Onko kellaan niin ettei vielakaan ole selvinnyt siita 90-luvun lamasta? Enka kylla ehtinyt mukaan niihin 80-luvun kulutusjuhliinkaan. Ainoa toivo nyt jos paasis opiskelemaan ammatt

Pikkasen alkaa jo ketuttaa tämä ainainen turhauttava työn hakeminen ja hakeminen. Olisi kiva jo vaan asettua aloilleen johonkin työhön ja ajatella elämässä muutakin välillä kuin työn etsimistä. :-(

t jne otetaan työhön mieluummin kuin nämä työttömät ja kierre on valmis. Olin iloinen luennosta, minä kun olin aina luullut että minä luuseri se vaan en saa vakityötä. En ole koskaan ollut vakityössä ja valmistuin -89 vakityöksi lasken kokoaikaisen vakituisen työn.

sainkin töitä, pienipalkkaista. Verot oli huikeat, vuokra korkea suhteessa palkkaan opintovelkaakin oli. Mitään ei jäänyt säästöön. Tein päivätyötä omalla alalla ja iltatyönä siivousta aamu kuudesta ilta ysiin, jotta jotain jäisi huviin, aikaa vaan ei paljoa jäänyt. Hetkittäin masennun vieläkin siitä työtaakasta joka minulla oli 19-25 vuotiaaksi asti, nuoruus meni . Onneksi henki pihisee vielä, jälkikäteen ajattelen että hullua hommaa olisi pitänyt heittäytyä työttömäksi ja antaa muiden maksaa.

Typerää kun kaikkiin kouluihin nykyään tunnutaan vaativan hyvää mielenterveyttä ja ettei olisi ihotauteja tai tuki ja liikuntaelimien sairauksia. Niin kuin mitä mun sitten pitäisi opiskella jos mitään tai siis noita kaikkia vikoja ei saa olla?! Typerää täydellisyyden tavoittelua.

Minä myös valmistuin ammattiin pahimpaan laman silmään ja työttömäksihän sitä päätyi ilman suhteita ja työkokemusta. Pitkään työttömyyttä, uudelleenkoulutusta, pätkätöitä ja kädestäsuuhun elämistä. Nyt olen ollut viisi vuotta vakituisessa työpaikassa ja alkaa tuntua siltä, että ehkä tästä vielä elämän saa järjestymään.

Itsetunto meni ja on vaatinut pitkän ajan sitä paikkailla.

t. Suomen valtio

pinnistelen epätoivoisesti työnpätkien ja työttömyyden välillä. Vaikka hakisin vakipaikkaa haastattelussa viimeistään kysytään, tulenko sijaiseksi jos mua ei valita. Ja yleensä ei valita ja sitten soitetaan ja tarjotaan sijaisuutta taas. Mä olen jo vähän pettynyt ja katkera. Siltä osin elämä ja itsetunto pilalla.