Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuli sitten vietettyä yö sohvalla. :´( Ahdistaa.
17.03.2007 |
Meillä on miehen kanssa surua ja kriisi. Miehen kanssa ei olla päästy minkäänlaiseen yhteyteen asian kanssa. Viime yön pakenin sohvalle itkemään, koska mies ei kestä katsoa minun ahdistusta, vaan ahdistuu ja stressaantuu itsekin, joka kuulemma sitten vain pahentaa meidän tilannettamme.
Inhottavaa, kun mies on tavallaan jättänyt minut yksin tämän asian kanssa, koska mies kuulemma purkaa omaa ahdistustaan eri tavalla kuin minä.
En ymmärrä, miksei mies voisi edes lohtuhaleja antaa. Mies suuttuu minulle ja meille tulee joka ikinen kerta kauhea riita ja kinastelu, kun minulle tulee mitta täyteen asian patoamisesta sisälleni.
Olen yrittänyt asian tiimoilta myös saada ammattiauttajan apua, mutta en saanut sitä. Syytä ei minulle kerrottu, miksi avunpyyntööni ei reagoitu, ilmeisesti ei ole tarpeeksi budjettia auttaa kaikkia psykiatrisen avun tarvitsijoita.
Kommentit (16)
ja sinun pitää kunnioittaa sitä ihan samalla tavalla kuin haluaisit miehesi kunnioittavan sinun tapaasi käsitellä tilannetta.
Ilmeisesti sama suru on kohdannut teitä molempia. Miehesi tuska on ihan yhtä suurta kuin oma tuskasi, ja jos hän ei kestä kosketusta on kosketus hänestä yhtä ahdistavaa kuin sinusta kosketuksen puute.
En valitettavasti osaa auttaa tämän enempää, mutta minusta on selvää, että tarvitset jonkun, jonka olkapäätä vasten itkeä. Onko sinulla ketään ystävää tai sukulaista, joka voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vietän öitä sohvalla, koska en halua enää vaivata miestä surullani. Vasta nyt, kun " tapauksista" on useimpia kuukausia, niin olen pysytynyt suremaan. Kun kerroin miehelleni tästä, hän vain totesi " vieläkö sä vatvot sitä?" Tunsin itseni todella loukatuksi. Eikö minulla ole oikeutta surra, koska on " jo" puoli vuotta kulunut? Oliko tämä kaikki hänelle vain läpihuutojuttu?
Olen pahoillani, ap, en tiedä mikä auttaisi sinua. Itse olen miettinyt terapiaa (mitä se edes auttaisi) ja eroa. En tiedä mitä teen.
Vierailija:
En valitettavasti osaa auttaa tämän enempää, mutta minusta on selvää, että tarvitset jonkun, jonka olkapäätä vasten itkeä. Onko sinulla ketään ystävää tai sukulaista, joka voisi auttaa.
Varaa arkena aika lääkäriin. Kannattaa kertoa jo soittaessa, miksi olet tulossa, että tietävät varata tarpeeksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Varaa arkena aika lääkäriin. Kannattaa kertoa jo soittaessa, miksi olet tulossa, että tietävät varata tarpeeksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku ikävä tapahtuma, jota suret vai oletko " muuten vain" ahdistunut? Miehesi ssuree omalla tavallaan ja sinä omalla tavalla...
kerro mikä mieltäsi painaa? saat meistä palstalaista kuuntelijan itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös kuinka pahalta tuo kosketuksen puute tuntuu. Meillä myös ollut kriisiä ja nytkin kun ei mitään akuuttia ole päällä mies ei paljoa halaile. Siihen ei kai ole muuta keinoa kuin yrittää nätisti rautalangasta vääntää ja sen jälkeen antaa olla.
Itseäsi voit auttaa kirjoittamalla tunteistasi. Se auttoi minulla . Sai jäsenneltyä niitä ja kun aikaa kului huomasi että aina vähemmän joku asia vaivasi ja se piristi lisää.
Myös yleislääkäri voi määrätä lääkkeitä ahdistukseen, mutta ei se asia sillä pelkästään parane vaan sitä täytyy käsitellä. Kuinka kauan, sitä aikaa ei kukaan voi toiselle määrätä. Hienoa on jos pystyy antamaan toiselle tilan silloin kun sitä tarvitaan ja ottaa lähelle kun on tarvetta. Tosi harva vain jaksaa kun on itselläkin kriisiä.
vois saada vertaistukea: Tukiasema,Tukinet ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vois saada vertaistukea: Tukiasema,Tukinet ..
se ehkä onkaan? en yhtään vähättele tuskaasi, jokaisella on omat mittarinsa ja tapansa käsitellä surua, mutta hieman vaikeaa on myös neuvoa näin ylimalkaisesti. voitha koittaa esim. googlettaa josko netistä löytyisi jotain asiaan liittyvää materiaalia tms.
T:19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti on joitain jotka on kokenut saman tässä elämässä
on eri asia ymmärtää kuin tietää miten sä koet sen asian
moni kyllä varmasti ymmärtää
" Et sä ymmärrä mun suruani." Anteeksi töksähtävä tapani ilmaista itseäni, mutta olen toiminut itse omassa tuskassani aivan samoin (myös tällä palstalla) ja sain osakseni lähinnä kylmyyttä ja ylimalkaisia valitteluja. Kukaan ei osaa auttaa ja tukea, ellei avuntarvitsija ole itsekin jossain määrin avoin.
Alue: Aihe vapaa
Päässä pyörii vain ziljoona kysymystä, eikä yhtään selkeää vastausta saa miltään taholta.
:´(