Onko täällä yli 40-vuotiaita linjoilla. Kysyttävää!

Ja sitä olen toteuttanut. En ole koskaan etsinyt jotain varmaa ja turvallista, vaan uskaltanut elää. Seksikään ei ole se elämän pääasia, mutta kyllä sillä on merkitystä. Jos se liitossa toimii, ei ole kummallakaan tarvetta kokaista ulkopuolella.



Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmanne? Avioliitto? Lapsia? Vai onko mitään suunnitelmia?



Lähestyt sitä maagista 3-kympin rajapyykkiä, jonka kohdalla monet tekevät suurimmat elämäänsä koskevat päätöksensä. Siinä katsotaan tarkkaan taaksepäin ja suunnitellaan elämää eteenpäin. Sen verran voin kokemuksesta sanoa, että jos joku huonolta tuntuu, ei sitä useinkaan aika paranna. Päinvastoin, huonommaksi yleensä menee.



Ei kukaan voi sinulle antaa käskyjä, miten elämäsi tulisi elää. Mutta jos joku asia tuntuu vaikealta, jopa pahalta, sille on tehtävä jotakin, jotta elämä voisi jatkua tyydyttävänä. Mikä se oikea ratkaisu sitten juuri sinun elämässäsi olisi... se sinun on löydettävä ihan itse :)



Terkuin,

mamma 44v.

Jos lapsia ei ole, niin silloin on helpompi lopettaa suhde. 29-vuotias on vielä nuori! Kovin väljähtyneeltä suhteenne vaikuttaa, ja teillä on aika erilaisia mieltymyksiä. Mielestäni sinun kannattaisi lopettaa suhde ja elää itsellesi ja omille unelmillesi.



Oikeastaan sinun täytyisikin tehdä juuri näin! Oletan, että sinulla ei ole takanasi vielä monen monta suhdetta. Nyt sinulla olisi oiva tilaisuus tutustua itseesi perinpohjin ja selvittää, mitä haluat elämältä.



Maailma on miehiä täynnä. Ehdit tavata vielä monta erilaista miestä, ja sitten kuulostelet kaikessa rauhassa, minkätyyppinen olisi sinulle sopiva.



T. äiti 40 v.

Eteneekö suhde? Siinä vaiheessa kun suhde ei enää etene ettekä te yhdessä kehity, ei sitä kannata väkisin jatkaa.

työssä, sitä tuskin jaksaa ihmeenpiä, varsinkaan pimeään vuodenaikaan, tarkoitan miestäsi. Jos on esim henkisesti raskas ja haastava työ, on aika loppu kun kotiin pääsee. Olen ollut 25 vuotta yhdessä mieheni kanssa, molemmilla eri kiinnostuksen kohteet, ja molemmat kertoo omia asioitaan toiselle, vuorotellen, ja kivaa on kuitenkin yhdessä, vaikka eri planeetoilta ollaan. Toisaalta tietyssä vaiheessa alkaa suhteet polkea paikallaan, jos ei esim lapsia synny. Lapset vetävät usein perheen tiiviisti yhteen. Millaisella paikkakunnalla asut, onko vaikeaa löytää uutta mielenkiintoista ihmissuhdetta?Mikä miehessäsi oli alunperin se mihin ihastuit? Mihin se hävisi? Mitä itse haluat elämältä juuri nyt, eniten? Parasta kaikkea sinulle, ja onnellista kevättä!

Onhan nuita esimerkkejä.

Kaikilla suhteilla on ne omat ongelmansa, mikään suhde ei ole ongelmaton. Uudessa suhteessa on taas uudet ongelmat, ikinä ei ole ongelmatonta, täydellistä suhdetta ei olekaan, eikä miestä eikä naista!



46v

tyytyväinen.

Kun ajattelen taaksepäin suhteita, joissa olin ennen miestäni, ne olivat ookoo, mutta ei sen enempää. Olisin varmaan voinut jatkaakin niin, mutta olin varma, että jossain on mulle ' se puuttuva puoli' . Onneksi jaksoin etsiä, kunnes sen löysin.



Ehkä sinunkin kannattaisi vielä katsella ympärillesi. Jos kuitenkin voit tyytyä vain kaveruussuhteeseen, sen voisi tehdä vähän vanhempanakin.



Kaikkea hyvää sinulle, mitä sitten päätätkin!

