Lue keskustelun säännöt.
Kun 3-vuotias tyttö tekee äitistänsä hermoraunion!
01.02.2007 |
On niin jästipää, niin jästipää ETTÄ! Mikään, ei mikään mene perille, joka asiasta saa sanoa x 100. Ja kyllä, jäähyt on käytössä ja siellähän tuo istuu suurimman osan vuorokaudesta ja vaatehuoneeseenkaan ei mahdu enää enempää tavaraa, koska kaikki on viety sinne rangaistukseksi, siis tämän päivän aikana!
Tänäänkin purskahdin itkuun, kun en enää JAKSA sanoa joka asiasta. Siinä se sitten ihmetteli, että mitä minä itken :/
Kiusaa koko ajan pienempää sisarustaan ja nukkumaankin pakotan hänet menemään, koska haluan tuosta terminaattorista edes jonkin verran hengähdystaukoa.
Ja ei ole vika hänen yksin, tiedän, täällä onkin erittäin turhautunut koti-äiti jonka pitäisi ehkä harkita töihin lähtöä, vaikka nuorempi on vasta vuoden.
Kommentit (27)
ihan hulvattomaksi. Halaa, pussaa, kutittele. Pidä sylissä ja jutelkaa, tai loikoilkaa koko porukka lattialla. Rakentakaa maja, jossa voitte kölliä, niin saat samalla vähän loikoilla=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on tietysti se tilanne, että ollaan oltu kipeitä toinen toisensa jälkeen ja ulos ei olla nyt päästy, mutta kyllä sitä huomiota ja kahdenkeskistä aikaa annetaan. Kerhoissakin käy, mutta en ole huomannut että se olisi vaikuttanut tytön käytökseen mitenkään erityisen positiivisesti.
En syytä lasta tästä, sillä kyllä itsenikin peiliin pitäisi katsoa, mutta ei pidä kieltää sitä tosiasiaa etteikö jotkut lapset (tässä tapauksessa omani) olisi toisia itsepäisempiä!
ap
Meillä toi isompi on kans toisina päivinä ihan mahdoton... Tekee kaikkea sitä minkä tietää kielletyksi, heittelee pienempää tavaroilla, tönii sitä. Yllätin sen kerran jopa puremasta toista... Meillä lähdetään kans jäähylle, puhutellaan samalta tasolta jne...
Tosiasia on kuitenkin- ainakin meillä, että aika usein se on merkki mun omasta väsymisestä, stressistä, tms... Ja yleensä apu on, että saan itelleni vapaata. Ellei se onnistu niin ainakin voi lähteä ulos, puistoon, kylään tms. Sitten menee aina hyvin- seuraavaan simppa- päivään saakka!
Ja toi on ihan hirveän rankkaa!! Hermot menee väkisinkin kun mikään ei auta ja ne omatkin pakolliset hommat olis pystyttävä tekemään. Kuten laittamaan ruokaa jne... Turvaudunkin tollasena päivänä johonkin nopeaan.
Voimia sulle- ja muista vaan et se on sitä uhmaa eikä suinkaan sun omaa huonouttas!
mutta sille voi tehdä jotain!! Ulkoilkaa paljon!!! Leiki yhdessä sen 3-vuotiaasi kanssa. Tehkää kaikkea kivaa yhdessä niin ei jouda lapsi kiukuttelemaan niin paljon. Hän tuntuu olevan todella turhautunut kun koko päivän kiukuttelee. Voisit myös harkita hänen viemistä kerhoon jos sellaista löytyy 3-vuotiaalle tai kysyä päiväkodista osapäiväpaikkaa 2-3 pv viikossa, että saisi siellä sitten sitä kaipaamaansa toimintaa. Vaikka sulla on pienempikin lapsi siinä, et saa unohtaa esikoistasi ja jättää häntä huomioitta. On aika kurjaa jos lapsi saa huomiota äidiltään vain olemalla jästipää :( Muuta omia toimintatapojasi niin huomaat lapsesikin käytöksen muuttuvan.
