Poikani (7 v.) sanoi minulle äsken:
" Jos sinä ja isi eroaisitte, sinun äiti pitäis muuttaa pois. Isi jaksaa paremmin olla meidän kanssa."
Isi on ollut taas paljon poissa, reissuhommissa. On juuri parhaillaankin. Samaan aikaan hänellä on ollut pientä uskottomuusviritystä, tosin vain virtuaalista sellaista sähköpostiviestittelyn muodossa, jo puolentoista vuoden ajan minun tietämättäni.
Olen luullut, että olen selvinnyt edes äitinä hyvin. Nyt tuntuu, että hajoan ihan kerta kaikkiaan. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän niitä äitejä, jotka ottavat ja lähtevät ja jättävät lapsensa. Jos lapsiltakin saa tuollaista kommenttia, niin helvetti, olkoot. Tämän parempaan minä en pysty.
Mutta jos lähtisin, kuten lapseni toivoo, olisin kaikkien ihmisten silmissä hylkiö, raaka, tunteeton, julma, itsekäs peto. Vaikka oikeasti olen vain ihan loppuun ajettu ja perhe ja lapset ovat olleet minulle kaikki kaikessa.
Kommentit (32)
Tämä siis täysin aiheen vierestä, sorry..
Mutta ei heitä voinut arvostella lapsenakaan, vaan piti kaikki pitää sisällä.
Siksi kannustan erityisesti puhumiseen, koska ei sekään ole hyvä, ettei voi mitään palautetta antaa.
arvostella sinua? Anteeksi nyt kauheasti 30 mutta vanhempasi kuulostavat kauhean tiukoilta. On hyvä jos kotona saa näyttää tunteita, negatiivisiakin. Missä sitä ihminen sitten esim. itkisi jos ei kotonaan??
Mun mielestäni suhteesi lapseen on nimenomaan hyvä, kun hän uskaltaa sanoa noin suoraan ajatuksiaan. Juttele lisää, saattaa olla että huomenna asiat ovatkin lapsen mielessä ihan toisin päin. Älä tosissasi ota!
Meidän piti lähteä pääsiäisenä porukalla Lappiin. Äiti voiskin ottaa siksi ajaksi omaa aikaa ja tutkailla asioita ihan rauhassa täällä kotona. Pyytäisin parhaan kaverin iltaa istumaan ja avaisin viinipullon.
Jos sillä sais jotain valoa tähän tilanteeseen, niin ei olis liian suurta itsekkyyttä multa. (Jonkun mielestä taatusti on.) ap
Vierailija:
Voisko sitä mitenkään järjestää? Viikon loma sulle, näin alkajaisiksi. Oot liian väsynyt selvästi.
Mun poika 5v. esim. sanoi mulle tässä yks päivä ettei tykkää musta yhtään. Taidettiin muistaakseni vääntää kättä iltapesusta. Jassoo totesin, tykkäät tai et niin nyt pestään hampaat..
En ymmärtänyt itse yhtään sydämistyä tuosta episodista ;)
Vierailija:
Meidän piti lähteä pääsiäisenä porukalla Lappiin. Äiti voiskin ottaa siksi ajaksi omaa aikaa ja tutkailla asioita ihan rauhassa täällä kotona. Pyytäisin parhaan kaverin iltaa istumaan ja avaisin viinipullon.Jos sillä sais jotain valoa tähän tilanteeseen, niin ei olis liian suurta itsekkyyttä multa. (Jonkun mielestä taatusti on.) ap
tuntuu hyvin vaikealta uskoa. Huominen päivä sen kai näyttää.
Ja mun täytyis saada koottua itseni, ettei lapsi luule, että pystyy oikeasti romahduttamaan äidin sanomisillaan eikä uskalla sitten sanoa mitään.
Mä laitoin miehelle tekstarin noista sanoista. Todella toivoisin, että hänkin tajuais puhua tästä tilanteesta lapsen kanssa ja selittäis lapselle, mistä johtuu, että isi jaksaa paremmin. Ja sillä lailla, että mun ei tarvis laittaa sanoja suuhun, vaan mies ymmärtäis ITSE, mistä tässä on kysymys. ap
Ja on eri asia, jos lapsi tiuskaisee tuollaista jonkin riidan yhteydessä kuin että hän sanoo sen aivan rauhallisesti, harkitusti kesken iltapalan, kun juuri ollaan oltu ilta yhdessä ja pelailtu yms. ihan normaalia. ap
Vierailija:
Mun poika 5v. esim. sanoi mulle tässä yks päivä ettei tykkää musta yhtään. Taidettiin muistaakseni vääntää kättä iltapesusta. Jassoo totesin, tykkäät tai et niin nyt pestään hampaat..
En ymmärtänyt itse yhtään sydämistyä tuosta episodista ;)
Vierailija:
arvostella sinua? Anteeksi nyt kauheasti 30 mutta vanhempasi kuulostavat kauhean tiukoilta. On hyvä jos kotona saa näyttää tunteita, negatiivisiakin. Missä sitä ihminen sitten esim. itkisi jos ei kotonaan??
tuon tyyppisen sanomisen tarkasta sisällöstä. Lapsi elää sitä hetkeä, ja on hyvä, että uskaltaa ilmaista sen, mikä mieleen juolahtaa just sillä hetkellä. Olet itse niin rikki tällä hetkellä, mikä on syynä siihen, että lapsen sanominen vaikuttaa niin paljon mielialaasi. Rauhallisena et varmaan juuri noteeraisi, hymähtäisit vain. Juttele vielä uudelleen lapsen kanssa, niin huomaat kyllä sen.
Meillä kotona 5-, 7- ja 9-vuotiaat, ja kaikenlaista sitä kuulee. Isä meillä on ' kivempi' , esim. lupaa erilaisiin asioihin aina kysytään häneltä, kun myöntävä vastaus on paljon varmempi. Isä leikkii ja touhuaa, mutta jospa joutuisi pitämään huolta käytännön asioista yhtään enempää, kyllä se ' kivuus' kuivuisi kokoon tosi nopeasti!
Terv. no 31 tai 32, hymähtelijä
välillä tulee tosi mustia hetkiä. Olen esim. nähnyt parina viime yönä painajaisia siihen liittyen. Ja voin kertoa, että uskottomuusepäilyt ja reissuhommat eivät ole mikään maailman ihanin yhdistelmä. Lasten ei pitäisi tietää koko jutusta mitään, mutta ehkä ne vaistoaa jotain ja reagoivat sitten omalla tavallaan. Tosi kivaa, että isi saa sitten kaiken kunnian. Isi reissaa ja kirjoittelee ihquja sähköposteja nettituttavalle, ja kummasti " jaksaa sitten paremmin" ... :(
Ok, mä yritän rauhoittua, olen jo vähän rauhallisempi, kai... ap
Vierailija: