Huoh, tulipa tuosta et-lehden isovanhemmuus-kyselystä surullinen olo...
Huomasitteko sitä, löytyy pääsivulta.
No, te, joilla on isovanhemmat elossa ja läsnä perheenne arjessa, olkaa onnellisia!
Meillä miehen vanhemmat ovat kuolleet suht nuorina ja omani ovat iäkkäitä ja asuvat kaukana. Jos he asuisivat lähellä, heistä voisi olla apua ja isosti iloa lapsillemme, mutta nyt ei. Lisäksi he kuuluvat sellaisen sukutradition vaalijoihin (pohjalaisia), että kukin tulkoon toimeen omillaan, ei sovi olla vaivaksi. Siitä seuraa, että välit ovat hyvät, mutta etäiset.
Tuossa kyselyssä ikäänkuin lähtöoletuksena tuntui olevan, että isovanhemmat auttavat ja ovat läsnä ja kiinnostuneita lapsenlapsistaan.
En silti usko olevani ainut, jonka isovanhemmat ovat suht evvk lastenlastensa suhteen. Omat kerhot, kaverit ja menot ovat aina tärkeämpiä.
En nyt sano, etteikö heillä olisi oikeuskin olla tuota mieltä. Olen itse lapseni hankkinut ja heidät myös hoidan. Mutta silti, läheisyys ja vapaaehtoinen apu olisivat tervetulleita!
Kommentit (19)
Voivat olla työnsä ja harrastustensa kanssa hyvinkin kiireisiä.
Mietin tässä, että on oikeastaan aika hassua, miten nykyään hoetaan koko ajan, että " isovanhemmat ovat kasvatustyönsä jo tehneet, ei heiltä voi edellyttää..." .
Totta kai heiltä ei voi edellyttää yhtään mitään, kasvatusvastuu on niillä, jotka lapsia ovat hankkineetkin. Mutta toisaalta: isovanhemmat ITSE ovat (poikeuksia toki on) aikoinaan voineet saada suvun tukea. Mitä kauemmas nykyajasta loitonnutaan, sitä lähempänä suvut ovat eläneet ja sitä tiiviimpi oli sukuyhteys (edelleen siis poikkeuksia toki on, aviottomia, orpoja lapsia ja kauas muuttaneita perheitä).
Lapsien perheiden tukemista pidettiin itsestäänselvänä, mutta nyt katsotaan, että kukin pärjätköön omillaan ja auttaminen on korkeintaan " yhteiskunnan" tehtävä. Mutta miten yhteiskunta muka auttaa, ei keskivertolapsiperheitä yhtään mitenkään... kunnallisia kodinhoitajia sai vielä 80-luvulla koteihin hätäavuksi, nyt heidän määränsä on leikattu alle puoleen senaikuisesta ja heidän aikansa menee pitkäaikaissairaiden vanhusten avustamiseen. Apua saa vasta, kun perheen tilanne on jo todella huono.
No, eniten kaipaisin avun sijasta sellaista läsnäoloa ja lasten kanssa oleilua. Nyt isovanhemmat ovat lapsille aika etäisiä, nähdään muutaman kerran vuodessa.
kuten kamala läjä muitakin Sanoma Magazinesin aikakauslehtiä. Joskus selaan sitä, siinä on ok ruokaohjeita. Läjään ne ja kuskaan sitten muutaman kerran vuodessa vanhemmilleni...
Vierailija:
Mä vain olin utelias kun kuvittelin että joku et-lehteä ehkäpä jopa tilaa? että on niin kiinnostunut siitä.
Hyvä, kun kysyit täsmennystä, ilmaisin asian tosiaan aika tulkinnanvaraisesti aloituksessa.
Ja joo: et-lehti on suunnattu about 50-vuotiaille ja siitä ylöspäin. Nyt ko. konsernilla on ilmestynyt uusi Sara-lehti, joka puolestaan on 40-vuotiaille ja siitä ylöspäin. Iän puolesta olisin sen kohderyhmää, mutta ei se kamalasti nappaa... ärsyttää, kun lehden jutuissa korostetaan mennen tullen, että ihminen on niin vanha kuin minkä ikäiseksi itsensä tuntee... blaa-blaa
;=)
Eiköhän tuossa ole tarkoituskin, että juuri ne mummot ja ukit näkee ihan tilaston muodossa mitä heiltä ehkä odotettaisiin. Jos vastaukset olisi Vauva lehdessä, niin eihän tuo kysely juuri mitään hyödyttäisikään.
Meilläkin mummot ja ukit asuu samassa kaupungissa, mutta ovat niin kovin kiireisiä, että ehkä 3-4 krt/v ehtivät meillä käydä. Meidän lapset ovat ainoita lapsenlapsia, mutta ei kai voi olettaakaan, että kaikki hurahtaisivat lapsenlapsistaan. Se kyllä välillä ärsyttää, kun anoppi niin toivoo, että miehen siskot perustaisivat perheitä, että pääsisi heidän lapsiaan paapomaan, tän siis sanonut suoraan ja monesti. Meidän lapset siis olleet kerran yön yli heillä...
Kai niillä on niin omat kuviot ettei lapsenlapset kiinnosta.