Eikä aina jaksa oikein miettimällä miettiä miten toisen sais tyytyväiseksi jos koko päivä on ollu vaan riitelyä. Ei muuta ku ukko lapsia kattoon ja ite vaikka lenkille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä käytä muuta rangaistusmuotoa. Viet jäähylle jämäkän rauhallisesti. Selität silmiin katsoen miksi joutui jäähylle (vaikka ei kuuntelisikaan). Jätät hänet 3 minuutiksi istumaan. haet ja selität uudestaan miksi joutui jäähylle. Sovintohalilla päätetään episodi.
Jos ei pysy jäähyllä, niin viedään vaikka 100 kertaa uudestaan, mutta ei enää selitellä.
Meillä tepsi.
Elä anna vaihtoetoja. Jos tekee tuhmuuksiaan, niin viedään rauhallisesti jäähylle, automaattisesti.
Mikään ei ole koskaan hyvin. Joka asiasta sanoo vastaan tai oikeestaan inisee vastaan.
Ja kyllä, meillä käy kerhossa 2 kertaa viikossa ja jumpassa 2 kertaa viikossa, myös uimassa käydään kerran viikossa. Joten ei ole tekemisen puutetta. Mutta siis ihan joka asiasta inisee ja inttää vastaan. Ei hermot enää kestä. Ei vaan jaksa.
Meilläkin on vauva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me sitä tehdäänkin ja niinkuin (oliko 5?) kehotti, niin tehdään majoja ja jne ja ulkoillaan tooosi paljon, paitsi nyt kun ollaan oltu kipeitä ja pakkasta täällä on ollut n. 25 astetta...
Mutta minä en ainakaan jaksa joka päivä olla hulvaton ja keksiä keksimällä tekemistä, en edes joka toinen päivä. Mutta positiivista huomiota hän saa ja paljon, mulla on nimittäin aika pitkä pinna ja yritän puhua yleensä väsymyksestä huolimatta kauniisti ja keskustella asioista hänen kanssaan, mutta tänään on taas semmoinen päivä etten jaksa, en jaksa...........
ap
.. vielä 2kk sitten poika sai raivarit paljon pienemmistä asioista kuin nyt. Laitan siis 3v uhman piikkiin aika paljon. On tuo isompi muutenkin paljon räjähtelevämpi kuin tasaisempaan tahtiin pientä ininää pitävä pikkuveljensä;)
Jos mentiin leikkipuistoon eri puolta tietä kuin yleensä, tuli kauhia raivari jne ;))
Jospa se on teilläkin osin uhmaa, ja tasoittuu parin kk:n sisällä huomattavasti! Toivotaaaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli jano ja oli kuuma, ne kävin hoitamassa, nyt se istuu kakalla...epäilen että mitään ei tule!
Yritin myös antaa laatuaikaa nukuttamalla hänet. Kääntyili ja vääntyili, potki seinää ja heitti lopuksi nallen vesilasinsa päälle niin että vedet meni pitkin lattioita. Siihen loppui minun laatuajan anto!
ap
meillä se tuli ilmi, kun tyttö käyttäytyy ihan kuten kuvailit ja sitten iskä lähtikin työmatkalle. Heti ensimmäisenä päivänä lapsi sanoi, että onpa meillä tytöillä nyt kivaa ku voidaan tehdä ihan mitä haluataan. TARKOITTI: onpa kivaa kun on vain minä ja äiti, kerrankin tehdään sitä mitä minä haluan! :)
Se lause sai mut aika mietteliääksi ja myönnän, että miehen ollessa kotona, on pakko hoitaa parisuhdettakin! Eli kuuntelen miehen juttuja ja jos lapsi tulee silloin jotain kitisemään, olen usein käskenyt olla hiljaa ettei ole hänen vuoronsa puhua tai käskenyt mennä hetkeksi omaan huoneeseen jne. Nykyään tyttö alkaakin heti melkein itkemään kun häntä kielletään.
