Kuinkahan usein naisen intuitio siitä, että miehellä " on jotain" jonkun muun kanssa, pitää paikkansa?

Ainakin minun intuitioni. Joka kerta, kun olin huolissani ja epäilin, myöhemmin paljastui, että oli syytäkin epäillä. Näin ex-liitossani. Enkä ole mitenkään sairaalloisen mustasukkainen tai epäileväinen - nykyistä miestäni en ole epäillyt kertaakaan, vaikka olemme olleet jo 10 vuotta yhdessä. Mutta hän onkin uskollinen ja ymmärtää asian arvon.

minulla on ns. hyvä mies ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta kun en vaan pääse irti tästä tunteesta, että hänellä on " jotakin jossain" . Järjellä ajateltuna se on aika mahdotonta, koska mies on yleensä aina kotona, milloin ei ole töissä, mutta siitä huolimatta.... En osaa sitä selittää.



ap

Joka kymmenes epäilee että puoliso pettää, ja joka neljäs pettää tai on pettänyt puolisoaan. Eli useimmat eivät edes osaa epäillä.

kokajan. Ja se tunne piti paikkansa... Mies jäi kiinni ekasta vieraasta suhteestaan n. 10 vuotta sitten. Nyt sitten toisen kerran, mulle tuli samanlainen tunne tässä vuodenvaihteen jälkeen. Ja taas sama juttu... nyt meillä on avioero vireillä, ja harkinta-aika loppuu loppukesästä.

puoli vuotta sen jälkeen kuin aloin epäilemään. Tämä uusin suhde paljastui hieman aikaisemmin, koska tunne oli niin vahva, ja aivan pokkana luin mieheni viestit puhelimesta. Tiedän että laitonta, mutta niin on rinnakkainen sudekin aviossa olevalla. T. 6

" naisen intuitio" on pilannut monta hyvää suhdetta aiheettomuudellaan. Siis ap jos epäilet oikeasti viatonta miestäsi, teet TODELLA pahaa suhteellesi. annahan ajan kulua, äläkä murehdi turhia. Kyllä nuo pettämiset paljastuvat ennemmin tai myöhemmin, mutta niillä ei kannata omaa elämäänsä pilata.

mutta tietenkin hän kielsi kaiken. Sitten lopulta jäi kiinni. Selvisi että oli pettänyt jo n 5vuotta.

kun mies tosiaan suuttuu ja muka loukkaantuu, jos yritän edes vihjata mitään siihen suuntaan :(



ap

T Se jota petettiin ainakin 5 vuotta

ja olen epäillyt usein miestäni, mutta 2 kertaa tunne on ollut aivan älyttömän vahva. Ja ne 2 kertaa on sitten osoittautuneet oikeiksi. Viimeisen kerran ajelin kotiin töistä ja mies oli ollut baarissa viikko sitten, ja yhtäkkiä sain varman tunteen, että nyt on tapahtunut jotain. Mies kielsi, mutta lopulta löytyi ystävä joka oli nähnyt miehen vaalean naisen kanssa.

toisen mukaan. Samalla voi paljastua vaikka miehen toinen perhe ja vaimolle salaa lahjaksi tuodut sukupuolitaudit! Joo, kyllä kannattaa ehdottomasti vaan odotella että mies päättää kertoa ne asiat jotka hän katsoo aiheelliseksi naisen tietää..!

jäänyt kiinni. Voiko olla kahta ilman kolmatta? Miehelleni tämä viimeisin suhde on kuulemma ollut vain kaveripohjalla, mitä nyt suudelleet muutaman kerrran. Kamalaksi tämän suhteen on tehnyt se asia, että se nainen on/oli meidän yhteinen ystävä. Tämä näinen on kovin pahoillaan, hän kuulemma vain rakastui mieheeni. Mieheni piti suhdetta vain kavereiden välisenä =) Arvatkaa uskonko?

En halua lietsoa mustasukkaisuutta tai turhia epäilyksiä, saattaa toki olla että vahva intuitio osoittautuukin vääräksi. Mistä sitä ikinä tietää mitä elämässä tapahtuu, ehkä hyvä ettei tiedäkään. Välillä tuntuu vain että elämä on tosi epäreilua... Aikamoista vuodatusta nyt laskin ja varmaan hieman sekavasti kirjoitin, mutta taas nousi tunteet niin pintaan. Neljä kuukautta ja voin hakea avioroa, nyt mietitään. Tsemppiä sulle ap, tiedän miltä susta tuntuu.

