Häpeätkö koskaan miestäsi?

Nyt ymmärrän, että olemme kumpikin henkilökohtaisesti itse vastuussa käytöksestämme, olen itse ainoa ketä voin hävetä.

Mies hävetköön omasta puolestaan jos kokee siihen tarvetta.

Olemme olleetyhdessä yli kymmenen vuotta enkä ole siis aiemmin häntä hävennyt. Tulee vaan tunne, että ihmiset ajattelee minun olevan ihan idiootti kun elän tuollaisen lapsellisen pellen kanssa.

appiukon luo,istu kauheissa pappakalsareissa sohvalla ja piereskeli antaumuksella. Oma mies tekee nykyään samaa vaikka kuka tulis kylään.

Eli olen päättänyt olla tuntematta häpeää tai myötähäpeää mieheni toilailuista. Joita hän tosiaan välillä tekee... Tai lähinnä se on sellaista tilannetajun puutetta usein. Eli ei aina ihan tajua, mitä missäkin tilanteessa voi sanoa ja kenelle. Kaikilla ei ole ihan samanlainen huumorintaju! Mutta muuten niin hyvä mies.



Olen ajatellut, että enhän mä itsekään ajattele esim. ystäväni olevan vastuussa hänen miehensä sanomisista tai tekemisistä. Eli elän ja annan toisenkin elää.



Totuuden nimissä kuitenkin tunnustan, että joskus hävettää...

Olen hyvän valinnut ja olen miehestäni ylpeä.

vei sanat suustani.

Ja tosiaan häpeän omaa 30v miestäni joka helvatan päivä! Niin lapsellinen pelle kuin olla voi, ja niin tyhmäkin vielä, ettei tajua olevansa idioottien idiootti.. ei tajua edes itse että tekee ittensä naurettavaksi joka hiton päivä kun meillä käy vieraita tms..

Oikea pikku teinipoika.

Ja kyllä, olen jättämässä mieheni. En kertakaikkiaan jaksa monen pienen lapsen kanssa vielä kiukuttelevaa ja valittavaa teinipoikaa.

Häpeän. Välillä paljonkin. Mutta meillä on muitakin ongelmia.

kun saattaa kertoa ihan tuntemattomallekkin keskustellessa liian tarkasti jotain asiaa jota ei välttämättä tarttis kertoa tai ainakin sen voi kertoa lyhyemminkin.

eli muilla puhuessaan katsoo tosi usein minun silmiini eikä sen henkilön silmiin, kenelle puhuu. Pitäisi varmaan sanoa hänelle asiasta, mutta unohdan aina, kun tilanne on jo ohi.

hän alkaa puhua todella kovaa vaikka kaupassa tai kaupungilla.

Mun on vaikea katsoa joitain ihmisiä silmiin ja siksi saatan katsoa puhuessani enempi miestäni. Jos joku asiasta huomauttaisi olisin luultavasti sitten hiljaa. Se ei liene parempi vaihtoehto..?

tulee mieleen kun häpesin. Oltiin juhlissa ja se joi aivan liikaa ja käyttäytyi tyhmästi. Me juodaan viinaa tosi harvoin niin tuli virhe arvio. Oli niin paha morkkis aamulla että en viitsinyt enää sitä lisätä moittimalla käytöstä.

Mieheni kertoo " pippeli" -juttuja (" vitsejä" ) kaikille, ja näkee kaikkialla aina peniksiä ja pilluja. On muutenkin vähän simppeli ja puhuu usein ihan höperöitä, eikä ymmärrä, mitä ihmiset hänelle puhuvat.

Ei lisäksi osaa normaaleja käytöstapoja.

juuri tuollaista meilläkin! Mieheni on ihan keskenkasvuinen. Olen todella kyllästynyt koko hommaan. Ja suoraan sanottuna sydämeni on myös ihan rikki siitä, miten hän on vuosia ja vuosia kohdellut minua.

teillä! Miksi ihmeessä, ikimaailmassa aloitte olla niiden kanssa? Ja osa varmaan vielä hankkinut lapsiakin, sääliksi käy, vai oliko niin kova pelko vanhaksipiiaksi " jäämisestä" ?

mitä ne nolon lapselliset jekut sitten ovat, ap, tai joku muu?

Vierailija:

kun saattaa kertoa ihan tuntemattomallekkin keskustellessa liian tarkasti jotain asiaa jota ei välttämättä tarttis kertoa tai ainakin sen voi kertoa lyhyemminkin.

kieltämättä arsyttää. Katson aina silloin poispäin, jotta tajuaisi katsoa muuallekin.

Vierailija:

eli muilla puhuessaan katsoo tosi usein minun silmiini eikä sen henkilön silmiin, kenelle puhuu. Pitäisi varmaan sanoa hänelle asiasta, mutta unohdan aina, kun tilanne on jo ohi.