Sektion kokeneet kertokaa!!!!

sanoisin, että tee perushommia: ruokia pakkaseen, siivoa paikat valmiiksi, varaa jääkaappi ja muut kaapit täyteen perustarvikkeita, ettei tarvitse kipeän haavan kanssa käydä heti kaupassa...



Varaa etukäteen tukiverkostoa, jos haavakipua on vielä kotonakin paljon. Mun oli ainakin puoltoista viikkoa sektion jälkeen vaikeaa kävellä, joten auttavat kädet olivat tarpeen.

Minulla oli myös 2,5v kotona. Ihan hyvin meni,olin pystyssä heti seuraavana aamuna sairaalassa. Ei mitään kummempia valmisteluja tarvitse,apua esikoisen hoidossa ehkä. Ja muista olla nostamatta painavia! Haavaan auttaa suihkutus ja LEPO. Onnea sinnepäin! : )

heiluttele jalkoja leikkauksen jälkeen. reippaasti ylös sängystä (mutta varovasti :-) ) liikkuminen nopeuttaa paranemista. haavalle ilmakylpyjä ja pesuja.

Kipulääkettä meni paaaljon ja kerran olin tiputtaa vauvan, kun imetin ja olin niin sekaisin väsystä ja lääkkeistä, mutta onneksi havahduin tilanteeseen ja mitään ei ehtinyt tapahtua.







Toinen suunniteltu sektio oli taas aivan mahtava. Olin jalkeilla jo illalla, kun leikkaus oli tehty klo 8 aamulla ja ja minut leikattiin perjantaina ja sunnuntaina pääsin kotiin. Kaikki meni tosi loistavasti.

En valmistunut leikkaukseen millään muulla tavalla, kun kalenteriin merkkasin ison sydämen=)

Sinä hoidat vain vauvaa ja mies hoitaa kaiken muun, myös esikoisen. Ei siinä sen kummempia järjestylyjä tarvita.



Nykyisin noustaan pystyyn sektion jälkeen viimeisään seuraavana päivänä. Sitten vaan liikut mahdollisimman paljon oman vointisi mukaan. Jos kaikki menee hyvin, niin parin viikon kuluttua olet kunnossa. Taisi olla kuukauden sen kantamiskielto, jota kannattaa noudattaa, vaikka olo tuntuisikin hyvältä.



Sinulla ei ole hätää. Suunnitellut sektiot sujuvat hyvin. Imetyskin voi onnistua aivan yhtä hyvin kuin alateitse synnyttäneillä. Sunnitellun sektion haava on poikittainen ja niin alhaalla, että ei näy edes binineissä.

Luottavaisin mielin leikkaukseen vaan. Taysissa sai kipupumpun vuorokaudeksi, josta sai itse säännöstellä lääkitystä (ja kannustettiin tekemään niin), kärsiä ei tarvinnut. Makuulta ylösnouseminen oli vaikeinta noin viikon verran, muuten ei ollut ongelmia. Vauvanhoito sujuu, jos ja kun sinulla varmasti on uskallusta siihen! Ai niin, pieruongelma! Leikkaus kerää kaasua mahaan, joten valitse hiivaleipä ruisleivän sijaan, jos sellaisia etukäteen kysellään... Kaasuongelmaan voi pyytää myös lääkitystä ja aluksi sitä tarjottiin kyselemättäkin. Haavaa tietysti kannattaa varoa ja suihkutella usein. Kaiken kaikkiaan: älä huoli, hyvin se menee.

Leikkauksen jälkeen haava/vatsan seutu on tosi kipeä mutta joka päivä olo helpottaa ja jo 3päivän jälkeen (ainakin minulla) oli jo hyvä olo. Haavaan tietysti sattui esim. sängystä nouseminen, nauraminen, kiertoliikkeet. Viikossa olin itse jo hyvin palautunut.

Kotona ostaisin keittiön kaapit täyteen ja tekisin ruokia valmiiksi pakkaseen. Sieltä helppo sitte vaan lämmittää.

Muutenkin katsoisin, että koti siinä kunnossa jossa voisi elää isompia siivouksia. :)

KAikki meni hyvin, eniten apua tarvitsee esikoisen hoidossa, koska häntä ei voi nostaa, varsinkin jos viellä vaipoissa.



