mä kaipaan rakkautta :(

Mä ainakin olen sellainen mies, t. 3

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:05"]Eikö miehet tarvii samalla tavalla rakkautta? On tullut tässä mieleen kun oma mieheni on kuin kaikki olisi hyvin, kuitenkaan kosketusta ei paljoa näy tässä parisuhteessa paitsi sillon kun halutaan seksiä. Ja en edes muista koska viimeksi on sanonut rakastavansa mua. Olis mahtavaa kun tuntis olonsa halutuksi ja rakastetuksi. Vaikka pieni hipasu ohimennen tai kädestä kiinni ottaminen jne mutta ei niin ei..
[/quote]näin meilläki. Mies ei kaipaa mitään.

Mä olen päässyt tuosta yli. Joskus harvoin kyllä haluaa rakkautta mutta suurimman osan ajasta olen sinut asian kanssa.

Joo sama täällä. Olisi ihanaa tuntea itsensä rakastetuksi.Ei  tää parisuhdekaan enää toimi, ainavaan jään enkä lähde.... oon vaan tämmönen valittava paska..

Älä muuta virka! Elänkö jossain haavemaassa, kun toivon rakkautta ja sen osoittamista tähän suhteeseen? Itse tykkään tosi paljon halailusta ja koskettelusta, toisen lähellä olemisesta ja silmiin tuijottelusta. Pienistä arkipäiväisistä huomionosoituksista. Tänään kaupungilla katselin kadehtien käsi kädessä käveleviä pariskuntia.

Pelkkä hipaisu silloin tällöin riittäisi, olisin vähään tyytyväinen, mutta ei. Mies käy kyllä kimppuun kuin sika limppuun silloin kun haluaa seksiä, mutta eihän se ole sama asia tällaiselle romantiikkaa ja hellyyttä kaipaavalle hupsulle. Ennemmin vastenmielistä. :(

Neljä vuotta sitten olen viimeksi kuullut sanat minä rakastan sinua. Nyt tuntuu, etten taida enää jaksaa odotella seuraavaa kertaa.

Mua ihmetyttää ihmiset, jotka sanoo että ei suhde voi olla alkuhuumaa aina. Eli ilmeisesti alkuhuumalla tarkoitetaan sitä koskettamista, tunteiden kertomista kumppanille ja ylipäätään toisen huomioimista, sillä meidän suhteessa nämä asiat katosi kun yhteen muutettiin. Mieheni siis sanoo juuri näin ettei asiat voikaan olla samalla tavoin kuin alussa. Siis mihin ihmeeseen se huuma katoaisi jos toista muka rakastaa? Joskus kun asiaa koitan ottaa puheeksi ja kysyn että mikä tässä on muuttunut ja että eikö rakasta vaan enää niin väittää rakastavansa mutta ei näytä sitä silti mitenkään... kyllä mun tekee mieli rakastamaani ihmistä koskea ja huomioida. Ja naurettavinta tässä on se, että yhdessä ollaan oltu noin kaksi ja puoli vuotta.. mikä on mielestäni todella vähän siihen verrattuna että ollaan kuin kämppikset nykyään, jos siis seksiä ei laskettaisi.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 00:05"]

Eikö miehet tarvii samalla tavalla rakkautta? On tullut tässä mieleen kun oma mieheni on kuin kaikki olisi hyvin, kuitenkaan kosketusta ei paljoa näy tässä parisuhteessa paitsi sillon kun halutaan seksiä. Ja en edes muista koska viimeksi on sanonut rakastavansa mua. Olis mahtavaa kun tuntis olonsa halutuksi ja rakastetuksi. Vaikka pieni hipasu ohimennen tai kädestä kiinni ottaminen jne mutta ei niin ei..

[/quote]

Kyllä minä yksinäisenä miehenä ainakin joka ilta nukkumaan mennessä "halaan" tyynyä kuvitellen sitä naiseksi. Haaveilen usein myös siitä, että silitän naisen hiuksia. Mutta en osaa sanoa millainen olisin oikeasti suhteessa. En ole koskaan seurustellut.