T. 6

Minulla takana pitkä avioliitto jonka alkupuolella minulla oli muutaman kerran vahva tunne että miehellä oli joku suhde käynnissä mutta uskoin miehen vakuutteluihin ja vähän häpesinkin kun olin mustis. Vuosien aikana aina satunnaisesti minusta tuntui että miehellä ja jollain tuttavanaisella olisi ollut jotain ja jälleen mies totaalisesti tyrmäsi minut ja pilkkasi minua kun epäilin turhia.

Kunnes lopulta, 12 avioliittovuoden jälkeen (!) yksi ystävämme humalassa tunnusti minulle suhteensa mieheni kanssa ja kun mies oli selkä seinää vasten hän tunnusti lopulta kaikki (tai ainakin ne joita osasin tivata) suhteensa ja niitä oli paljon!

En kyennyt antamaan anteeksi ja nyt olemme eronneet. Ehkä eniten loukkasi se että osa ystävistämme oli tiennyt näistä suhteista jo vuosia eikä ole koskaan kertonut mitään, ja toiseksi oma hyväuskoisuuteni ja että annoin miehen puhua itseni pyörryksiin ja uskoin olevani vainoharhainen :(



Näin siis meillä, toivottavasti sinulla on asiat paremmin!

ollut useitakin. Mieheni kiistää että muita olisi ollut. Miksi miehet ovat tälläisiä sikoja? Itse olen elänyt nuhteetonta elämää, ja voin suoraan ja rehellisesti katsoa puolisoani silmiin, ilman että omaatuntoani kalvaisi mikään. Meillä on lapsia joiden takia olen tähän asti jaksanut. Mieheni on hyvä isä, ja oikeesti ihan hyvä puolisonakin. Olemme tehneet hirveästi töitä jotta luottamus saatiin vuosien mittaan takaisin, ja kun kaiken piti olla hyvin ja elämän ihanaa, tuli ilmi tämä ns. suhde. Meillä tosiaan avioero vireillä, mietin vaan kuinka selviän ja kuinka lapset selviävät. Voitko kertoa 16, miten sinä selvisit erosta. Mieheni vakuuttaa rakastavansa vain minua, ja tuo " suhde" ystävämme kanssa oli hänen puoleltaan vain ystävyyttä. Ei osaa selittää muutamaa suudelmaa, hömöilyä kuulemma... Olenko aivan liian herkkä, pitäisikö unohtaa avioero ja yrittää jatkaa. Kummallista kyllä, rakastan kuitenkin vielä miestäni jollakin tavalla, vaikka on mua loukannutkin pahasti. Vai jätänkö tuon paskan?

Pystyisitkö itse vapaaseen suhteeseen, houkuttako se yhtään?

Mä en itse usko, että kenellekään tekee hyvää joutua elämään omia periaatteitaan vastaan, ts. jos sinä halauaisit ehdotonta uskollisuutta mutta miehesi ei, niin en usko että siitä tulee loputlta muuta kuin iso kasa katkeruutta.

Vierailija:

ollut useitakin. Mieheni kiistää että muita olisi ollut. Miksi miehet ovat tälläisiä sikoja? Itse olen elänyt nuhteetonta elämää, ja voin suoraan ja rehellisesti katsoa puolisoani silmiin, ilman että omaatuntoani kalvaisi mikään. Meillä on lapsia joiden takia olen tähän asti jaksanut. Mieheni on hyvä isä, ja oikeesti ihan hyvä puolisonakin. Olemme tehneet hirveästi töitä jotta luottamus saatiin vuosien mittaan takaisin, ja kun kaiken piti olla hyvin ja elämän ihanaa, tuli ilmi tämä ns. suhde. Meillä tosiaan avioero vireillä, mietin vaan kuinka selviän ja kuinka lapset selviävät. Voitko kertoa 16, miten sinä selvisit erosta. Mieheni vakuuttaa rakastavansa vain minua, ja tuo " suhde" ystävämme kanssa oli hänen puoleltaan vain ystävyyttä. Ei osaa selittää muutamaa suudelmaa, hömöilyä kuulemma... Olenko aivan liian herkkä, pitäisikö unohtaa avioero ja yrittää jatkaa. Kummallista kyllä, rakastan kuitenkin vielä miestäni jollakin tavalla, vaikka on mua loukannutkin pahasti. Vai jätänkö tuon paskan?