Meillä esikoinen oli päivät tarhassa, sen ajan kun olin sairaalassa ja mies päivät töissä. Isä jäi isyyslomalle vasta kun tulin vauvan kanssa kotia, näin sain maksimoitua sen että apua oli saatavilla. Isä taisi myös pitää viikon talvilomaa viel perään... näin olin jo sen verran kuntoutunut että kun mies lähti töihin pärjäsin myös esikoisen kansssa kotona.



Iloista mieltä vain mukaan, sekä että yrittää lähteä mahdollisimman pian liikkeelle leikkauksen jälkeen sekä suihkuttelee runsaasti haavaa.

Tuo toipuminen mietityttää tosiaan aika lailla kun kotona on kuitenkin " äitin poika" , joka tottunut paljoon sylittelyyn... Että kuinka se pieni iso poikamme ymmärtää sitten, ettei äiti voi hetkeen nostella ja kanniskella -paitsi vauvaa.



Lääkäri kyllä tänään sanoi, että jos mun tilassa mentäis kuitenkin alatiesynnytykseen, voisi toipuminen huonossa tilanteessa olla vaikemapaa kuin nyt suunnitellussa ja hallitussa leikkauksessa. Toivon näin!!!



Onneksi isä on säästänyt talviloman näille tienoille ja nyt kun vihdoin tuli varmuus tähän synnytystapaan, hän pystyy töissä vielä sopimaan, että aloittaa sen sitten heti silloin kun tarvitsee. ja isyysloma päälle.



Luen mielelläni vielä lisää kokemuksia!!! Ja jos joku viitsii kertoa miten oma suunniteltu sektio meni niin sekin tietenkin kiinnostaa.



ap

pitempään. Lapsi kun huomasi äidin välttelevän monessa pienessä arkisessa tilanteessa ja kärsi silminnähden äidin " hyljeksinnästä" . Toki hyvällä tilannesuunnittelulla kykenimme minimoimaan nostelut, mutta täysin ei niitä voinut välttää.

Molemmat meni hyvin, ekasta toipuminen kesti aika pitkään, mutta johtui siitä että olin aika heikossa kunnossa pitkittyneen synnytyksen takia. Haava kuitenkin parani hyvin, tärkeintä on suihkutella ja antaa ilmakylpyjä ja ottaa tarpeeksi särkylääkettä. Liikkeellä olo myös auttaa. Suunniteltu sektio meni oikeastaan loistavasti, oli kipupumppu käytössä ja seuraavana päivänä olin jo hyvin liikkeellä. Liikoja kun ei rehki ja muistaa huilata tarpeeksi niin selviää kyllä. Mulla ainakaan haava ei ollut edes kovin kipeä ja särkylääkettä otin kyllä kaikki mitä sai ottaa ettei päässyt kipu kovaksi. Ekan jälkeen imetyksen alku vähä takkuili, mutta tokan jälkeen maito nousi tokana päivänä leikkauksesta ja imetys sujui hyvin. Tsemppiä sulle, älä stressaa liikoja! Ja arki sujuu kyllä kun muistaa olevansa toipilas eikä vaadi itseltään ihmeitä

esikoinen kiireellisellä ja kuopus sunnitellulla. Molemmilla kertaa leikkaukset menivät hyvin ja toipuminen oli nopeaa. Kotihommeleita noita nostelemisia lukuunottamatta olisin selvinnyt molemmilla kertaa heti.



Mutta kannattaa kuitenkin siis varautua siihen että voi joutua olemaan toipilaana jonkin aikaa. Eli koti niin ettei mitään uurempia töitä ole edessä, ruokaa valmiiksi pakastimeen ym niin että saa sitten ottaa kotiutumisen jälkeen rennosti.



Upea juttu että mies pääsee heti lomille, isosisaruksen kanssa tuo apu on kullan arvoista. Meillä isoveli oli 1v3kk siskon syntyessä eikä osannut kävellä tuolloin joten nostelemisia oli luvassa. onneksi mies sai meilläkin järjestettyä vapaan ja sairaalasta lähtiessä kätilö piti miehelle kunnon puhuttelun siitä että kaikki isosisaruksen nostelemiset ja kantamiset kuuluvat hänelle seuraavien viikkojen ajan :D Hyvin mies noita noudattikin, enkä paljoa joutunut poikaa nostelemaan (mies siis otti lapsen mukaansa aina kun lähti jonnekin jne). muuten kyllä sängyllä ja sohvalla sylittelin poikaa, leikittiin ja touhuttiin yhdessä enkä usko että hän itseään kovin ulkopuoliseksi tunsi. Lähinnä vain taisi olla mielissään kun isi oli kokoajan kotona...