Lapsemme eivät edes muista isovanhempiaan :(
Nimittäin itse olen tehnyt lapsen vasta puolivälissä kolmeakymmentä, ts. " vanhana" ja tämä on mielestäni ollut isovanhempi asiassa aivan täydellinen vaihe. Molemmat isovanhemmat ovat päässeet eläkkeelle lähivuosina, joten innokkaita hoitajia on piisannut. Jos isovanhemmat olisivat olleet nuoria tässä vaiheessa (mikä tuntuu olevan se parempi vaihtoehto yleisen käsityksen mukaan), heillä olisi ollut oma työnsä eikä oltais voitu jättää lasta hoitoon vaikkapa tarpeen tullen viikolla. Lisäksi isovanhemmatkin voivat viettää lapsen kanssa aikaa nyt, kun lapsi on heistä kaikkein kiinnostunein. Molemmat isovanhemmat ovat perusterveitä, joten uskon ja toivon, että krempat alkaa vasta seitsemänkympin korvilla. Silloin lapsikin on jo isompi, ja muista sukulaislapsista olen huomannut, ettei murrosikää lähestyvät lapset enää halua isovanhemmille kylään kovin innokkaasti. Eli näillä aikaisin lapset tehneillä on tämä ei mummolaan vaihe nyt päällä!
Veikkaan, että vaikka omat vanhempani olisivatkin 10 vuotta nuorempia ja vetreämpiä, heillä olisi tismalleen sama asenne asiaan kuin nytkin.
Luen sitä aina molemmissa mummoloissa. Tutustukaa tekin.
lukenut ET-leheä aina kun käsiini sen saan.
Joskus olen jossain vastaanotolla selannut, jos ei mitään muuta ole ollut tarjolla. Ja ei vaan jaksa tälläistä kolmekymppistä kiinnostaa ne jutut. Tuleeko sulle kyseinen lehti?
Kysellään siis tämän palstan mammoilta, miten isovanhemmat heihin ja lastenlapsiin suhtautuvat.
Mun vanhemmat on tiiviisti mukana lastenlastensa elämässä, kaikki koenumerot, hampaiden lähtemiset ym. raportoidaan juurta jaksain heille ;) Yökylään lapset pääsee aina kun haluaa. Kyläillään väh. kerran viikossa puolin tai toisin kun kilsan säteellä asutaan. Miehen vanhemmatkin kyllä asuu samassa kaupungissa mutta harvemmin nähdään, ovat jotenkin etäisempiä mutta toki ihan rakastavia isovanhempia. Appiukko on jo sen verran sairas että ei tulis mieleenkään työntää sinne lapsia yöksi, pumppuhan sillä pettäis.
Vierailija:
Joskus olen jossain vastaanotolla selannut, jos ei mitään muuta ole ollut tarjolla. Ja ei vaan jaksa tälläistä kolmekymppistä kiinnostaa ne jutut. Tuleeko sulle kyseinen lehti?
Ja lisäksi vielä minun mummonikin.
Minun vanhempani asuvat noin kolmensadan kilometrin päässä, miehen hiukan lähempänä. Lisäksi he ovat kaikki sairaita ja osin jo vanhojakin. Hoitoavuksi heistä ei ole lainkaan, eikä muutenkaan tavata kovin usein. Yhteydenpito rajoittuu pariin - muutamaan kertaan vuodessa, vaikka välit ovat hyvät.
Olen joskus suorastaan kateellinen ystävilleni, jotka valittavat, kun isovanhemmat taas haluavat lapsenlapsensa luokseen hoitoon. :/
omat vanhempani ovat erittäin kiinnostuneita lastenlapsista, appivanhemmatkin tykkäävät mutteivat hoida tai oma-aloitteisesti kysele kuulumisia tms. Omat kauempana asuvat vanhempani näkevät lapsiaan hiukan useammin kuin lähes vieressä asuvat appivanhemmat.
Miehen vanhemmat ovat alkoholisteja, joiden asioita mekin saamme selvitellä ja alkoholisminsa vuoksi myös monella tavalla aika sairaita, vaikka ikää on miehen äidillä vasta 41 ja isällä 43 vuotta. Minunkin vanhempani ovat suunnilleen samanikäisiä ja heillä on niin kiire töidensä, harrastustensa ja " uuden nuoruutensa" (ensimmäinen kun meni lapsia kaitsiessa, äitini oli 16-vuotias kun sai veljeni ja 18-vuotias, kun minä synnyin) kanssa, että lapsenlapsiaan ehtivät katsomaan vain pari kertaa vuodessa, vaikka asuvat samassa kaupungissa.
Useammin lapsemme itseasiassa tapaavat mieheni toista mummoa ja minun isäni vanhempia. Muut isovanhempamme ovat valitettavasti jo kuolleet paitsi äitini äiti, joka makaa terveyskeskuksen vuodeosastolla käytännössä vihanneksena. Valitettavasti nyt pappanikin on alkanut dementoitumaan. Vanhemmistamme ei ole omista vanhemmistaan huolehtimaan, joten sekin jää meille.
Vai olenko?
Mä tiedän kyllä minkälaisesta lehdestä on kysymys, ja isovanhemmat on mulla elossa, joten vanhempien ihmisten elämä on ihan tuttua. En vaan jaksa kyseisestä lehdestä innostua, ja veikkaisin että aika harva nuorempi ihminen sitä lukee.
On mulle joskus sinäminä lehtikin tullut, eikä sekään mua enää innosta. Demiä ole selannut, se kun tulee tyttärelleni, eikä se pahemmin mulle nappaa.
Mä vain olin utelias kun kuvittelin että joku et-lehteä ehkäpä jopa tilaa? että on niin kiinnostunut siitä.
Ei tarvitse aina hyökätä kauheen kärkkäästi vastaan, jos jollain on kysyttävää! ja se kysymys ei satu itseä miellyttämään! Xandriksen vastauksesta huomasi että, hän on fiksu ja mukava ihminen. Ei ottanut loukkauksena kysymyksiäni, eikä ne ollut edes sellaiseksi tarkoitettukaan.
No, meitä on moneen junaan..
at lähellä, nähdään harvoin. anoppi on syntynyt -35, hänelle ei voi jättää lasta. nähdään harvoin.