mies ei ole kiinostunut toiseta tulevasta lapsestame!
esikoista odottaessa silitteli mahaa ja juteli. oli mukana neuvolakäynneillä ysm.. nyt ei ole kertaakaan ollut mukana neuvolassa ja kerran oli ultrassa mukana. ikinä ei puhu tulevasta vauvasta ta silitä mahaa tms.. joskus kun olen sanonut katso kunmaha hyppii kun vauva potkii tms.. niin hän van tokaisee hmm joo ja kääntää pään pois.
onko tämä käytös yleistäkin miehillä kun toinen tulossa. hän käyttäyty ihan kun vauvaa ei olisi edes tulossa.
Kommentit (7)
meillä juur tuollaista kun ööholikohan nyt 3 sella..
mikään ei tunnu kiinostavan ei neuvola käynnit ei mikään.. jos kerron mitä neuvolassa sanottiin ei hän kommentoi tai kysy mitään. aattelinkin että en puhu enään hänelle mitään koko vauvasta
t:ap
voi olla vaan vaikea suhtautua tulokkaaseen tai on kovin keskittynyt esikoiseen tms.
Miehille ilmeisesti usein käy niin, että he ajattelevat, että johan tuo on koettu. Siis raskaus. Eivät älyä, että sitä huomiota tarvitsisi toisessa, kolmannessa, n:nnessä raskaudessa ihan yhtä paljon kuin ekassakin. Tämä kokemus siis tuttavapiiristäni. Ei tietenkään kaikki miehet käyttäydy samalla lailla ;-)
vastaus oli että kun ei kerkeä. ja kyllähän huomioin toinhan just ystävänpäivänäkin kukkia. yritin sitten selittää että en meinaa että tarvii ostaa jotain tai tuoda jotain vaan olla läsnä tässä hommassa.
t:ap
Suoraan sanottuna en itsekään ole yhtä innostunut tästä toisesta tulevasta lapsesta kuin olin esikoisesta häntä odottaessani. Miehellekin raskaus on jo tuttu juttu eikä jaksa juuri kiinnostaa. Minun mielestäni se on ihan normaalia. En ole siitä miehelle vihoissani.
Ei ap:n miehen käytös tarkoita välttämättä, etteikö mies lasta haluaisi. Ei mulle itsellenikään naisena tämä toinen raskaus ollut läheskään niin iso juttu kuin eka. En edes tiedä, millä viikoilla aina mennään! Mutta se kohdussa kasvava lapsi on silti mulle jo nyt yhtä rakas kuin esikoinenkin oli. En vaan jaksa hässätä raskauden kanssa tällä kerralla niin paljon, odotan vaan lopputulosta. :)
Meillä oli samat fiilikset alussa. Itkeskelin yksin sitä, ettei mies haluakaan tätä toista lasta jne. Yritin varovasti kysästä jostain nimestä, mitä mieltä on tai kertoa että silloin ja silloin on neuvolakäynti. Mikään ei tuntunut kiinnostavan. Kyllä se tuntui pahalta. Sitten vaan annoin olla. En puhunut miehelle vauvasta mitään.
Jonkun ajan kuluttua, varmaan kuukausi siitä, kun annoin vaan olla, mies alkoi itse puhumaan. Muistan vieläkin sen tilanteen, kun istuttiin sohvalla ja yhtäkkiä mies alkaa ääneen miettimään onkohan se tyttö vai poika. Nyt puhuu päivittäin vauvasta. Ehkä hän tarvitsi jonkun oman totuttelu ajan tai jotain =)