.. vaikkakin toipuminen vie aikansa. Mun muistiinpanoissa lukee, että kaksi viikkoa aika kivuliaita, ensimmäinen luonnollisesti pahin. Vältä flunssaa, yskä ja naurunpyrskähdykset pahoja!



Mulla sektio oli myös suunniteltu, koska oli etinen istukka. Meillä kyse oli esikoisesta, joten toiseen lapseen en osaa ottaa kantaa. Hyvä, että isällä on lomaa ja isyyslomaa. Anna hänen hoitaa mahdollisimman pepun pesua ja vaipanvaihtoa, näitä kantohommia, tee sinä kevyempiä. Silloinhan voi viettää " laatuaikaa" esikoisen kanssa: lukea, leikkiä tms.



Tsemppiä ja onnellista kevättä koko perheelle!

Minulla esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, ja omasta puolestani toipuminen oli nopeaa. Ihan tavallinen särkylääke ritti, vaikkei siinä nyt tietenkään ekoina öinä heräämättä onnistunut kääntämään kylkeään. Ehkäpä hyväkin niin!



Muista että pientä takapakkiakin voi tulla suunnittelusta huolimatta, esim. kuumetta, verenmyrkytys tai muuta. Ne ovat toki hoidettavissa, mutta pidentävät sairaala-aikaa. Hanki siis sekä sairaalan ja kodin varalle jotain mukavaa ajanvietettä. Vaikka varmasti sinulla tekemistä riittää myös esikoisen kanssa. Kyllä 2,5-vuotias jo ymmärtää ettei äiti jaksa kannella sylissä paikasta toiseen, mutta vieressäkin on mukavaa köllötellä!



Reipasta loppuodotusta ja kaikkea hyvää!

Onpa mahtavaa lukea näitä positiivisia kertomuksia ja kokemuksia. Pääosin kaikki mihin tällä palstalla ja tuolla muualla törmää on vaan sitä valitusta kun joku on mennyt pieleen tai toipuminen on ollut tuskallista ja hidasta ja ties mitä.



Itse en toipunut esikoisen alatiesynnytyksestä kunnolla, joten jos tämä menee edes vähän paremmin, olen voiton puolella. Esikoisen jälkeen nimittäin vuosin 8vk jälkivuotoa ja lopulta minut kaavittiin kahdesti ennenkuin kaikki istukkajämä saatiin ulos. Ja alla siis pitkä synnytys, tuskallinen 2h40min ponnistusvaihe ja imukuppi, tajuttomuus ja kolme pussia verta. Eli siihen verrattuina kestän kyllä toipumista aika hyvin :o)



Olen paljon levollisemmalla mielellä nyt, kiitos teille. Olen aina hieman epäröiden ajatellut tuota sektiota, mutta ei se nyt enää niin isolta möröltä tunnu. Hullua on vain se, että tiedän etukäteen lapsemme syntymäpäivän... Se tuntuu kummalle.



Tietenkin kyseessä on iso operaatio ja moni asia voi mennä pieleen (kuten tietty alatiesynnytyksessäkin). Mutta positiivisin mielin nyt lähden tähän juttuun.



Kiitti siis :D!!



ap

Muista myös suihkutella haavaa ainakin kolme kertaa päivässä, se lisää verenkiertoa haava-alueella ja nopeuttaa toipumista.



Kuntouduin tosi nopeasti sektiosta, aluksi liikkuminen oli tietenkin hankalaa, mutta se vaihe oli nopeasti ohi ja sen jälkeen vauvan hoitokin onnistui ihan hyvin, kunhan ei ollut kiire mihinkään.



Onnea sinulle ap synnytykseen!

Itse en osannut ajatella, että sektiosta toipuminen olisi jotain ihmeellistä kun olen käynyt useamman leikkauksen läpi (mm. polvileikkauksia ja sappileikkaus jne.) - eihän siinä edes nukutettu. Mulle tehtiin siis kiireellinen sektio, ei suunniteltu.



