Miten jonkun alle kouluikäisen pukemiseen voi mennä tunti?????
Monesti täältä luen kuinka kauheaa taistelua on esim. lapsen pukeminen ja äiti juoksee lapsen perässä vaatteet kainalossa tunninkin ja yrittää suostutella lasta HALUAMAAN pukemaan. Meillä kun lapsi alkaa kiukettelemaan pukemisesta niin jos ei muuta niin minä puen rimpuilevan lapsen. Kyllä aikuinen pystyy sen verran pitää lasta paikoillaan, voimaa käytetään sen verran kuin siihen tarvitsee kuitenkin satuttamatta. Jos edes yrittää uudelleen riisua olen siinä valmiina taas pukemaan. Väkisin pukeminen ei lapsesta tunnu niin mukavalta että sitä haluaisi kokeilla aina uudestaan. Huonosti menee jos pitää kiukuttelevaa lasta alkaa houkuttelemaan. Muutenkin ihmettelen kun lapsien omaa tahtoa kunnioitetaan vaikka kuinka pitkälle. Heistä tulee suurella todennäköisyydellä juuri sellaisia itsekkäitä aikuisia jotka tekevät juuri niin haluavat toisista piittaamatta. Heidän kiskominen maanpinnalle jää sitten puolisoiden harteille, mikäli sellaista koskaan saavat.
Olin kerran kyläpaikassa jonne tuli kahville toinenkin perhe. Perheen 6v. lapsi jäi autoon kädet puuskassa sillä ei halunnut tulla kyläpaikkaan (ei mitään erityistä syytä). Perheen äiti vei lapselle kahvipöydästä pari pullaa lapselle autoon ettei hänelle tulisi paha mieli ja arvatenkin kahvihetkikin jäi lyhyeksi kun piti pohtia miten se pieni kullanmuru siellä autossa nyt pärjää.
Kyllä meilläkin on käynyt niin että lapsi oli huonolla tuulella eikä halunnut lähteä autosta esim. mummolle jonne oltiin ajettu liki tunti. Kyllä minä kädestä raahasin lapsen mukaan ja sanoin jos ei käyttäydy kunnolla kotona odottaa sitten jäähy ja karkkipäivän menenys. Ihan hyvin se lapselle meni perille ja mummolassa vierailu sujui ihan hyvin. Jos lapsi viisveisaa rangaistuksesta niin sitten on keksittävä parempi rangaistus.
Kommentit (6)
Mun mielestä on ihan normaalia että lapsi rupeaa jossain vaiheessa vetkuttelemaan ton pukemisen kanssa. Ja kyllä siinä vaan aikaa silloin tuhlaantuu. Varsinkin kiireisinä työaamuina se on raivostuttavaa, ja ei mulla ole aina ollut aikaa odottaa että se vitkuttelija pukee itse, pakko se on ollut pukea itse sitä lasta. Toisaalta taas hyvin usein kun mä karjasen että, " nyt jumalauta ne vaatteet päälle ja nopeaa" , niin rupee sitten siinä vaiheessa tapahtumaan. Tällä hetkellä mun nuorin on 5-vuotias ja ei ole mitään ongelmia pukemisen kanssa. Vielä vuosi sitten oli ihan toisenlainen tilanne, ei olis millään pukenut vaatteita, lähinnä ulkovaatteita päällensä.
joko puet tai sitten itket ja puet.. meillä ei lapset pompottele vanhempia!
Lapsi on kuin joku puolijumala, jonka jokainen tempaus ja mielenoikku pitää kestää vaikka hampaat irvessä! Kerrostalossamme asuu rasavilli poika, joka herättää minut JOKA HITON PÄIVÄ samaan aikaan melskaamalla ja pomppimalla rapussa (meillä ei ole väliovia, vanha talo). Kerran sitten erehdyin sanomaan nätisti asiasta äidille, niin hyvä ettei poliisia soittanut paikalle..! :o
Välillä tuntuu muutenkin, että lapset ovat aikuisille vain tekosyy tehdä kaikesta " vaikeaa" . Tämä näkyi mm. uusimmassa KaksPlussassa, jossa oli selitelty korkeaa kauppalaskua " lasten tulolla ja sairauksilla" . No, keliaakikon kauppakuitti oli täynnä spagettia ym. mitä ei saisi edes syödä ja suurinosa tuotteista oli ihan aikuisille ostettuja (Fitness-muroja, Gefilus-mehuja jne.)...
Mulla on sellainen tyyli lasten kanssa että jos esim. lapsi aamulla kiukuttelee ettei laita vaatteita, niin mä en kyllä ala hikoilemaan ja pukemaan väkisin. Sanon että minun puolesta voit lähteä yöpuvullakin. Kyllä ne on jokainen sitten laittanut päivävaatteet. Tarhassa on sovittu että jos lapsi tulee sinne yöpuvussa niin laittavat tarhan kamalimmat varavaatteet sille päivälle. Ei tosin ole vielä tarvittu.
Koululaisen kanssa mun ei tarvitse enää koskaan tapellakkaan kun tietää että äiti ei pelleile.
Samoin tuo auto juttu olisi meillä niin että saisi jäädä autoon, mutta ei kyllä saisi pullia. Voisi jopa käydä niin että kun lähdetään niin muut lapset jotka tulivat sisälle saa evästä mutta autossa ollut ei.
Meillä ei kyllä koskaan ole kukaan jäänyt autoon, eli en tiedä tarkalleen miten toimisin. Mutta periaatteena on että lapsi itse kärsii jos ei usko vanhempiaan. Eli tyyliin Siperia opettaa. Meillä tämä ainakin on toiminut niin hyvin ettei mun tarvitse väkisin pukea lapsia.
Lapset on lapsia ja aikuiset aikuisia. Järkipuhe on ok, mutta kun tilanne on päällä se harvoin toimii. Aina sitä kannattaa ekaksi yrittää. Kyllä äidin suuttuminenkin varmasti tehoaa. Ei äitienkään tarvitse mitä vain kestää näyttämättä tunteita vaikka olisihan se hyvä pysyä rauhallisena.
Vierailija: