Lue keskustelun säännöt.
Kamala morkkis! Pimahdin uhmikselle :(
22.03.2007 |
Meillä on tosi vaikeeta nukkumaan menot ja taas tänään meni hulinaksi päikkärit. Uhmis kikatti ja yritti naurattaa rättiväsynyttä vauvaa. Rähähdin esikoiselle, joka vaikenikin ja makoili hiljaa sängyssään. Vauva virkistyi esikoisen kiljumisesta sen verra, että alkoi pitää mökellystä ja meni yliväsyneeksi. Sanoin esikoiselle, että nyt silmät kiinni ja nukutaa, älä välitä vauvan mölinöistä. Mulla pimahti, kun esikoine tirkisteli ilkikurisesti silmien raoista. Marssitin ulos makkarista " häiritsemästä" , minkä seurauksena alkoi itkeä ja oksensi. Oksentaa tosi helposti, jos kylläisenä alkaa itkeä. Siinä sitten raivoissani korjasin yrjöjä ja kun menin katsomaan siivottuani lastenhuoneeseen, nukkui esikoinen vierasvuoteella ja vauva makkarissa.
VITTU MÄ OON PASKA ÄITI JA KASVATTAJA!
Kommentit (3)
Vierailija:
sitä sattuu muillakin. kyllä äitikin saa joskus pimahtaa. kunhan se puhutaan selväksi jälkikäteen eikä tapahdu ihan jatkuvasti.
Meillä on keskimmäinen TODELLA vaativa uhmis ja ihme on, jollein pinna pala edes kerran päivässä. ' Kohtauksen' jälkeen asia kuitenkin selvitetään ja kaikki taas hyvin -hetken ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tässä muutkin äidit joskus kiljuneet niin että kitarisat heiluu..
Ei se maailma siihen lopu että suuttuu, pyydät anteeksi!
Inhimillistä tuo minusta on, en tiedä onko sellainen perhekään ihanne, missä ei ikinä kukaan " pimahda" vaan negatiiviset tunteet padotaan..
Kyllä minä ainakin joskus hermostun, mutta mun hermot menee esim. pukemisessa, kiire tulee kun 5v hidastelee aamuisin. .
lapsesi oppii tärkeän jutun kun nyt myöhemmin menet puhumaan ja sanot että anteeksi. pidät sylissä ja kerrot rakastavasi.
sitä sattuu muillakin. kyllä äitikin saa joskus pimahtaa. kunhan se puhutaan selväksi jälkikäteen eikä tapahdu ihan jatkuvasti.