Nousin ylös ja elin " normaalisti" sen jälkeen. Sänkyyn ei kannata jäädä makaamaan. Eli aloin hoitaa vauvaa normaalisti, nostelua on pakko aluksi vähän välttää, mutta on siihenkin keinonsa. Paljon suihkuttelua ja ilmakylpyjä haavalle. Haava on arka ja kipeä itselläni sen aikaa kunnes tikit sai pois (viikko) ja sen jälkeen ongelma olikin se, kun se ei ollut kipeä ja olisi pitänyt muistaa varoa.



Muiden neuvoissa oli hyvä se, että tee ruokaa pakkaseen ja varmista, että mies on varmasti kotosalla eli meillä mies hoiti nostelua ja vaipanvaihtoa alkuun tosi tehokkaasti. Siis nostaa voi pikkuisen, mutta kumartelu ei ole kivaa eikä oikein sallittuakaan alkuun. Ja kotona pitää muistaa myös jatkaa sitä suihkuttelua eikä vain synnärillä.

Itselläni takana kaksi sektiota, toisen aikataulu suunniteltiin, mutta ensimmäinen alkoi syntymään ja sektio tehtiin siis n. 1h varoituksella.



Kun sektio tehdään sovittuna aikana, minulle merkitsi paljon, että ehdin käymään suihkussa ennen sektiota, järjetelemään itse sairaalassa tavarat kaappiin ja laatikkoon yms. Oli ihan mukava olo sektion jälkeen herätä (nukahdin molemmilla kerroilla pahoinvointiläääkkeeseen).



Minulla oli varattuna sairaalaan omia tukisukkia, sellaisia valkoisia polvisukkia ns. lentosukkia.



Esikoiselle oli varattuna laatikkoon pientä herkkua, jota oli kiva tarjota, kun kuitenkin ehtivät isänsä kanssa käymään useita kertoja.



Molemmista sektioista toivuin nopeasti, parin ekan päivän jälkeen en ottanut kuin " vakio-panadolit" .



Ikävintä oli hirmuinen univelka, joka ehtii kertyä sairaalassa viikon aikana. Omaa huonetta ei ollut, ja 2-3 hengen huoneissa ei ole hetken rauhaa. Muutamina öinä sain vain pari tuntia unta, kun omaakin vauvaa piti imetellä. Ihana oli sen jälkeen päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan!

Esikoinen oli 1 v 4 kk, kun kakkonen syntyi. Tosin esikoinen oli leikattu myöskin. Mutta kaikessa aina piti miettiä, ettenpä nostakaan. Isompi siirtyi syöttötuolista tavalliseen tuoliin (kiipesi itse), pinniksestä nuorisosänkyyn, vaipat vaihdettiin kai lattialla. Kerran tuli kiirelähtö ja -nosto: imetin, herra hyppi siinä vieressä parisängyssä ja päällensä lattialle. Oli valkoinen ja hiljaa ja minä lasta hilaamaan ja laskemaan paikallensa vuorotellen (ei saa liikuttaa, jos vaikka selkävamma) puhelimen viereen, soitin siipan paikalle ja vähän äkkiä. Sai rauhoitella porukan ja loppu hyvin, kaikki hyvin.



Kauppa-asioista en muista kyllä, mies kai kävi tai sitten itse autolla aivan viereen ja purkkia kerrallaan. Ihan hyvä muistella, kun itsellä sama edessä. Mutta kuopus on jo kolme. Kyllä sylitellä voi niinkin, että menee itse istumaan ja isompi sisarus tulee syliin tai kyykistyy ja halii siinä. Imettäessä makoilee ja lukee isommalle kirjaa.

mut yks ihan konkreettinen apuväline on imetystyyny. Jos sulla ei sellaista esikoisen jäljiltä ole, niin homma nyt. Imetystyynyllä kölliessään vauva ei paina leikkausarpea niin pahasti, kun paino jakautuu suuremmalle pinta-alalle.



Ja niin kuin edellisetkin neuvoi, niin alussa kunnon kipilääkitys. Niin maitokinnousee nopeammin.



Tsemppiä!