Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto, lapsi aloitti päivähoidon ja tuntuu kuin olisin uudestisyntynyt
12.08.2015 |
Lapseni on vajaa 1,5-vuotias, ihana ja äärimmäisen rakas minulle. Olen ollut yksinhuoltaja pikkuvauva-ajoista saakka ja käytännössä omistanut kaikkeni tuolle pienelle, en siis hoidattanut muilla (joskin koko ajan iän myötä on ollut useampia ja useampia tunteja isällään).
Pelon- ja innostuksensekaisin mielin tein alkukeväästä päätöksen, että syksyllä jatkan opintojani ja lapsi aloittaa päivähoidon. Saatiin ihana, pieni hoitopaikka ihan läheltä ja nautittiin kesästä. Stressasin, jännitin ja mietin, mutta samalla iloitsin.
Ei nyt ole tokikaan kuin vasta muutama päivä mennyt, mutta olen kuin eri ihminen!! Fiilis on ihan mieletön, aivan kuin mustavalkoinen olisi saanut värit tai vastaavaa :D samalla poden tosi huonoa omatuntoa, että nautin tästä niin. Toki siis opiskelen samalla eikä lapsi ole minuuttiakaan turhaan hoidossa ja odotan iltoja ja viikonloppuja hänen kanssaan, mutta ai että nautin.
Saan kai nauttia, enkä silti ole paskamutsi av-raadin mielestä? :D
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään siis vielä, että nämä muutama päivä on mennyt tosi hyvin lapsenkin osalta. Se ehkä nimenomaan lisää tätä onnentunnetta! Lapsi ei itke perääni, kuulemma on oikein reipas ja iloinen hoidossa, mutta tulee kyllä mukaani tietenkin myös mielellään. Illat on ihan oma itsensä, ei itkeskele, takerru, mökötä tai ole epäluuloisen oloinen. Toki kaikki voi vielä muuttua erilaiseksi, tiedostan sen, mutta on ihanaa aamulla kun kerron lapselle että tänään sinä menet päiväkotiin ja äiti menee kouluun niin lapsi menee jo ovelle...! Ap
Meillä lapset aloittaa myös ens vkolla päiväkodissa.
Voi että odotan sitä ja sitä että saa hetken rauhaa. Huono omatunto, varsinkin kun teen etäopintoja ja olen kotona, mutta opiskeluista ei tulisi mitään lasten pörrätessä vieressä
Nauti ihmeessä. Me kaikki emme ole kotiäitityyppiä, eikä siinä ole mitään väärää :) Tiedän moniakin sellaisia perheitä, joissa päivähoidon aloittaminen oli onnen ja ilon juttu eikä mikään kriisien sävyttämä luopumistaistelu.
Nauti toki, ei se väärin ole, ja jos noin pieni perhepäivähoitajalla se ihan ok. Yksinhuoltajalla on rankkaa kotiäitinä! Itsekin olen todella nauttinut töihinpaluusta, ja iloitsen, että lapsi menee mielellään hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa nauttia! :) Mä olin aikoinani niin possu että mulla oli muutama vapaapäivä silloin lapset menivät hoitoon - olin varannut viikon päiväkotiin "sopeutumiseen" ts. olisin tarvittaessa ollut lasten kanssa pk:ssa jne. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja mulla oli ekaa kertaa vuosiin Omaa Aikaa. Teki mieli kertoa kaikille vastaantulijoille että mä voi tehdä nyt ihan mitä vaan, mulla on omaa aikaa! Lapset päivähoidossa ja mulla vapaapäivä! :D Huikea fiilis kyllä. Nauti opinnoistasi hyvällä omallatunnolla! :)
Ihan kuin olisi mun kirjoittama, paitsi meillä isä ei tapaa ollenkaan lasta. Jatkoin kanssa opiskelua tällä viikolla ja elämä tuntuu niin helpolta ja vapaalta. On niin ihana tehdä sitä mitä rakastaa! Opiskelen unelmieni alalla. Lapsi on kyllä maailman rakkain, muttei mikään helpoin tapaus, vaan erittäin kovatahtoinen ja vaatii kyllä ansaitsemansa huomion. Yli vuoden elämä on tuntunut sisällöttömältä ja mua on vaivannut masennusoireet ja olen elänyt pelkästään lapselle unohtaen itseni. Yritän ajatella että olen tehnyt kahden ihmisen työn kokonaan yksin, joten ei ole syytä potea huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Ymmärrän. Minäkin nautin aina opiskelupäivistäni.
