uusperheen vaikeuksista...
Onko ketään, jolla samanlainen tilanne, että ent. liiton lapset asuvat toisella paikkakunnalla isänsä kanssa ja itse asut uuden miehen ja yhteisen lapsen kanssa kodissa, jossa vierailee joka toinen viikonloppu uuden miehen ent. liiton lapsi. Ja vaikeuksia tuottaa täysin erilaiset kasvatusperiaatteet. Lisäksi vaivaa kammottava ikävä omia lapsia, mikä korostuu, kun miehen lapsi on luonamme. Asiaa ei yhtään helpota, että miehen ex mustamaalaa minua koko ajan lapselle. Se heijastuu minun suhtautumisessani mieheni lapseen.
Kun hän on luonamme, on kuin minua ei olisikaan. Minua ei oteta huomioon millään lailla. Olen ihan yksin. Mihinkään asiaan ei ole minulla mitään sanottavaa. Kaikki mikä alussa sovittiin, alkaa pikkuhiljaa unohtua. Paha olo sisälläni kasvaa. Alkaa jo vaikuttaa meidän keskinäisiin väleihinkin. Jos meillä ei olisi yhteistä vauvaa, olisin jo aikapäiviä lähtenyt isompien lasteni lähelle.
Tulipas vuodatettua, mutta tarvin ohjeita ja apua miten selvitään eteenpäin.
Tarinasi kuulostaa tutulta ja huonoin lohtu on se, että kohdallani mikään ei ole muuttunut/helpottunut vaikka yhteiseloa on jo 7 vuotta. Toisen lapset ovat edelleen ärsyttäviä. Heidän suhtautumisensa minuun on kuin ilmaa tai torjuvaa, jännittynyttä ja lautaunutta. Se vie kaiken haluni yrittää. Alussa yritin monta vuotta ja teimme kaikki ohjeiden ja sääntöjen mukaan, jotta olisimme perheytyneet.
Yhteisen lapsen vuoksi jaksan toistaiseksi. Omat lapseni tulevat myös hyvin/kohtalaisesti toimeen isäpuolensa kanssa. Heitä toinen ero haavoittaisi myös. Minä ja miehen lapset (+ heidän äitinsä) emme vain sopeudu toisiimme vaikka aikaa kuluisi kuinka kauan. Takerrumme vain negatiivisiin asioihin. Kun lapset kasvoivat, minulle selvisi, ettei heidän äitinsä ollut manipuloinut niin paljon kuin olimme luulleet vaan lapset ITSE olivat oikeasti torjuvia, negatiivisia, sopeutumattomia ja olivat päättäneet inhota minua alusta asti. Enää en jaksa yrittää ja " olla aikuinen" joka päivä koska lapsetkin ovat jo aikuisia ja käyttäyvät edelleen kuin minua ei olisikaan.