Mä oikeasti kaipaan Helsinkiin

asun parin kymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Ja aina kun siellä käyn, alan parin tunnin jälkeen olla ihan kypsä siihen paikkaan.

Musta ei olis palaamaan kotikaupunkiin. Tosin olen ennen Helsinkiä asunut paljon isommissa paikoissa kuin Helsinki ja tää ei tunnu mitenkään isolta. Tulee joskus fiilis, että aina samat naamat joka paikassa. ;)

Vierailija:

Ja aina kun siellä käyn, alan parin tunnin jälkeen olla ihan kypsä siihen paikkaan.

ei ole nimeksikään luontoa, hirveästi autoja ja ruuhkaa, ihmiset on välinpitämättömiä, harmaata, pinnallinen ulkonäkö ja shoppailu rules 2

Pitäis 1,5-2 vuoden kuluttua muuttaa takaisin kotikaupunkiin ihanaan omakotitaloon, ja pelkään että remontoin asunnon siellä ihan turhaan kun kypsyn kahdessa kuukaudessa ja haluan muuttaa takaisin Helsinkiin vaikka pieneen kerrostalokaksioon.

Helsinki ei ole ruuhkaa nähnytkään. Kai se tuntuu siltä, että kaikki vaan shoppailee, jos tulee itse vain keskustan kauppoihin kierrokselle.



Luontoa on mieltsisti. Meilläkin on fasaaneja ja rusakkoja piha täys. Puistoja on paljon, meri on luontoa myöskin. Vihreää ei ehkä loskan alta tässä vuodenajassa paljoa näy.



Ihmiset on mukavimpia suomalaisia mitä koskaan olen tavannut.

Kun opiskelin Hki ja töissäkin ehdin olemaan, ei viihtynyt kovin hyvin. Nyt sitten seitsemän kotikaupunkivuoden jälkeen olenkin tosi yllättynyt tästä kaipuusta...



Hittolainen. Ei täältä landelta nyt niin vaan lähdetä. Olen kahden lapsen yh ja mun koulutuksella/palkalla saataisiin yksiö jostain kaukaa keskustasta. Tukiverkkokin on täällä.

ruuhkaa se on tunnin jonotus ruuhkassakin. Mutta jos et käytä autoa, niin vaikeahan se on ymmärtää. 2

Vierailija:

Helsinki ei ole ruuhkaa nähnytkään. Kai se tuntuu siltä, että kaikki vaan shoppailee, jos tulee itse vain keskustan kauppoihin kierrokselle.

Luontoa on mieltsisti. Meilläkin on fasaaneja ja rusakkoja piha täys. Puistoja on paljon, meri on luontoa myöskin. Vihreää ei ehkä loskan alta tässä vuodenajassa paljoa näy.

Ihmiset on mukavimpia suomalaisia mitä koskaan olen tavannut.

Vierailija:

ei ole nimeksikään luontoa, hirveästi autoja ja ruuhkaa, ihmiset on välinpitämättömiä, harmaata, pinnallinen ulkonäkö ja shoppailu rules 2

Vierailija:

Pitäis 1,5-2 vuoden kuluttua muuttaa takaisin kotikaupunkiin ihanaan omakotitaloon, ja pelkään että remontoin asunnon siellä ihan turhaan kun kypsyn kahdessa kuukaudessa ja haluan muuttaa takaisin Helsinkiin vaikka pieneen kerrostalokaksioon.

Eli huoli pois, tuskin kaipaat Helsingin kiirettä ja meteliä, kun sieltä pois pääset :) Itse asuin ihan kivalla seudulla Helsingissä, oli metsää ja peltoakin lähellä ja lintuja takapihalla. Aluella oli pääosin pientaloja, eikä liikennekään jyrännyt takapihan ohi. Silti nautin täysillä nyt täällä vähän syrjäsemmällä seudulla aidosta rauhasta ja pysähtyneisyydestä! Puhumattakaan triplaantuneista asuinneliöistä ;)