T. Monimuoto-opiskelija lastenhoitaja
Mä vein lapseni puolipv hoitoon muutaman kerran viikossa sopimuksella, kun en vammani vuoksi pystynyt ulkoilemaan lapseni kanssa. Pk:ssa tämä oli hyvin tiedossa. Minua syyllistettiin aluksi aivan hirveästi asian vuoksi. Mielestäni olisi ollut pahempi, että lapsikin olisi joutunut luopumaan ulkoilusta kokonaan. Niin ja muita hoitajia tai ulkoiluttajia ei ollut. Lapsi jäi itskemään perääni, koska oli aina ollut vain minun kanssani. Hoitajat eivät ottaneet syliin eivätkä lohduttaneet, vaan antoivat itkeä, jotta tuntisin olevani HUONO ÄITI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet (etenkin lapsettomat) kaverit sanoo, että viikon päästä kaipaat jo lomalle takaisin. No, lomalle ja lomalle... Valmistat viisi ateriaa päivässä, siivoat jatkuvasti, keksit joka päivä aktiviteetteja energiselle lapselle (toki ulkoilukin riittää, mutta 2-3 kertaa päivässä sekin on jo aika paljon muun seassa), olet käytännössä pelkkä Äiti ja sidottu vain ja ainoastaan lapseen kellon ympäri. Kyllä, se on tehtäväni ja sen kannan kunnialla ja ilolla, mutta ei se ihan pelkkää lomailua ole :D
Se ehkä vielä myös lisännyt sitä turhautumista, kun on tosiaan paljon yksin. Toki on ystäviäkin, mutta siis talouden hoitaminen aina yksin ja unohtuneen maitopurkin ostosreissullekin pakkaat lapsen mukaan, olet hänen kanssaan kaikkialla, pelkkä kahvittelukin kaverin kanssa on "älä rakas kiipeä pöydälle", "maltatko istua hetken vielä", "ei voi hakata mukilla pöytää" jne - uskomatonta, että koulussa voi syödä samalla seurustellen ja oikeasti aikuisten kesken! :D
Ja illalla on ihana leikkiä lapsen kanssa ja syödä yhdessä ja olla taas Äiti, kun päivällä on ollut myös Nainen ;)
Ap
Olisinpa mäkin tehnyt noin! Tosin mulla lapsi sen luontoinen, että ei sopeutunut päivähoitoon hyvin isompanakaan. Ehkä pienempänä olisikin. Sinnittelin kotona osin siksi että en tahtonut jättää lasta vieraalle, mutta myös siksi koska opiskelupaikkaa ei ollut eikä työnteko olisi nostanut tuloja juurikaan. Jos mulla olisi ollut hyvä opiskelupaikka ja hyvä hoitopaikka niin olisin varmaan halunnut aikuisten joukkoon pikemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajalla on varmasti rankaa ja ymmärrän uudelleensyntymisesi, vaikka itse en mitenkään päin raaskisi noin pientä nyt laittaa hoitoon! Lisättäköön vielä, että laiton esikoiseni hoitoon 1v8kk iässä (joka ei siis todellakaan ole juuri enemmän kuin ap:n lapsi) ja nautin myös töihin paluusta! Nyt toinen lapsi on 1v4kk, ja kuten sanoin, en voisi kuvitella tuuppaavani häntä hoitoon vielä pitkään aikaan.