Tähän ikääni mennessä (41v.) tiedän, että jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Voisit miettiä, paraneeko elämä vaihtamalla miestä. Moni asiahan teillä on myös kunnossa. Kaikkea ei voi elämältään saada, mutta kuitenkin voi elää niin täyttä elämää kuin on mahdollista.



Rakastatko miestäsi? Se lienee ihan ensimmäinen asia, joka sinun kannattaa selvittää itsellesi. Ja rakastaako miehesi sinua?



Onko teillä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia? Lapsia? Avioliitto? Vai oletteko nyt vain toistaiseksi yhdessä? Vain sinä ja miehesi todella tietävät vastaukset näihin kysymyksiin - ja voi olla, että ette kunnolla itsekään tiedä vielä.



Keskustelkaa keskenänne!

Mietin tosissani mitä tehdä. Vertaan joskus suhdettani lähipiirissä oleviin ja mietin, että meillä monet asiat todella hyvin: henkinen yhteys, puhutaan, lämpöä, mies kunnioittaa minua, ei väkivaltaa tai alkoholismia, pitää minulle tärkeitä asioita tärkeinä. Eli moni peruspilari kohdallaan. Siihen alunperin rakastuinkin.



Mutta sitten moni asia puuttuu, kuten puhuinkin jo niistä.



Tämä on tosiaan ensimmäinen kunnollinen suhteeni, aiemmat olivat lyhyitä ja pinnallisia vain. Siksi ehkä pelkään entistä enemmän lähteä kun ei ole kokemusta muista miehistä kuin pinnallisina.



Pelkään heittäväni jotain ainutlaatuista jos lähden. Miten tietää onko jotain parempaa olemassa?



ap

Mutta älä uuteen suhteeseen, vaan ihan omillesi. Paras tie onneen on nimittäin itsetuntemus. Kun tiedät itse mitä elämältäsi haluat, sen myös löydät. Mutta itsesi opit tuntemaan syvällisemmin vasta, kun et pysty peilaamaan toiseen ihmiseen, vaan elät ihan omaa, itsenäistä elämääsi. Ja jotta pystyy antamaan jotakin toiselle, ja myös itselleen, täytyy pystyä elämään oman itsensä kanssa.



Minä olen toista kertaa aviossa. Ei tämäkään ihan täydellistä ole, mutta ne minun mielestäni tärkeimmät asiat ovat kohdallaan. En ole koskaan vaihtanut miestä " lennosta" , enkä suosittele sitä menetelmää kenellekään, koska silloin vanhan suhteen ongelmat kulkeutuvat helposti mukaan uuden suhteen rasitteeksi. Esim. minun ensimmäinen aviomieheni tuli suoraan eron keskeltä minun elämääni. Vaikken eron syy ollutkaan, maksoin liikaa siitä, että toisella asiat olivat vielä selvittämättä.



Joku kirjoittikin, että kyllä maailmassa miehiä riittää. Ja se on totta. Kun olet itsellesi tehnyt selväksi, mitä haluat, senkun otat. Sitä ennen nauti esim. siitä haaveilemastasi matkustelusta ym. Kunhan ELÄT elämäsi täysillä.



Tsemppiä elämääsi :)



2

Rakastamme toisiamme paljon, tuntuu tosin että olemme lähinnä perheenjäseniä toisillemme. Avioliitosta on puhuttu suhteen alusta lähtien, nyt sitä on vaan lykätty. Lapsia tosiaan ei ole, mies tosin niitä olisi jo halunnut.



Mietin vaan riittääkö rakkaus kuitenkaan? Olenko kauhea ihminen kun edes mietin näitä? En etsi täydellisyyttä, mutta siksi kysynkin tieltä kokeneimmilta onko tämä normaalia enkä parempaa löydä vai elänkö luolassa, josta en vaa näe että ulkona paistaa aurinko......



ap

Mitäpä jos lähtisit matkalle jonkun naisystäväsi kanssa, ehkä saisit sitten miehesikin innostumaan. Aikanaan itse kävin naistentansseissa, nyt käymme mieheni kanssa yhdessä tansseissa 2-3 kertaa kuukaudessa. Lapin reissuja teimme naisporukassa, nyt käy miehetkin. Hiihtoreissulle ei miehen kanssa kannata lähteä kun saisi kuitenkin hiihtää yksin, ei kunto kestä.