Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa mielestänne voi mennä katsomaan uutta vauvaa?
11.04.2007 |
Muutama päivä kotiutumisesta, viikko, kaksi viikkoa vai kuukausi? Tietenkin on tapauskohtaista mutta jos nyt näin yleisesti ottaen.
Kommentit (20)
Itse en ehkä jaksaisi tuttavia ennen sitä kahta viikkoa, ja sukulaisiakin vain tervehdyskäynnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sai tulla heti kuka tahansa, mutta monen mielestä pitää jopa pari ekaa kuukautta pyhittää vain " vauvaan tutustumiseen " (voi hyvät hyssykät sanon vaan!).
" kun kutsutaan" on väärä vastaus. Kuinka moni mukaa kutsuu yhtikäs ketään vauvahuumassaan?
Laita tekstari ja kysy, sopiiko käydä.
itse menisin ehkä vasta 1kk päästä jos ei ole kyse lähisukulaisesta (jota menisin katsomaan jo sairaalaan).
Ja kotiin myös ihan ensimmäisinäkin päivinä.
Näin jo kaksi kertaa.
Meille meinas tulla tungosta vauvojen syntymien jälkeen. Olin todella väsynyt ja kieltäydyin kyllä monen vierailusta. Sanoin etten vielä jaksa. Katsotaan myöhemmin, ilmoittelen sitten kun sopii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole isovanhempi/lähisukulainen tms. niin odota kutsua.
Ehkä fiksuinta olisi kysellä aikaisintaan 1kk päästä.
Itse en kehtaisi kysyä sitä ennen.
...toisilla on pasmat sekaisin monta viikkoa, kuukausiakin ennenkuin arki alkaa rullata ja eräät vaan kotiutuu laitokselta ja jatkaa siitä, mihin jäivät pari päivää aikaisemmin.
Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen porukkaan ja meille on aina saanut tulla heti, kun vauva on kotiutunut. Kuopuksen (kolmas) kanssa meni niin, että lauantaiaamuna laitoin vielä tiskit koneeseen, tein aamupuuron isommille, soitin taksin, soitin lapsenvahdit ja herätin miehen. Sitten lähdin sairaalaan klo 10. Mies könysi perässä 12 jälkeen, kun isompien seuraksi saatiin hoitajat. Lapsi syntyi vähän klo 14 jälkeen ja kotiin lähdettiin maanantaina aamupäivällä.
Oli jouluviikko ja aloin samantien tehdä lanttulaatikkoa. Huvitti, kun aatonaattona (viiden päivän kuluttua) sellainen maratontoipuja-kaveri soitti ja kysyi josko voisivat vaikka ikkunan takaa käydä kurkkaamassa, kun liikkuvat meillä päin. Vastasin, että tulkaa tänne vaan, joulusiivoa tässä teen. Puhelimesta kuului AI! ja oli pitkään hiljaista.
Tällä kaverillani oli molempien (ihan normaalien) synnytysten jälkeen pitkään äitiä ja siskoa ynnä oma mies auttamassa ihan kaikessa. Tuntuu hassulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en " päästänyt" muita kuin mieheni, lapsen isän synnärille. Lapsen isovanhemmat ja tädit tulivat heti kun pääsivät meille kotiuduttuamme. Muut kävivät sitten myöhemmin. Eräs tuttava terveydenhoitaja sanoi arvostavansa, etten halunnut muita synnärille. Aion tehdä näin tulevaisuudessaki - sopi minulle ja meille.
...erilaisia me voimme ollakaan. Eikä siinä ole mitään pahaa! Itse en vain aina ymmärrä toista äärilaitaa. Minua ei lapsen saanti ole hetkauttanut ja elämä on jatkunut suunnilleen samanlaisena. Olen joskus ängennytkin varmaan liian aikaisin johonkin vauvaperheeseen.
Ei siitä toisen tehokkuudesta nyt hernettä kannata nenään vetää! Jos tunnet asiasta noin huonoa omaatuntoa, niin yritä sinäkin reipastua ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me ollaan erilaisia.
Itse en ole mikään superäiti, mutta meitä on saanut tulla katsomaan jo heti vauvan synnyttyä. Olen kaivannut seuraa, kun vauvat ovat koko ajan vain nukkuneet, välillä tietysti syöneet :)
Kotona arki on jatkunut entisellään ja itse olen ollut kunnossa heti synnytyksen jälkeen.
En osaisi kuvitellakaan, että eristäytyisin muustaa maailmasta kuukaudeksi tai kahdeksi vauvan synnyttyä. Mikä järki siinä on?