Mä kyllä vein lapsen jo 10kk ikäisenä hoitoon eikä kukaan ole kivittänyt mua siitä hyvästä. Vauvastakin kasvoi ihan normaali lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laskin päiviä, kun odotin että työt taas alkaa, en sentään aamukampaa hankkinut :) Töihinpaluu oli nannaa, sai keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sai syödä rauhassa jne.
Itse punnitsin pitkään ja hartaasti noin "pienen" päivähoitoon laittamista. Lapseni on aina ollut luonteeltaan hyvin ulospäinsuuntautunut ja reipas (sen tarkoittamatta kuitenkaan huonoa kiintymyssuhdetta). Hän on hyvin sosiaalinen ja pitää kirjaimellisesti kaikista - ainakin toistaiseksi. Uskoin ja uskon yhä, että lapselle on hyvä aika mennä hoitoon (etenkin kun paikkana ryhmäperhepäivähoito) ja luotan hänen sopeutuvan sinne hyvin kokematta hylkäämisen tunteita. Tämän puolesta puhuu toistaiseksi (toki vasta alussa ollaan,mutta ekat päivät kertovat myös jo jonkin verran) se, että lapsi on täysin normaali kun haen hänet. Ei mitenkään yli-innokas, mutta ei myöskään itkuinen tai välttelevä. Hymyilee, tulee luokse ja ryhtyy heti vilkuttamaan hoitajille naama leveällä hymyllä. Ja illat tosiaan on ihan normaali, aivan kuin en olisi poissa ollutkaan.
Toki lapset ovat erilaisia ja jokainenhan tuntee omansa parhaiten! Ja muuten, lapseni kuulemma syö kuin hevonen ja nukkuu kuin pieni porsas, kotona kun usein menu löytyy lattialta ja päiväunetkin jää herkästi vain alle tunnin mittaisiksi (joskin yöunet on aina olleet todella hyvät 12-13 h).
Jopas jaarittelin, mutta nyt on sellainen olo ;D
ap
Ap ihanaa että pystyt nauttimaan tilanteesta! Minulla 1v 8kk lapsi ja aloitan opinnot ensi viikolla. Ja vaikken ole yksinhuoltaja, on päivät kotona lapsen kanssa käyneet minullekin raskaaksi. Todellakin odotan ensi viikkoa innolla, pääsen kouluun suorastaan lepäämään. Enää ei päivät ole pelkkää ruuanlaittoa, kitinää, ulkoilua ja lahkeessa roikkumista!
.
Tällä viikolla tyttö on hyvin lyhyitä päiviä hoidossa harjoittelemassa, ja vaikka siellä ihan reilusti itkee ja huutaen sinne jää, en osaa olla kamalan pahoillani tilanteesta. Jos olisin venyttänyt hoitoon viemistä pitempään, olisi se todennäköisesti vieläkin vaikeampaa. Tyttö on vähän liikaakin minun perääni ja persoonaltaan ujo ja arka vieraassa seurassa eikä välitä muista lapsista, joten uskon päivähoidon tekevän kaikin puolin hänelle vain hyvää kunhan ensin rohkaistuu vähän ja tottuu kuvioihin. Olen kuullut että nämä 3-vuotiaaksi asti kotona hoidetut on yleensä kaikkein vaikeimpia päivähoidon aloittajia...
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 20:18"]Yksinhuoltajalla on varmasti rankaa ja ymmärrän uudelleensyntymisesi, vaikka itse en mitenkään päin raaskisi noin pientä nyt laittaa hoitoon! Lisättäköön vielä, että laiton esikoiseni hoitoon 1v8kk iässä (joka ei siis todellakaan ole juuri enemmän kuin ap:n lapsi) ja nautin myös töihin paluusta! Nyt toinen lapsi on 1v4kk, ja kuten sanoin, en voisi kuvitella tuuppaavani häntä hoitoon vielä pitkään aikaan.
[/quote]
Ja pointtisi oli?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 20:23"]Mä kyllä vein lapsen jo 10kk ikäisenä hoitoon eikä kukaan ole kivittänyt mua siitä hyvästä. Vauvastakin kasvoi ihan normaali lapsi.
[/quote]
Amen!