Onko seurakunnan kerhotädit jotenkin tosiuskovaisia vai onko se vaan työtä?

täytyykö olla ääliö saman aikaisesti, että on himouskovainen vai onko mahdollista olla himouskovainen ihan hissuksiin? jotenkin tuntuu itsestä, että tuo määritelmä tarkoittaa sitä, että on uskovainen ja aivan pönttö, mikä on eri asia kuin olla uskovainen tai vahvasti uskovainen

Ohjaaja on ennen kaikkea kasvatusammattilainen, se kristillisyys on lähinnä lauluja ja semmoista, eli ei ainakaan meillä ole mikään tosihimouskovainen päällekäyvästi.

Meidän lasten kerhotäti on tosi uskovainen. Mutta taitaa myös kasvatustyön.

Sitten tiedän perhekerhojen kautta muutaman muun kerhotädin, joille se on ensisijaisesti työtä. Toki vaaditaan että on ev. lut srkn jäsen ja lastenohjaajakoulutuksen saanut, että voi olla kerhotäti.

mutta on ollut näitä duunareitakin. Ehkä se uskovaisuus ei ole minusta ihan paras juttu...

Itsekin olen tavannut monenlaista ohjaajaa. Itsekään en mikään hinouskovainen olen vaikka uskon.