haluaisin toisen lapsen mutta alatiesynnytys pelottaa.. miten lähden purkamaan tätä?

kun itse en ole yhtään pelännyt.. itsellä kyllä aika korkee kivunsietokykykin, mutta lähdin molempiin synnytyksiin vaan sillä asenteella että kunhan nyt menen sinne ja pierasen ulos.. otan kaiken paskan vastaan jos sellasta tulee.. se on sit sen hetken murhe...

Otapa asia vaan hanakasti uudestaan esille, eikö neuvolasta voi saada esim. psykologillekin lähetettä? Tai sitten ihan vaan kätilölle?

se oli kuitenkin niin kamalaa että luulin, sekä itse että mieheni, kuolevani tai vähintään vammauttavani lapseni. imukuppi ja sakset olivat käytössä ja minut tikattiin umpeen, kuten aina tällaisissa tapauksissa.



nyt mulla on laskeumaa niin, etten voi kakata kunnolla ellen pidä välilihasta kiinni.

Itse olen kokenut kummankin eli ensin sektion ja sen jälkeen alatiesynnytyksen.



Sektiokokemus oli aivan kauhea, ei ihme että nuori äiti vajosi masennukseen. Kivun vuoksi en pystynyt opetella kunnolla vauvanhoitoa ja kohtutulehduksen jälkeen olin kuumeinen ja kipeä viikkotolkulla. Huono kokemus jota ei minulle enää, kiitos!



Alatiesynnytys oli aivan taivaallisen helppo vaikka vauvakin oli lähes neljäkiloinen, synnytys oli kyllä pitkä niinkuin ponnistusvaihekin, mutta se kipu hellitti samantien kun sektiossa se vaan jatkui ja jatkui...



Sinun kohdallasi olisi varmasti hyvä käydä pelkopolilla. Puhua menneestä synnytyksestä ja mitä siinä tapahtui. Suunnittelu voi auttaa etukäteen. Voi olla että näin ollen tuleva synnytyksesi on mitä helpoin. Älä ainakaan jätä sen vuoksi lasta tekemättä.

jotenkin aikanaan (2v. sitten) työnsin pois mielestä koko asian, mutta nyt uuden raskauden myötä ikävät muistot on aktivoituneet mielessä, ja alan itkeä jos puhun tai ajattelen koko tapausta. sanoin neuvolassa että haluan päästä pelkopolille tätä juttua käsittelemään, ja olen nyt ekrran käynyt siellä äitiyspolin puolella. siitä käynnistä en juuri kostunut, lähinnä kävin kirjoittamassa paperin että tilataan paperit tästä kurjasta synnytyksestä (eri sairaala), jotta voidaan käydä kunnolla läpi mitä siinä tapahtui.



huomenna menen sinne synnytyspuolelle juttelemaan kokeneen kätilön (niin ainakin kutsussa lukee) kanssa tästä kokemuksestani ja peloistani. mua on hiukan helpottanut jo se että olen saanut vapaasti pelätä, ja että mut otetaan vakavasti, että joku kiireinen ihminen varaa mulle 2 tuntia työpäivästään että pääsen puhumaan asioistani.



siinä ekassa synnytyksessä meni mun mielestä montakin juttua mönkään, osa johtuen mun kehoni toiminnasta (sen puutteesta), osa kätilön huonoista päätöksistä. ehkä mä haluaisin nyt paremman käsityksen siitä, että kuinka suuri osuus mun kehon toimimattomuudella oli asiaan, ja onko todennäköistä että toinen kerta menisi paremmin.



lohdutti myös siellä äitiyspolilla lääkäri joka sanoi hyvin selkestä että ihan periaatteesta hän ei pakota ketään synnyttämään, ymmärsin että sektiopäätöksen saa kun vaan pyytää. ajattelin nyt kuitenkin jutella ensin sen kätilön kanssa ja sitten vielä uudestaan lääkärin kanssa.

ekassa sain petidiinipiikin ja olo oli kuin jurrisella ja tokassa olin koko ajan ilokaasumaski naamalla ja sain liikaa epiduraalia.. ja vauva oli kakannut lapsiveteen joten piti ponnistaa ensin pelkkä pää jotta imivät hengitystiet ja sitten huomattiin että napanuora oli kaulan ympärillä ja lopuksi vielä meinas tyttö jäädä olkapäistä kiinni ei mikään kovin " onnistunut" synnytys mutta selvittiin kaikki hengissä ja ei mitään traumoja.. voi olla että toiset ihmiset vaan luonnostaan kestää paremmin kipua/stressiä/pelottavia tilanteita..

kiva kuulla että muillakin on ollut pelottavia kokemuksia. ei se kipu minua pelota vaan se, etten toiminnallani tai toimimattomuudellani aiheuta vauvalle vahinkoa!



lisäksi ottaa niin sanotusti päähän että synnytyksen jälkeen jäi vielä tämä laskeuma. lääkäri sanoi että ensin lapsiluku täyteen ja sitten leikkaus. no, miten tehdään lapsiluku täyteen? ensimmäisemmekin oli puhdas " vahinko" (ihana ja rakastettu sellainen)!