Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei tapaa lapsiani juuri koskaan!
19.03.2007 |
Siis vanhempani ovat eronneet jo kymmeniävuosia sitten ja äidistäni tuli heti eron jälkeen sellainen minäminä-ihminen! Nyt hän on taas tavannut uuden miehen ja elämä pyörii vain ja ainoastaan hänen ympärillään. Siis toivon äidilleni aina kaikkea hyvää, mutta haluaisin kovasti, että hän antaisi aikaa omille lapsenlapsilleenkin.
Asutaan samassa kaupungissa ja hän ei siis koskaan kyläile meillä ja jos hän tapaa lapsia niin hän ottaa vain yhden lapsista yhdeksi yöksi luokseen. Ja noin 3-6kk välein joku lapsista on hänen luonaan. Hän ei koskaan siis ole käynyt lasten kanssa teatterissa, elokuvissa tms. ja mitään hän ei koskaan myöskään osta lapsille ei vaatteita tai leluja. Niin siis synttärilahjan tuo ja myös joululahjan!
Onko muilla äitejä jotka eivät auta teitä arjessa lainkaan, kyläile luonanne tai puuhastele lastenlasten kanssa juuri ollenkaan?
Kommentit (19)
Asuu alle 10 kilometrin päässä ja hänellä on auto. Mutta lapsia ei ole kertaakaan ottanut yökylään, ei edes kylään, vaan käväisee silloin tällöin tunnin verran meillä lapsia tapaamassa.
Miestä ei ole, yksin asustelee. Kyse ei ole siitä että hänen elämässään olisi niin paljon muuta, häntä ei vaan yksinkertaisesti lapsenlapset kiinnosta.
Ei tässä kyse ole siitä että mun " pitää kantaa vastuu lapsistani" tai muuta höpönhöpöä, vaan siitä että on surullista lapsille kun mummi ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi vaan niin mukava jos lapsillani olisi välittävä ja rakastava mummo. ap
nähdä siltikään. ja heilläkin liittyy noihin lasten kanssa olemiseen jotain ihmeellsiä ruusunpunaisia utopistisia harhakuvitelmia, ja sitten kun lapset ovatkin ihan tavalllisia uhmaikäisiä tms. eivätkä elä aikuisten rutiinien mukaaan, alkaa se narina ja valitus. en sitten viitsi kauaa kuunnella sitä, tulee paha mieli siitäkin jos lasten täytyisiä isovanhempia varten vetää jotain ihanneroolia, eivätkä " kelpaa" omina itseinään kaikkine hurmaavine ja ärsyttävinekin ominaisuuksieen. No, meillä ei ole pahemmin lastenhoitajia isovanhemmista liiennyt. jsokus ihmettelen esim. naaapurin kolilapsista perhettä jossa isovanhemmat ravaa hoitamassa suurinpirtein joka päivä. helppoahan se on sitten vahempien jeesustella jaksamisellaan, ja sääälittääkin ne hyväksikäyteyt isovanhemmat. en valita sinänsä hoitajapuutetta, itse olemme lapsemme tähänkin asti hoitaneet, välillä hammasta purrenkin uupumuksesta, mutta kaikkein eniten surettaa lasten puolesta se ettei isovanhempien kanssa voi viettää aikaa ja luoda sellasta lämmintä suhdetta. miten ihmeessä ne lapset vosivat sitten 10-20 v. kuluttua huolestuneena ravata vanhoja mummojaan hoitamassa ja katsomassa, kun kokevat ne täysin vieraina ihmisinä joita ei ole ennenkään lasten seura pätkääkään kiinnostanut...
Mitä jos itse menisit äitisi luokse?
En ainakaan itse oleta että KUKAAN tuo lapsilleni rojuja muulloin kuin jouluna tai synttäreinä, miten kukaan muu niin ajattelee?? :D
Musta on ihana juttu jos äitisi ottaa yhden lapsen kerrallaan yökylään -saa lapsi samalla kaiken mummosi huomion ja mummo jaksaa paremmin. Kuulostaa siltä että sinua riepoo kun toinen lapsi jääs kotiin sinun riesaksi.. Mitä jos laittaisit toisen muksun toiselle mummolle, kummille tai ystävälle yöksi silloin??