Onko tuo kenellekään tuttua? Kuuluuko itkuvaihe myös uhmaan eli onko yksi uhmaamismuoto? Ajattelee että jollei muu auta niin itkusta ainakin syliin otetaan? Sillä tiedän itkusta, että se on sellaista mulla ei oo mikään nyt tänään hyvin ja en osaa mitään ja joka puolelle tarviin äitiä -itku
Lapsella ei siis ole mitään hätää, pahoittaa mielensä ja jos nyt kesken " itkun" sanon vaikka että UIMAAN niin itku loppuu kuin seinään eikä kyynelistä tietoakaan ja tyttö on niin reipas että!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tyttö 2,5v. ja vetää äiänsä ihan 6-0. Tänäänkin sai aivan järkyttävän raivarin, koska en antanut mennä puron jäälle!!! Sitten sainkin kantaa rimpuilevaa uhmista kainalossa, koska yritti kerta toisensa jälkeen karata takaisin jäälle. Toisella kädellä työnsin vaunuja.... Niska punoitti aika pahan kerran tällä mammalla. Ja ei ole ensimmäinen kerta, kun kotiin kävellään raivohuuto kintereillä. Ymmärrän täysin tunteesi. Itse annan kiukun ja raivon mennä ohi. Yritän kestää huutoa, koska mikään holding eikä jäähy meillä auta. Tyttö ei pysy edes jäähypenkillä.
.. että saa muka itse päättää tai tehdä jotain tärkeää, auttaa sinua ruuanlaitossa ja kokea ittensä siinä mielessä tärkeäksi. Meillä tuntuu tuohon uhmakkaaseen sälliin tekevän tuollanen hyvää.
Tuliko kakka :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mekin annettiin tytölle vastuuta esim vaatteiden valinnassa jne. Nyt se hokee päivittäin, jos ilmoitan että ruokana on vaikka nakkikeitto että " Eikö ole vaihtoehtoja? Niitä pitää olla!" huoh.
Teen niin tai näin, aina väärinpäin!
Silloin kun oikeasti sattuu, niin sitten lohdutellaan. Mutta jos itku syntyy esim. siitä, että ei pääse kiipeämään pulkkamäkeen tai jos ei saakaan karkkia kun haluaa, niin en huomaa! Kyllä tänne maailmaan ääntä mahtuu. Olen tytölle selittänyt, että itkulla et tule mitään saamaan periksi. Koville ottaa... Itse olin aivan samanlainen tahtonainen jo pienestä pitäen, joten ei ole omena kauas puusta pudonnut :)
touhua (tai tuhmaikäisen, niin kuin meillä lapset itse sanovat).
Yksi syy tuohon voi olla se, että teidän kuopus nyt 1-v:nä vaatii ihan eri lailla sinunkin huomiotasi kuin vauvana. Ja pääsee sotkemaan vanhemman leikkejä. Ja kiinnostuu samoista leluista kuin vanhempi 8ei enää helistimet riitä). Meillä ainakin vanhempien sisarusten mustasukkaisuus on ollut suurinta juuri silloin, kun vauvasta on kasvanut liikkuva taapero.
En oikein osaa neuvoja antaa, kun tuntuu, että teet kaiken ihan oikein. Voin vain lohduttaa, että se on ohimenevää (kunnes tulee seuraava vaikea ikäkausi....).
Viisivuotiaan uhma on helppoa tähän verrattuna.
nyt alat nukkumaan ja lopetat tuon höpönlöpön.
Okei, lähden tästä itsekin nyt lepäileen (flunssa nääs vaivaa itseänikin) ja kiitos kaikille vastauksista ja myötätunnosta :)
ap
eli annatko aikaa sille esikoiselle missään vaiheessa päivää? Ulkoiletteko? Jos yksinään saa touhuta koko ajan ja äiti tuhertaa vaan pikkuisen kanssa, lopputulos on toi. Jos sulta ei liikene aikaa isommalle, olisikohan hän onnellisempi vaikka jossain kerhossa muutaman tunnin päivässä parina päivänä viikossa?