Olen äiti 20v tytölle!

oman äitini kanssa vähintään kerran päivässä, ja naapurini valitti että äitinsä oli sanonut puhelimessa että ei jaksa taas kuunnella tyttäriensä huolia, et älkää soittako pariin päivään. Tää äiti on 80v. ja tyttäret 60, ja 55, eli kyllä äidit ja tyttäret soittelee, jos on hyvät välit. Hauska vaihtaa kuulumisia, ja voi puhua vapaasti, esim työasioista, kun molemmat ollaan musikoita, tunnetaan samat ympyrät, ja saa aina vinkkejä miten voi toimia, ja miten mihinkin suhtautua.

Vierailija:

eli kyllä äidit ja tyttäret soittelee, jos on hyvät välit. Hauska vaihtaa kuulumisia,

Olrn 21v. ja soitellaan ehkä kerran viikossa äitini kanssa. Samassa jumpassa käydään joten siellä vaihdetaan kuulumisia.

Kylässä käydään ehkä kerran kahdessa viikossa.

Ja kyllä, minusta on napanuora liian tiukassa.

Ja jos äidistäni ei kuulu muutamaan päivään,loukkaannun,sillä minusta tuntuu,että hän on unohtanut minut tyystin.

Koen itseni silti ihan täyspäiseksi ja itsenäiseksi naiseksi,mutta äidin kanssa on silti jutella. Ei kai se rakkaus muutu iän myötä jotenkaan vähemmän tärkeäksi.

Taitaa olla poikaystävä vain kateellinen,kun omat vanhemmat ei soittele.

kyllä epäterveeltä. Jää helposti tarpeellinen irtiotto tekemättä.

Poikaystävä pelkää olevansa vähemmän tärkeä kuin sinä. Hän haluaisi ehkä, että tyttösi juttelisi asioistaan ensisijaisesti hänelle eikä sinulle. Niin kai sen pitää ollakin siinä vaiheessa, kun aletaan parisuhteeseen.



Mutta olen kyllä melkoisen kade siitä tyttärellesi, että hänellä on äitiinsä noin luottamuksellinen suhde. Itse olen samaa ikäluokkaa tyttäresi kanssa ja välit äitiin ovat etäiset ja välttelevät.

Enkä todellakaan ole mikään nössykkä- äidin pikku tyttö.

Soittelin vanhemmilleni ehkä kerran pari viikossa ja kertoilin lyhyesti kuulumisia, kävin pari kertaa kuussa lapsuuden kodissa syömässä tms. Minusta äidin ja tyttären ei pidä olla " kavereita" vaan pitää tietty välimatka henkilökohtaisten asioiden suhteen. Kaverit on sitä varten, että heille uskoudutaan. Ehkä tyttärelläsi ei ole läheisiä ystäviä?

Vaan onko siitä vielä mitään haittaakaan, nykyäänhän lapset ovat lapsellisia aina päälle 30-ikäiseksi asti, moni ei aikuistu ikinä.

Miksei saisi soittaa vaikka joka päivä jos haluaa?



Mutta ei, kun sehän on heti jotain nynnerömäistä toimintaa ja lapsi pussissa kasvatettu.

Sekä fyysisesti (siis muuttaa pois kotoa) että henkisesti (katkaista se jokapäiväinen raportointi).

Vierailija:

Miksei saisi soittaa vaikka joka päivä jos haluaa?

Mutta ei, kun sehän on heti jotain nynnerömäistä toimintaa ja lapsi pussissa kasvatettu.

Paitsi ehkä sitten myöhemmin, kun vanhemmat ovat jo vanhuksia ja yhteydenpito tarkoittaa lähinnä sitä, että ollaan huolissaan miten vanhempi jaksaa ja voi...

Ja joiden mielestä lapsia pitää kasvattaa tietyllä tavalla ja joiden mielestä koti pitää sisustaa tietyllä tavalla jne.

Paras palvelus jonka äiti voi aikuistuvalle tyttärelleen tehdä on ottaa välimatkaa, kunnioittaa lapsen kykyä tehdä omia päätöksiä oman elämänsä suhteen ja olla puuttumatta lastensa asioihin. Eli sanoa lapselle, että eiköhän riitä että soitellaan kerran viikossa...

omien vanhempiensa helmoissa, siis piti yhteyttä ihan koko ajan, teki kaikki päätöksensä heidän mielipiteidensä mukaan, vietti kaikki perheen lomat siellä ja kasvatti omista tyttäristään täysin samanlaisia. Appiukkoni on hyvin katkera mies, koska kokee ettei hänellä ollut omassa perheessään ikinä mitään virkaa tai sanansijaa.



Minusta tuo on epätervettä.



Siis nuoruudessa pitää rykäistä itsensä irti ja aikuistua ja itsenäistyä. Muuten jää keskenkasvuiseksi.

Nimittäin tuossa iässä kyllä useimmilla on sen verran aktiviteettia eri saroilla, että äiti ei ihan heti tule mieleenkään...