Lue keskustelun säännöt.
mistä tietää milloin on avioeron aika?
15.03.2007 |
Mieheni on ihan keskenkasvuinen. Hän on itse sanonut, ettei halua huomioida muita, haluaa vain pelata tietokonepelejä ja katsoa telkkaria töistä tultuaan. Hän ei tee juuri mitään kotitöitä, ei halua leikkiä lasten kanssa, hän ei halua keskustella minun kanssani, rähjää ja raivoaa ihan ihmeellisistä asioista (niinkuin eilen kun 2-vee tyttö koski pölyrättiin). On paljon muutakin, mutta tuossa nyt tuota...
Olen hyvin pitkään nyt katsellut tätä, sydän raskaana, surullisena, vihaisena, pohjattoman yksinäisenä. Lasten takia olen halunnut jatkaa. Olen tietoisesti pyrkinyt tinkimään omasta mukavuudenhalustani, jotta lapsillani olisi ehjä koti. Mutta mieheni loukkaava käytös ja vastaavasti myös täysin poissaoleva asenne (pääasiassa katsoo telkkaa tai pelaa tietokoneella) ovat todella raskaita kestää. Minulla ei ole kumppania, jonka kanssa jakaa vanhemmuutta, tai elämää, tai mitään muutakaan.
Mieheni aina lupailee kauniita asioita. Mutta opin jo vuosia sitten, ettei niitä koskaan tapahdu. Mutta silti sitä pettyy. Pettyy niin moneen asiaan: petettyihin lupauksiin, kunnon kumppanin puutteeseen, rähjäämiseen ja tiuskimiseen...
Olen kyllä valmis jatkamaan näinkin. Jos vain kuoletan tunteitani ja odotuksiani miestäni kohtaan. Olen oikeasti valmis tinkimään omasta mukavuudenhalustani, jotta lapsillani olisi ehjä koti.
Mietin vain, että kuinka pitkälle minun pitää sopeutua? Missä tulee raja vastaan?
On minullakin virheeni, mutta eivät ne mieheni mittakaavoihin yllä. Tai sitten olen täysin sokea.
Kommentit (8)
Minäkään en helpolla eroaisi sillä onhan se selvä ettei lapsilla tule samaa suhdetta viikonloppuisään kuin isään kotona, vaikka ehkä sitten omissa oloissaan onkin. Oman jaksamisesi kannalta tilanne ei tietysti ole reilu. Mustakin tuntuu usein ettei kahdenkeskisistä keskusteluista tule mitään. Ehkä olisi helpompi jos siinä olisi kolmas pyörä mukana, vaikka se terapeutti. Mutta mitä kautta tuollaiseen perheneuvontaan pääsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos aikuinen ihminen haluaa vain pelata tietsikka pelejä ja katsoa tv:tä, olisiko joku riippuvaisuus?? tai pakenee näin " oikeaa" elämää liian suurine haasteineen ??
pelkkä " ehjä perhe" kriteeri ei tuo lapsille oikeaa käsitystä perhe-elämästä, huomaavat sinun ja miehesi kireät/kylmät välit, ettei isä välitä, eli saavat aika vääristyneen kuvan perhe-elämästä...
miten lapset suhtautuvat isäänsä? antavatko vain pelata, eivätkö ihmettele kun isä ei mihinkään osallistu, ole heidän kanssaan?
aika erikoinen tilanne ja raskasta sinulle, varmasti sinun tilanteessasi harkitsisin vakasti eroa,jos toinen ei pysty muuttumaan..tsemppiä..
Neuvontapuhelimella tietoa ja ohjausta
Väestöliiton Parisuhdeprojektin valtakunnallinen neuvontapuhelin toimii lisämaksuttomassa palvelunumerossa 010 309 3900 (ma 10-12, ti 18-20 ja to 12-14). Vastaajina ovat Väestöliiton psykologit.
Palvelu tarjoaa asiantuntijatietoa parisuhteesta ja sen hyvinvoinnista. Tarvittaessa ohjataan palveluiden piiriin. Puhelin on tarkoitettu tavallisille ihmisille ja asiantuntijoille, jotka kohtaavat työssään parisuhdeasioita. Yhteyttä voi ottaa, vaikka varsinaista ongelmaa tai kriisiä ei vielä olisikaan. Oikeita tai vääriä kysymyksiä ei ole. Numeroon on mahdollista soittaa nimettömänä. Keskustelu on luottamuksellista ja päivystäjä vaitiolovelvollinen.
Parisuhteen kysymykset saattavat olla niin henkilökohtaisia, että niistä keskusteleminen on joillekin puhelimitse helpompaa kuin kasvotusten. Pienillä paikkakunnilla avun hakemista vaikeuttaa ehkä työntekijöiden mahdollinen tuttuus.
Väestöliiton Perheverkon neuvontapuhelin pikkulasten vanhemmille
puh. (09) 6127 102 (ma klo 10-11.30 ja ke 13-14.30)
Apua ihmissuhdekriiseissä ja -ongelmissa. Perheverkon hoitajat päivystävät numerossa ja vastaavat lasta suunnittelevien ja odottavien parien sekä pikkulapsiperheiden arkeen liittyvissä kysymyksissä.
Perheverkon sähköpostiosoitteesta perheverkkoATvaestoliittoPISTEfi saat nopeasti ja henkilökohtaisesti moniammatillisen työryhmän vastaukset lasta suunnittelevien ja odottavien parien sekä pikkulapsiperheiden arkeen liittyvissä kysymyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkoja sattuu... Eli laita kukkapurkki teeveen päälle, ja kaada telkkuun vahingossa vettä. Kato, että lapset on kaukana, ettei tuu pahempia onnettomuuksia. Ja tietokoneelle sama homma. Huolehdi, että nämä miehen ajanvietteet rikkoutuu lauantai-iltana, joten ei pääse heti ostamaan uusia. Sitten katsot reaktiot. Jos suuttuu kuin pikkulapsi, niin ero, jos osaa käsitellä asian aikusimaisesti, ehkä teillä on vielä mahdollisuus. Ja miten sitten sunnuntaipäivä menee? Kavereiden luona pelatessa, vai lasten kanssa leikkiessä?
Tai monta kertaa viikossa kun mies tulee kotiin, sano, että nyt on sun harrastusilta, keksit kaikenmaailman entisiä koulukavereita, joiden kanssa menet ulos kaljalle jne. Mies vaan kotiin lapsien kanssa.
Tai, laita lapset katsomaan videota ja varaa itse tietokone, jolloin miehen on etsittävä uusi puuha, tai ajettava sut/lapset teidän tärkeiden puuhien parista. Ja kun sanoo ettei ruoka näytä olevan valmis, sano, että kun olet niin uppoutunut tähän peliin, mutta kaapissa on makaroonilaatikon ainekset...
Älä tee miehen elämää helpoksi, ja vie mahdollisuudet pelailuun ja teeveen katseluun aina välillä. Ehkä se pian huomaa, että kotona asuu muitakin kuin se.
Sama kuin Matti Nykänen perustaisi avioliittoneuvonnan...
katoa vaikka ystävän luokse lapsien kanssa pariksi päiväksi ja kehota miettimään mitä elämältään haluaa. Sullakin on oikeus nauttia elämästä eikä vaan ajatella lapsia. Ja oikeesti, lapsetkin kärsii kun äidillä on paha olla.
Ansaitset parempaa ja parempaa saat mutta toimi. Ja jos ei nykyisestä miehestä ole kumppaniksesi niin erotkaa, sitten ainakin voit odottaa elämältä edes jotakin muutosta.