Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Välit poikki vanhempiin. Mitä tehdä?

Vierailija
19.03.2007 |

Välillä on kamala ikävä. Taustalla henkistä väkivaltaa, juopottelua. Silti ikävöin. Välit meni aikoinaan poikki äitini henkisen väkivallan takia. Tunteet on hyvin ristiriitaiset. Silti tuntuu siltä, ettei ole oikein ehjä ihminen ilman kosketusta omiin vanhempiin.



Onko muilla ollut sama tilanne? Tämä välirikko on siis jatkunut jo kolme vuotta.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
19.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka sitä ei koko ajan ajattelisikaan se kuitenkin kuluttaa energiaa koska on epänormaalitila.

Kannattaa yrittää pitää/luoda edes muodolliset välit vanhempiinsa. Mulla ei omakohtaisesti ole kokemusta välirikosta omien vanhempien kanssa vaikkei aina niin lämpimissä väleissä olla oltukaan. Yhteen aikaan pari vuotta sitten oli appivanhempien kanssa kismaa eikä tavattu tai soiteltu puoleen vuoteen. Mulla oli koko ajan tosi raskas ja ahdistunut olo. Sitten päätin selvittää asian ja sen jälkeen ollut hyvät ja jopa lämpimät välit.



Nyt anoppi kuoli reilu viikko sitten täysin yllättäin ja olen todella iloinen, että meillä oli hyvät välit ja jäi lopuksi hyvä muisto. Miehen sisaruksista kaksi oli äitinsä kanssa riidoissa ja heille on nyt tosi raskasta selvitä äitinsä kuolemasta. Anoppi kun vielä aina halusi selvittää asiat vaikka muuten ei niin helppo ihminen ollutkaan tulla toimeen.



Että suosittelen kyllä sopimista ja että yritätte päästä puhumaan hankalista asioista tai edes luoda ne muodolliset välit. Toista ei voi muuttaa, mutta toisen kanssa voi yrittää tulla toimeen (tietenkin omien voimavarojensa mukaan, kukaan ei saa kävellä sun yli tai harjoittaa henkistä väkivaltaa..., ymmärrät varmaan mitä tarkoitan).



Tsemppiä sulle mihin tulokseen sitten päädytkin.

Vierailija
2/2 |
19.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin ilman muuta kannattaa jättää heidät itsekseen.

Itse en ole moneen moneen vuosiin ollut yhteydessä äitiini, ja kyllä se tietysti surettaa, kun ei ole muitakaan sukulaisia ympärillä. Mutta kun en kestänyt enempää, olisin varmaan tappanut itseni jollen olisi lähtenyt lopullisesti pois. Kamala sanoa, mutta odotan sitä hetkeä, kun hän kuolee, sitten tiedän ettei hän enää milloinkaan aiheuta tuskaa, muuta kuin muistoissa.

Eihän näistä muistoista tietenkään pääse, ne seuraa vanhainkotiin mukana. Lapset saatuani olen vielä enemmän lapsuuttani ajatellut, ja ikävöinyt, kun ei tosiaan omista sukulaisista ole ketään ketä tavata ja vaihtaa kuulumisia. Ja ikävää selittää lapsille, missä minun sukulaiset ovat ja miksi ei tavata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kolme