Musta mummolla on päätös ottaako monta lasta yökylään.
Ja pisteet lähtee äidillesi joka elää uudessa suhteessa ja kukoistaa!! Elämisen ei tartte loppua eroon ja mummoiluun. Minusta on upeeta että nykysin mummot on vapaita, itsenäisiä, onnellisia " city-mummoja" jotka tanssii salsaa ja käy vauva-lehden sivuilla.
Musta sun pitää antaa äidillesi vapaus tehdä itsensä onnelliseksi. Viedä lapsia mummolaan ja elää omaa elämääsi.
Tollasta tekstiä en ala lukemaan josta ei saa selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oli aivan mahtavaa kun meidän esikoinen syntyi - hän oli heti kaikkein tärkein ihminen kuudelle aikuiselle!
Sitä en tainnut kertoakkaan, että kyläilen äitini luona n.1krt/1-2kk:ssa ja siis joskus toivoisin, että äitinikin viitsisi kyläillä täällä meidän kodissammekin useammin, kun pari kertaa vuodessa.
Ja en haluaisi, että äitini kantaisi mitään rojua luoksemme vaan, että joskus olisi mukavaa jos vaikka ostaisi lapsille vaikka paidan tai kengät
10-vuoden aikana hän ei ole mitään vaatteita koskaan tuonut tuliaisiksi.
Siis onhan se ihanaa, että hän ottaa lapsia yksitellen hoitoon sen pari kertaa vuodessa, mutta en ymmärrä miksei koskaan voi ottaa lapsia hoitoon samaan aikaan. 2005 ystävämme menivät naimisiin ja pyysin häneltä jo hyvissäajoin, että voisiko ottaa lapset yöksi illalla, että voisimme jäädä mieheni kanssa juhlimaan ja tanssimaan pitemmäksi aikaan. Hän lupautui, mutta samalla viikolla ilmoittikin, että viikonlopuksi oli luvattu nättiä ilmaa, joten hän aikoo lähteä mökille silloisen miesystävänsä kanssa!!!! Eli tälläinen on tämänpäivän " vapaa city-mummo" !
Että näin! ap
Mitä jos itse menisit äitisi luokse?
En ainakaan itse oleta että KUKAAN tuo lapsilleni rojuja muulloin kuin jouluna tai synttäreinä, miten kukaan muu niin ajattelee?? :D
Musta on ihana juttu jos äitisi ottaa yhden lapsen kerrallaan yökylään -saa lapsi samalla kaiken mummosi huomion ja mummo jaksaa paremmin. Kuulostaa siltä että sinua riepoo kun toinen lapsi jääs kotiin sinun riesaksi.. Mitä jos laittaisit toisen muksun toiselle mummolle, kummille tai ystävälle yöksi silloin??
Musta mummolla on päätös ottaako monta lasta yökylään.
Ja pisteet lähtee äidillesi joka elää uudessa suhteessa ja kukoistaa!! Elämisen ei tartte loppua eroon ja mummoiluun. Minusta on upeeta että nykysin mummot on vapaita, itsenäisiä, onnellisia " city-mummoja" jotka tanssii salsaa ja käy vauva-lehden sivuilla.
Musta sun pitää antaa äidillesi vapaus tehdä itsensä onnelliseksi. Viedä lapsia mummolaan ja elää omaa elämääsi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan samanlainen tunne omasta äidistäni. Hänkin on seurustellut nyt uuden miehensä kanssa kolmisen vuotta. Sinä aikana olen ollut neljä kertaa raskaana ja synnyttänyt kaksi kertaa. Olisin todella kaivannut äitini tukea vaikeassa keskenmenossa ja näissä kiireisissä vauva-arjen kuvioissa. Äitini kylläkin asuu noin sadan kilometrin päässä, mutta pääsee hyvin kulkemaan.