Mäkin kaipaan, mutta oon jumissa yksinäisyydessä, eikä tästä ole ulos pääsyä.

Mäkin oon jumissa suhteessa, jossa en siihen mennessänikään tuntenut rakkautta. En vain osaa rakastaa tuota miestä. Se on tosi ikävää, mutta en jätä häntä, silloin olisin vielä suurempi paska. En tiedä, miksi mies on kanssani, vaikka oon sanonut, etten tunne rakkautta. Itse menin siksi kun luulin, etten koskaan siihen kykenekään. Sit rakastuin, mut en mieheeni. Mutta sillä toisella ei ollutkaan aitoja tunteita mua kohtaan, ois halunnu vaan kaveruutta. No enhän mä siihen pysty, kun kaveri mulla on jo kotona! 

Me ollaan oltu yhdessä jo yli kuusi vuotta. Ei pusujakaan enää oo. Ainakin minun puolelta rakkautta. mutta tämä suhde ei tunnu toimivan. Luulin että lapsen syntymä olisi muuttanut tän parisuhteen mut ei muuttunut miksikään. En vaan ymmärrä itseäni miksi se on niin vaikeeta lähteä. mistä saisin voimia lähteä lapsen kanssa pois. Ei lapsella ole hyvä olla jos ei vanhemmallakaan. Valitan kuulema liikaa.... miten saisin aikaiseksi lähteä tästä suhteesta??

Siis ei ainakaan muuttunut parempaan suuntaan..

Samoin.

Älkää jääkö kärsimään tuollaisiin suhteisiin! Ei rakkauden kuulu olla tuollaista.. Puhun nyt syvästä kokemuksesta. Janosin mieheni rakkautta kolme vuotta. Kärsin syvästi, vähitellen kadotin itseni sen tuskan kanssa... En voinut käsittää mikä minussa oli vialla ettei miestä kiinnostanut juuri mikään. Ei se vaan kyennyt rakastamaan sen kummemmin.. Ei sitä kiinnostanut lapsen kanssakaan mikään. Suhteessa oli muutakin paskaa mitä en nyt lähe enempää kertoileen, mutta uskokaa pois vaikka nyt käyn läpi erohelvettiä ja välillä tuntuu että järki lähtee enkä selviä, niin se on kuitenkin lopulta helpotus kuin siinä suhteessa jumittaminen, yksin sen toisen kanssa ahdistavine ajatuksineen, jatkuvasti pettyen ja odottaen jotain mitä ei ikinä tule.

Joo helpommin sanottu kuin tehty.Meillä on jo monta vuotta mennyt huonosti mut aina kuvittelin että kaikki muuttuisi.en minäkään jaksa kaikkee paskaa tässä kertoa. Olisin halunnut lapselle ehjän perheen mutta siitä saa vaan haaveilla. eipä kukaan halua tälläistä valittavaa akka itselle.. en kyllä omasta mielestä hirveesti valita, mut totta kai aiheesta... on tää niin paskaaaa....

Haluaisin pois tästä ja joskus jos löytäisi sen rakastavan miehen..

Kannattaa vääntää kakkea

Sama täällä, mitään en toivo enempää kuin että joku kertoisi minulle rakastavansa minua.

Eikö miehet tarvii samalla tavalla rakkautta? On tullut tässä mieleen kun oma mieheni on kuin kaikki olisi hyvin, kuitenkaan kosketusta ei paljoa näy tässä parisuhteessa paitsi sillon kun halutaan seksiä. Ja en edes muista koska viimeksi on sanonut rakastavansa mua. Olis mahtavaa kun tuntis olonsa halutuksi ja rakastetuksi. Vaikka pieni hipasu ohimennen tai kädestä kiinni ottaminen jne mutta ei niin ei..