koiruudet ja pimu leikkivätkin keskenään... :D

Olen kerännyt niitä elämässäni 14v joten tiedän kyllä mitä se on. Ja juttelimme eilen miehen kanssa tosi paljon tästä koira-asiasta ja hän ei halua pientä koiraa vaan ISON ja nyt katselinkin tuota landseer rotua, onko kokemusta ja mistään en löydä suurinta kokoa? Ovatko kaikinpuolin kuin nöffit? Monella sivulla oli viittaus näin.



Ja aiemmin kun puhuin pienestä asunnosta, niin on meillä kivan kokoinen rivari metsän laidalla, kyllä sopu sijaa antaa ja tosissaan neljän vuoden päästä muuttamassa omakotitaloon. Kyllä asiaa edelleen harkitaan ja ei tämä mikään hetken mielijohteen päätös ole tai tule olemaan.



ap



Itse ihastuin noihin kiinanharjakoiriin, mutta mies ei lämmennyt YHTÄÄN : )

Hankin tyttöchihuahuan kun muutin omaan asuntoon, kun aloin odottaa esikoistani astutin myös koirani. Kuljettiin yhdessä mahat onnellisesti pystyssä =p Chihuissa pieni koko on erityisen kätevää, koirat mahtuvat mukaan rattaisiin ja kulkevat yleisesti paljon enemmän mukana menossa.

Pidimme pentueesta yhden pojankoltiaisen ja näin ollen perheessä oli kaksi " vauvaa" .

Päätimme tehdä toisen lapsen heti perään ja astutin myös koiramme taas-> taapero, loppuajan raskaus ja yhteensä 10 chihuahuaa kolmiossa&hyvin meni.

Nyt lapset ovat 1,4 ja 2,7 ja teetän pikkurouvallamme vielä viimeiset pennut, juoksua odotellessa =)



Eli lapset eivät ole este chihuahuan pidolle kunhan koiralla on rauhoitettu ruokailu ja nukkuminen. Lapset on ohjeistettu pennun oikeanlaiseen käsittelyyn ja vieraillakin säännöt selvillä. Chihuahuat ovat hyvin reviiritietoisia, eivätkä kovin miellyttämishaluisia.

Jokainen koira on kuitenkin yksilö ja jokaisen koiran voi kouluttaa esim. olemaan haukkumatta jos sellainen häiritsee. Täten ns. rotuyleistyksiin ei kannata aina tukeutua.

Erityisesti kennelnimen hankkineet kasvattajat toki toivovat että lupaavia koiria käytettäisiin näyttelyissä jotta nimi saisi " mainosta" , toki ylevämpiäkin motiiveja on mutta tuo nyt tuli ensimmäisenä mieleeni.

Sijoituskoiran saa hieman halvemmalla, mutta siihen yleensä sisältyvät ehdot näyttelyistä, ruokinnasta ja pennutuksesta.

Itse en ole asettanut ns. näyttelyehtoja ja enemmän panostankin " oikeanlaisten" ihmisten löytämiselle pennulle.



Tässä jonkinlainen yhteenveto, mutta kysy lisää niin yritän vastata.



E

Omia lapsia meillä ei ole, mutta kavereiden lapsia käy usein ja koira aina innoissaan kun lapsia tulee kylään. Rotu on muutenkin ihmisrakas, mutta pieni. Ei siis sovi teille, jos isoa meinasitte.

Itse olen myynyt pentuja lapsiperheeseen ja ovat kuulemma hyvin lapsirakkaita. Ei siis oikeasti mitään ongelmaa olla harjis ja lapsia samassa perheessä.



Rohkeasti vaan tutustumaan kasvattajiin!!



wee wee wee. sukaro .net