Ymmärrän toki, että hänellä on oikeus omaan elämäänsä ja olen hänen puolestaan onnellinen. Minusta hän on kuitenkin edelleen äitini, eikä kaverini. Olen saanut kuulla hänen ongelmistaan, seksielämästään, reissuistaan jne. Äidiltä odotan tukea vaikeissa elämäntilanteissa myös itseleni eikä vain itseltäni hänelle.
Nykyisin saan vähän väliä kuulla " vitsailua" siitä minne äitini on lähdössä seuraavana pääsiäisenä, jouluna jne. Rivien välistä voin siis lukea, että kylään ei tarvitse mennä. Olenkin jo suunnitellut, että seuraava pääsiäinen, joulu jne. Vietetään kotona perheen kesken.
Kaikista eniten meidän mummia kaipaavat lapset, jotka tottuivat kyläilemään (ennen uutta miestä) mummilla ainakin kerran kuussa. eniten harmittaa heidän puolestansa.
kävisi useammin, niin sehän olisi viikottain. Meidän kaikki isovanhemmat asuu 700km:n päässä, niin että en oikein osaa ajatella tuota tilannettaa, tuntuu, että näette tosi usein.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi mummo on käynyt meillä kylässä joulukuun alussa! Käy toki tuossa viereisessä kauppakeskuksessa, mutta lapsenlapsia ei viitsi samalla tulla moikkaamaan!
Olen pyytänyt häntä monesti kahville tai kyläilemään, mutta kun on aina niin kiire jumppaan, tanssimaan, laivalle, baariin, ostoksille tms.
Meillä on nyt pieni taapero perheessä, joten vieraileminen täällä tuntuisikin mukavammalta, koska hänen kotinsa ei todellakaan ole mikään " lapsiystävällinen" paikkana!
Kolme lasta kaipaavat mummoaan, no ei ehkä pienin vielä, mutta vanhemmat kyllä! Mutta mummo jatkakoon vauhdikkaita vuosiaan...
Niin ja siskoni on jo häneen katkaissut välit, koska hän asuu 50km päässä ja sinne astihan meidän äiti ei voi kuvitella edes menevänsä, kun kerran vuodessa! ap
Äitisihän tapaa lapsiasi tosi usein, ja ottaa niitä yökyläänkin! Sehän on aikamoista luksusta. Toki jos lapset olisivat siellä kerralla, niin sinä olisit vapaalla, mutta onhan lapsellakin oikeus olla mummon kanssa ihan yksinkin. Ja tuo tavaran ostelu... Miksi lapselle pitäisi ostella jotain muulloin kuin varsinaisina juhlina?
Ole kiitollinen tuosta huomiosta minkä lapsesi saavat, äidilläsi on oikeus omaan elämäänsä, ja väitän että lapsillasi on aika paljon läheisemmät välit isovanhempiinsa kuin monella muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta äidilläni on kaikki oikeus mennä ja olla kuten itse haluaa.
Itse teen kuten minä haluan ja teen sitä myös mummona.
Kuulostaa tosi rajulta vetää suhteet katki vaan siksi ettei mummo lähde kun kerran vuodessa kylään?? Eikö hän sitten mene synttäreillä kylään siskollesi, vaan jouluna? Kai siihen tarttee vähän jotain muutakin että katkasee suhteet??
Minä en laske kertoja kun käymme mummoloissa. Pääasia että lapset viihtyy sielä. Ovat taaperoita vielä ja mummolassa on paljon rikki menevää (lasikaappeja, vaaseja..) mutta ei se estä sinne menoa!!
Minusta on mummon oikeus päättää montako lasta otetaan yöksi kylään, sinusta se ei ehkä ole paljoa -mutta kyseessä on iäkkäämpi ihminen ja ympärivuorokautinen kyläily. En voi uskoa että olet oikeasti noin ääliö että vaadit mummoa ottamaan enempi lapsia yöksi kuin hän on valmis ottamaan! :(
8
Ja niinkuin jo aikaisemmin kirjoitin niin olen tyytyväinen siitä, että ottaa parikrt vuodessa lapsia yksitellen yökylään, mutta joskus olisi mukavaa, että lapset pääsisivät kaikki samaan aikaan kylään sinne! Hän on ainoa sukulainen tässä kaupungissa ja useimmat asuvat satojenkilsojen päässä.
