Heti jos mies sanoo kritiikkiä minulle, ajattelen, ettei hän rakasta minua
Niin, otsikossahan se tulikin. Mies kritisoi kyllä tosi vähän, mutta en kestä jos hän sanoo tai saahan hän sanoa, mutta en sitten usko, että hän rakastaa minua. Muutenkin mun on sitä kai vaikeaa uskoa, mutta se ei näy niin muuten, kait. Tosi hankalaa. Kun en usko niin en usko.
Kommentit (5)
Ehkä se on se naisen vaisto luota siihen.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:03"]
Mistä mies kritisoi? Haukkuuko ja vähätteleekö vai sanooko ihan normaalisti? Minua on kaikki miehet haukkuneet, en ole epäillyt miehen rakkautta sen jälkeen vaan omaani.
[/quote]
Kyllä kai ne olis ihan normaaleina otettava. Toi olikin muuten mielenkiintoinen, toi oman rakkauden epäily. Tää, miksi en kestä kritiikkiä juontaa nimittäin lapsuudestani, enkä ole koskaan voinut rakastaa äitiäni. Olen siis joutunut jo lapsesta asti häpeämään sitä, etten rakasta häntä. Olen joutunut epäilemään rakkauttani ÄITIINI. Ehkä se seuraa nyt aikuisuuteen, niin etten voi rakastaa ketään muutakaan, vaikka kai haluaisin ja yritän.
Ap
Mulla sama juttu, vaikka ihan nätisti sanoisi mitä voisi jossain asiassa tehdä toisin. Olen heti huono ja arvoton ihminen jne. Mulla taustalla kurja lapsuus sieltä nää kai kumpuaa.
Mistä mies kritisoi? Haukkuuko ja vähätteleekö vai sanooko ihan normaalisti? Minua on kaikki miehet haukkuneet, en ole epäillyt miehen rakkautta sen jälkeen vaan omaani.