Poikani (7 v.) sanoi minulle äsken:

Hän vain reagoi tilanteeseen. Ehkä olette joskus puhuneet jotain, että talo miehesi nimissä ja lapsi kuullut sen. Omalla logiikallaan ajatellut että sinun täytyy lähteä eron tullen ja he jäävät kotiin asumaan.



Koska lapsi reagoi noin voimakkaasti, puhaltaisin pelin poikki ja vaatisin jotain muutosta.

räyhäät(?). En usko, että lapsi nyt tuota niin hirveän tosissaan tarkoitti!!

Sitten kun isä tulee ja on ollut kauan pois, hän varmaan haluaa hyvitellä poissaoloa ja jaksaa touhuta lasten kanssa. Mikä tietty hyvä. Mutta jos hän huolehtisi arjesta yksinään, olisi varmaan toinen ääni kellossa ja lapsilla äitiä ikävä. Usko pois! LApsesi varmasti rakastaa sinua eikä lapset aina ymmärrä eikä tarkoita sanomisiaan. Tsemmppiä sulle! JA suuri voimahali:)

Mutta kyllä 7-vuotias jo aika tosissaan sanoo, mitä ajattelee, tämä meidän poika ainakin. Oli selvästi miettinyt asiaa. Ikinä ei olla lasten kuulten puhuttu mitään eroamisesta. Talo myös on meidän yhteinen.



Jotenkin vaan tuntuu, että mun arvostus tässä porukassa ei ole missään suhteessa siihen, kuinka paljon olen tähän kaikkeen satsannut. Itsetunto on ollut muutenkin kovilla tuon miehen netti" suhteen" selvittyä, ja nyt lapsetkin kääntyvät mua vastaan... :(



ap

Vierailija:

Olen luullut, että olen selvinnyt edes äitinä hyvin. Nyt tuntuu, että hajoan ihan kerta kaikkiaan. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän niitä äitejä, jotka ottavat ja lähtevät ja jättävät lapsensa. Jos lapsiltakin saa tuollaista kommenttia, niin helvetti, olkoot. Tämän parempaan minä en pysty.

Vierailija:

Jotenkin vaan tuntuu, että mun arvostus tässä porukassa ei ole missään suhteessa siihen, kuinka paljon olen tähän kaikkeen satsannut.

ap

Oletko kiukkuinen? Äreä? Ilkeä? Kuunteletko lapsiasi? Jutteletko heidän kanssaan? Pidätkö heistä?

mä alan myös järjestää itselleni reissuhommia ja laajentaa elämänpiiriä muutenkin. Katsotaan sitten, mihin suuntaan vaaka kääntyy. Näin ei voi jatkua, kun kerran lapsikin tuolla tavoin reagoi. Mä en jaksa, lapset näkevät sen ja sanovat mitä näkevät.



ap

Lapsi loukkaa äitiä, äiti rakastaa silti, vai rakastaako? Lähteekö äiti pois, jos oikein pahasti sanon?

Oletko itse koskaan kokenut sellaista?



ap

harvan pää kestää sosiaalista tyhjiötä. Lapset yleensä kaipaavat ei-liian-tosikoita hulluttelevia vanhempia, jotka osaavat pitää kurin. JOs olet loppuun vedetty, olet vain kireä kuin viulunkieli. Ei se ole lapsille sitä, mitä he toivoisivat.



Paratiisi on maan päällinen, ei se palkinto odota raatajaa.

Vierailija:

Oletko itse koskaan kokenut sellaista?

ap

Lapsiani rakastan yli kaiken. Olen luullut että se riittää, sen lisäksi, että yritän taatusti parhaani tässä hommassa.

Vierailija:

Lapsiani rakastan yli kaiken. Olen luullut että se riittää, sen lisäksi, että yritän taatusti parhaani tässä hommassa.

siltä, että miksi se niin sanoi? Et onko se ajatellut että te eroaisitte, tai onko joku sen koulukaverin vanhemmat eronneet? Tai että miksi isä on kivempi tai miksi tuntuu et iskä jaksaa enemmän? Tai et kysynyt, että haluisko se kummiskin, että isä olis enemmän kotona.



PUHUKAA, muuten ette tunne murrosikäisiänne enää lainkaan.



Ei se pelkkä hyvä tahto aina auta, vaan pitää myös KUUNNELLA ja ottaa kritiikkiä vastaan. Ja jos ei niitä jaksa, niin ei se rakkaus välity lapsillekaan.

Toivottavasti saat kaikki kuntoon ja elämä jälleen hymyilee, muista että et ole yksin, tälläkin hetkellä lukematon määrä naisia kamppailee juuri samojen asioiden kanssa. Meidän pitäisi vain olla avoimempia ja valmiimpia kuuntelemaan ja tukemaan toista!

Enkä kyennyt siinä tilanteessa analysoimaan mitään. Aloin vaan itkeä, ja sille itkulle ei voinut mitään. Lapsellista, kypsymätöntä, epäaikuismaista jne. En tullut kysyneeksi mitään noista kysymyksistä. En pystynyt enkä jaksanut. Se meni yli ja ohi mun

kapasiteetin. Se oli liian kovaa kritiikkiä mulle siinä tilanteessa, psyyke ei kyennyt käsittelemään. ap

Vierailija:

siltä, että miksi se niin sanoi? Et onko se ajatellut että te eroaisitte, tai onko joku sen koulukaverin vanhemmat eronneet? Tai että miksi isä on kivempi tai miksi tuntuu et iskä jaksaa enemmän? Tai et kysynyt, että haluisko se kummiskin, että isä olis enemmän kotona.

PUHUKAA, muuten ette tunne murrosikäisiänne enää lainkaan.

Ei se pelkkä hyvä tahto aina auta, vaan pitää myös KUUNNELLA ja ottaa kritiikkiä vastaan. Ja jos ei niitä jaksa, niin ei se rakkaus välity lapsillekaan.

Vierailija:

Lapsi loukkaa äitiä, äiti rakastaa silti, vai rakastaako? Lähteekö äiti pois, jos oikein pahasti sanon?

Mut olisin kuvitellut, että 7-vuotias on empaattisempi. Sellaista olen yrittänyt hänestä kasvattaa. Tai että hän ei tuntisi tarvetta loukata noin pahasti.

Kiitos empatiasta ja kaikenlaisista ajatuksista teille kaikille. Ehkä jotain mulla jo liikahti päässä. ap

Onko se uskottomuusviritys tullut ilmi ihan lähiaikoina? Sekin varmasti painaa sua!

Ja enempää kuin parhaansa on vaikea tehdä! Sitä tietty voi levänneenä ja rauhoittuneena analysoida mitä voisit tehdä eri tavalla mutta nyt rauhoituhan, jookos?

koska hän huomaisi sen, että sua kannattaa säästellä vaikeilta jutuilta. Kuitenkin hänellä on varmasti myös paha mieli. Tommoiset ristiriidat kannattaa selvittää.

Voisko sitä mitenkään järjestää? Viikon loma sulle, näin alkajaisiksi. Oot liian väsynyt selvästi.