Tää on tosi ilkee palsta, kun täällä saa kuraa niskaan jos purkaa omia fiiliksiään! Olen kyllä silti edelleen sitämieltä, että parinkilsan päässä asuva äitini voisi kyläillä lastenlasten luona useammin, kun pari/kolme kertaa vuodessa ja kun yleensä silloin on lasten synttärit! Muutenhan tänne ei siis voi tulla kyläilemään..
Minä toivon ainakin sitten, kun minusta joskus tulee mummo niin voisin puuhastella ja solmia lämpimät ja mukavat suhteet lapsenlapsiini! Ja jos lähellä asuisivat niin pyrkisin viemään jädelle, leffaan ja teatteriin heitä! Joskus yksitellen ja joskus antaa vanhemmille heidän tarvitsemia " hengähdystaukoja" ja ottaa kaikki lapset mummolaan yöksi!
En ole katkera, mutta kuitenkin;) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyit:
Onko muilla äitejä jotka eivät auta teitä arjessa lainkaan, kyläile luonanne tai puuhastele lastenlasten kanssa juuri ollenkaan?
Vastaan: Kyllä on. Oma äitini asuu toisella paikkakunnalla, käy meillä ehkä 1-2 krt. vuodessa ja silloinkin on aina hirveä kiire kotiin, ei ehdi yöpyäkään. Kun käymme siellä (aiemmin kävimme useammin, nyt emme enää viitsi), hänellä on meille aikaa ehkä kolme tuntia, sitten poistuu omiin hommiinsa. Meidän kolmesta lapsesta yksi on ollut kerran elämässään hänellä yökylässä yhden yön. Enempää emme viitsi pyytää, koska siitä on niin paljon vaivaa. Hän kyllä muistaa lahjoin ja puheluin ja kortein ja on kiinnostunut ja huolissaan meidän perheemme voinnista. Minä en viitsi ottaa asiasta stressiä enkä painostaa häntä, se on hänen oma valintansa. Lasten toinen mummo sen sijaan vierailee meillä ja hoitaa lapsiamme usein, mistä olen oikein kiitollinen.
että jos itse saan lapsenlapsia, osallistun mahdollisuuksien mukaan paljon heidän elämäänsä.
Terv. nro 18.
No kai sitä saa sanoa mielipiteensä vaikka ei ole kanssasi samaa mieltä? Kuraa en mielestäni heittänyt.. Kunhan sanoin että mummolla on oikeus päättää elämästään!
On aikas kumma kun kerrot tapaavasi mummoa joka toinenviikko ja silti se ei riitä vaan mummon pitäisi (kaiketi oma-alotteisesti) tulla kylään luoksesi??
Kannattaisiko pyytää mummoa kylään?
8
Hei! Tietysti eri mieltä saa olla, mutta kiva olisi jos argumenttinsa esittäisi jollei rakentavasti niin ainakin asiallisesti. Toisen haukkuminen ääliöksi ei sitä ole. Toiseksi ennen kuin heittää lokaa niskaan niin kannattaisi lukea tarkemmin, mitä ap kirjoittant. Hän ei suinkaan käy äitinsä luona kylässä joka toinen viikko, vaan yhden tai kahden kuukauden välein. Tästähän tulee 6-12 kyläilykertaa per vuosi.
Ap:lle vielä muutama sananen. Minusta kirjoitat tärkeästä asiasta. Vähän samoja kokemuksia itsellänikin, tuntuu pahalta, kun isovanhemmilla ei ole aikaa, halua ja jaksamista olla läsnäolevasti lastelastensa kanssa. Ja joskus vanhemmatkin voivat kaivata apua lasten hoidossa.