Vierailija:
Minusta äidin toivetta pitää kunnioittaa. Täällä taas superhyperäitylit sotkevat itsensä tähänkin keskusteluun ja kertovat olleensa niin ja niin tehokkaita! Voi äly!
esikoisen synnytys oli sen sortin teurastus, että mulla tuli sekä pissat että kakat housuun jonkun aikaa sen jälkeen. aina en pystynyt liikkumaan niin nopeasti että olisin ehtinyt vessaan, ja joku isompi ponnistus (vaikka sohvalta nouseminen lapsi sylissä) saattoi aiheuttaa kakan pärähtämisen pöksyihin.
tässä kunnossa en ruvennut askartelemaan lanttulaatikoita (no ja silloin oli toukokuu), enkä siivoamaan, laittamaan kahvia, kattamaan pöytää, ylipäätään mitään. lähinnä nukuin lapsen kanssa päivät läpeensä, sen verran ponnistelin että kävin joka päivä kaksi kertaa suihkussa ja vaihdoin puhtaat lökövaatteet päälle. ja menin takaisin makaamaan.
tietty toivuinkin siitä sitten, ja tilanne oli jo kuukauden päästä ihan toinen. mutta ekoina viikkoina en olisi jaksanut vieraita. tosin en kyllä pökkyrässäni osannut kieltääkään tulemasta, joten viihdytin sitten sukulaisia virttyneellä olemuksellani ja saamattomuudellani mitä esim. tarjoiluihin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ehkä ihmettelevät sellaisia normaalikuntoisia äitejä, jotka katoavat maan alle kuukausiksi vauvan syntymisen vuoksi. Näin ajattelisin. Minusta reippaat synnyttäjät ovat ihania! Klö
reippaus vaan karisi sitten verenhukan yms. myötä, eikä miljoona kiristävää tikkiäkään parantanut tilannetta.
enkä oikeasti viitsinyt sanoa kellekkään esim. tuosta housuun paskomisestani (" no jos voistte tulla vasta ensi viikolla kun nyt mulla on kuset ja paskat housussa ja silleen vaikee istua kahvipöydässä" ), hymyilin vaan tukka pystyssä ja varmana vaikutin tosi saamattomalta ja oudolta.
t: 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit ja muut kauemmat sukulaiset vähintään pari viikkoa...
Paljastuipa se todellinen asenne sieltä... osa synnytäjistä on ilmeisesti vaan kipuherkkiä kitisijöitä ja kaikki hankalat synnytyksetkin vaan synnyttäjän omassa päässä... Voi meitä, jotka emme ole " reippaita" ja " ihania" !
t. Synnytyksessä juuri ja juuri henkiin jäänyt äiti (eikä tämä ole vitsi, voi kun olisikin..!)
sanoin hyville ystäville, että ehkä vähän myöhemmin, kun kysyivät käymisestä. Kiltin tytön syndroomaa pahimmasta päästä, jollei voi tuollaisessa tilanteessa vaatia omaa aikaa.
...eikä kukaan kätilö tai muukaan ala synnyttäjää arvostelemaan (mielessään), jos toinen on oikeasti huonossa kunnossa.
Sellainen kyllä ärsyttää, kun ihan terveet ja normaalin synnytyksen kokeneet naiset leikkivät täysin avuttomia eivätkä edes yritä olla reippaita. Klö
ja vasta sitten kysyä, sopiiko tulla käymään. Eli ei heti onnitteluviestissä tms 2 päivää synnytyksen jälkeen ola tunkemassa kylään. Lähisuku tietty asia erikseen.
Meille tuli ekat kaverit (hyvä ystävät siis) n. 1,5-2 vkoa kotiutumisesta. Jotkut eivät tajunneet lähteä ja väsytti kun viipyivät kolmekin (!) tuntia. Sellainen tunti maksimissaan on hyvä vierailuaika, ja kannattaa viedä pullat tms itse mukana.
Itse olin pitkään väsynyt ja kipeä suuren verenhukan ja kipeän epparihaavan takia.
tosin en oo kokenut normaalia ja helppoa synnytystä, mutta kuitenkin. onhan se nyt kova paikka joka tapauksessa, ja sitten ainakin esikoisen kanssa siihen kaikki imetyksen ja muun vauvanhoidon opettelut kaupan päälle.
ja sitten pitäis olla " reipas" . vissiin pitää pyytää miestä tuomaan pyörä synnärille, että pääsen heti polkaisemaan torilta tuoreet tarveaineet herkulliseen ateriaan sukulaisille tarjottavaksi.
eikö oikeesti saa vaan olla ja levätä? mä ainakin tykkään rennoista äideistä, ja isistä myös.
t:17, huonekalurestauroija
Esim must on ollut mukavaa kun siskot, anoppi, lähimmät ystävät ovat käyneet ekan viikon aikana ja hieman autelleet ;)
Mutta joku vähän vieraampi tyyppi, niin minusta 1kk voi olla ihan hyvä aika.
Mä käyn aika fiiliksen mukaan moikkaamassa uusia vauvoja, joskus sama päivä, joskus viikko toisinaan voi vierähtää 2 kuukauttakin.
Ja minusta on mukavaa toisaalta sekin, ettei ihan kaikki änkee vauvaa ihastelemaan sen ekan viikon aikana, vaan että jengii kertyy tasaisesti niiden muutaman ekan kuukauden aikana. EI se niin nöpönuukaa ole vaikkei joku olisi vielä vaavia nähnyt vaikka ikää olis 3kk.