Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu tällanen?
20.03.2007 |
Elämä on mun mielestä tosi paskaa ja kurjaa. Mä oon joutunut kokeen tosi isoja vastoin käymisiä nyt muutaman vuoden ajan. Maailman kuvani on muutenkin tosi synkkä. Nyt kun minulla on ja olisi mahdollisuus onnistua ja saavuttaa jotain mitä haluan alkaa mua jännittämään ja ahdistamaan ihan sairaasti.
Ensimmäisenä päässä pyörii että kuitenkin mä epäonnistuin ja ei tää voi mennä näin hyvin. Mulle tulee fyysiesti oikein huono olo kun on mahdollisuus saavuttaa jotain elämässä.
Mikä hitto mua vaivaa? Onko mua tallottu nyt vaan niin paljon etten usko että mulle voi tapahtua jotain hyvää? Miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (4)
oon aina ollut " rohkea" ja ulos päin suuntautunut, aina mennyt ja tullut... sitten tuli kuraa niskaan oikeen roppakaupalla ja nyt on koko ajan sellainen olo että jotain menee kohta metsään ja rankasti. nyt kun se aurinko paistais mun risukasaan niin kohta sieltä tulee joku ukkosmyrsky..... !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä siinä aika nopeesti oppii ettei kättään siihen kuumalle hellalle laita... mun koko elämä tuntuu tällä hetkellä siltä että oon taas laittamassa käteni tohon kuumalle hellalle uudestaan ja uudestaan...
t. ap
Jokaiselta löytyy vastoinkäymisiä, ei tietenkään kaikilta yhtä " suuria" . Mutta siinä se pointti onkin - on asennekysymys, miten ottaa vastaan vastoinkäymiset. Ja kuinka paljon suostuu nujertumaan.
Mun eräs ystävä kerran sanoi, että hän olis varmaan jo tappanu ittensä, jos olis joutunu elämään mun elämää ja kokemaan kaikki ne kolhut. Mutta jos jotain olen elämässä oppinut, niin sen että hyvistä hetkistä kannattaa nauttia ja huonoja aikoja ei kannata jälkeenpäin märehtiä.
Tää on klisee, mutta elämä on aallokko: joskus ollaan aallonharjalla, joskus -pohjalla.
Alue: Aihe vapaa
Jos se noin helppoa olisi, niin kuka tahtoisi olla tällainen? Oon itsekin monta kertaa yrittänyt uskotella itselleni, että olen ihan normaali ja hyvä, mutta aina jännityksen takia pilaan kaiken. Sopivat lääkkeet ja mahdollisesti pitkä terapia olisivat varmaan ainoa apu, että pääsisi näistä menneisyyden kummituksista eroon. Joissa en todellakaan roiku tarkoituksella, ne vain ovat jossain siellä syvällä vaikuttamassa minäkuvaani ja siihen mitä kuvittelen muiden minusta ajattelevan.