Annan toki niin city- kuin maalaismummoillekin oikeuden nauttia vapauksistaan, ovathan vastuun omien lastensa arkihoidosta jo kantaneet. Mutta, eikö ajan viettäminen lastenlasten kanssa voisi ihan oikeasti olla myös hauskaa ja antoisaa?
Ja ken lahjan antaa, se lahjan saa, niin että kukahan näitä city-mummoja tosiaan käy sitten kauppareissuilla auttelemassa, kauppakeskukseen taluttelemassa tai muuten vaan jutustelemassa.
Jonkinlaista yhteisvastuuta puolin ja toisin peräänkuuluttelen arkea helpottamaan ja iloa tuottamaan. Kiva muuten, jos mummot laidasta laitaan käytte joskus palstaa lukemassa, vielä kivempaa jos joku mummo jaksaisi vaikka kommentoida ihan mummoutensa tunnustaen.
pienten lasten kanssa " touhuilusta" . Oma äitini esim. ei juurikaan halunnut " puuhastella" meidän kanssa, kun minä ja sisarukseni olimme pieniä. Teki kotihommiaan ja motkotti ja komensi, jos komennettavaa oli. Ihan pieninä olimmekin yleensä mummolassa hoidossa, jos isä ei ollut kotona iltaisin tai viikonloppuisin. Ei meidän kanssa mummolassakaan kukaan kyllä ehtinyt " puuhastella" , kun heillä oli pientila lehmänhoitoineen jne. Mummo ja pappa katto, että pysyttiin about hengissä ja antoivat ruokaa ja huolehtivat nukkumiset, siis perushoidot. Liekö heitäkään olis meitä huvittanut hoitaa, mutta siihen aikaan ei tuollaisesta asiasta voinut kieltäytyäkään. Ei oltu vielä keksitty, että isovanhemmillakin on " oma elämä" . Sitten kun oltiin päälle 8- vuotiaita, niin oltiin keskenämme ja äiti kävi kylässä, lenkillä ja puuhas omiaan.
Eli ei aiemmissa sukupolvissa monetkaan ihmiset mitään " puuhailleet" lasten kanssa ja esim. lomamatkoille ei lapsia tosiaankaan otettu mukaan monissa mun lapsuudentuttuissa perheissä. Minusta ei näin ollen ole mitenkään yllättävää, että oma äitini ei halua lapsiani hoitaa tai ottaa yökylään tms. Käy muutaman kerran vuodessa, mutta silloinkin haluaa lähinnä jutella ja kahvitella mun kanssa ja komennella isääni näpsimään lapsista paljon valokuvia.
Nyt kun lapset on jo kouluikäisiä kaikki ovat muutaman kerran käyneet lasten kanssa jätskillä ja ostamassa synttärilahjaks jonkun vaatteen.
Oonkin päätellyt, että suurin osa ihmisistä hommaa lapsia, koska biologinen vietti ja sosiaalinen paine vie siihen, ei siksi, että olisivat jotenkin erityisen lapsirakkaita ja haluaisivat viettää aikaa lasten kanssa. Äidiltäni muutama vuosi sitten ihan nätisti kysyinkin, että miksi hän " hankki" kolme lasta ja vastaus kuului, että " niin kuului tehdä ja jälkeenpäin hän onkin huomannut, että hänelle olisi riittänyt vallan mainiosti yksi lapsi" . Enkä todellakaan usko, että äitini olis joku ainutlaatuinen poikkeus. Ja näillä tiedoin oiskin tosi outoa, jos äitini NYT sitten haluais ehdoin tahdoin monipäisen lapsilauman kanssa aikaa viettää.
Nykyään varsinkin, kun on pienet ikäerot taas muodissa, tuntuu siltä, että monet tulee " tekasseeksi" turhan monta lasta. Yht äkkiä sitten tajuaakin, että " ei hitto, nyt tässä on nää 3 mukulaa ja näähän on aivan hiton rasittavia vuosikausia" . No, onneksi nykyään on hyvä päivähoitosysteemi ja kiva koulu ja iltapäiväkerhot...Ja onneksi sillon kun minä olin pieni, ei isovanhemmilla ollut vielä omaa elämää...
palvelukodissa.