Pelkäsin kyllä itsekin etukäteen, miten tänne lapsuudenkylään enää kotiutuisin, mutta otin sen asenteella " ainahan sieltä pois pääsee" . Nyt vuoden jälkeen tuntuu, että onneksi pääsin pois Helsingin sykkeestä, ihanaa! En rehellisesti sanottuna ole kaivannut yhtään takaisin, edes vanhaa kotia ei ole tullut ikävä. Vanhoja naapureitakin nähdään aika usein, kun ei muutettu " liian" pitkälle kuitenkaan. Etenkään en kaipaa Helsingistä huonoja palveluja, tympeitä bussikuskeja, ympäröivää kiirettä ja melua, huonoa kielenkäyttöä enkä välinpitämättömyyttä. Niiden olemassaolo ei häirinnyt siellä asuessa, mutta eron huomasi poismuuttamisen myötä... Työpaikkakuntana Helsinki on ihan jees, mutta palvelut ja asumisen laadun haluan ulkopuolelta.

nyt oon tääl tampereella. oon kotoisin maalta ja sen vuoksi helsinki ei oo mun unelmakotipaikka. ravaan kuitenkin helsingissä melkein joka viikko opintojen takia, ja todella tykkään siitä. en tiedä haluaisinko enää asua siellä, mutta siellä on ihana käydä.

Keväällä aina tulee milloin mikäkin kaipuu: mökkikuume, asunnonvaihtokuume, vauvakuume, kyllä se kesään mennessä hellittää!

sillä pääsee nopeammin paikasta paikkaan. Mulla kestää työmatkat tarhaanviemisineen kaksi ja puoli tuntia päivässä ilman autoa, siis tarhakieppi vain joko aamulla tai illalla. Siis: bussi, juna, metro ja takaisin metro, bussi. Autolla sama hoituu alle tunissa per päivä.

Syntyperäisenä stadilaisena piti muuttaa syksyllä VANTAALLE :( Helsingissä kaikki on paljon paremmin... tää on syvältä...

Toiset tykkää kun ei tunne vastaantulijoita ja viihtyy tosiaan vaikka pienessä kerrostalokämpässä. Ja luonnoksi riittää läheltä löytyvä puisto ja parvekekukat. Kiire ja pienet ruuhkatkaan ei haittaa.



Toiset taas, kuten minä, tulisivat hulluksi kaupungissa, ei vain Helsingissä, vaan missä tahansa pienessäkin kaupungissa.



Minusta on kivaa kun tunnen kaikki meidän kylältä, löytyy lenkkiseuraa ja kaikkien kanssa vähintäänkin tervehditään. Silti en tiedä juuri mitään naapureidenkaan elämästä, eivätkä hekään varmaan meidän elämästä ja jos tietävät, se ei liikuta mua tippaakaan. Täällä on kaikki mitä me tarvitaan. Meille on tärkeintä ympäröivä luonto ja että on riittävästi tilaa.



Meillä on melkein omavaraistalous ja monenlaisia eläimiä. On oma jalkapallokenttä, puolen hehtaarin metsä, uima-allas, reilut harrastetilat...emme kaipaa mitään lisää, tämä on toteutunut unelmaelämä!



Kunpa kaikki saisivat elää juuri siellä missä haluavat, oli se sitten maaseudun rauhassa tai kaupungin vilskeessä.

Mutta lapset viihtyy täällä missä nyt asutaan, ja nuorinkin aloitti just syksyllä koulun. Viikottain käyn Helsingissä, ja aina kun ajelen kotiin päin, niin harmittaa.



Jos mä yksin päättäisin niin me muutettaisiin takaisin, mutta täytyy ottaa muutkin huomioon ja ei täällä nyt kauheen ankeeta ole, mutta kuitenkin...



Helsinkiin on parinkymmnen minuutin matka, ja mulla on oma auto, joten se helpottaa.



Ikävä vaivaa kuitenkin ajoittain!

Ollut jo useamman vuoden. Mutta miestä en saisi sinne kirveelläkään :D

piti lasten teon jälkeen muuttaa lähelle vantaan rajaa (tosin ollaan radan varressa, että yhteydet on suht nopeat), koska tarvittiin muutama asuinneliö kohtuuhinnalla lisää. Nyt mä haaveilen niistä rauhallisista kesäaamuista keskustassa vaunuja lykkien, kun istuu puistossa katselemassa ihmisiä ja juo kahvia.



Toki harrastan tuota vieläkin paljon (tosin nyt lapset jo leikkivät niissä puistoissa), mutta täällä lähiössä pitäisi olla auto, jotta pääsisi kauppaan ja saisi asiansa hoidettua. Mä haluaisin paremmat palvelut, sillä autoilu on ehkä maailman tyhmintä hommaa kun asutaan kaupungissa.