Lapseni on aivan uskomaton sählä!!!

Nyt alkaa jo ihan suututtaa tuo sähläämisen ja itsensä satuttamisen ja sitä suraavan ulinan määrä!!!
Toissapäivänä lapsi pyöräili, ekaksi jalka raapaisi maata (oli omatoimisesti ottanu kengät pois). Hirveä ulina ja itku. No, kohta reippaana jatkoi pyöräilyä ja sai KOKO VARPAANSA HALKI. Kompuroi jotenkin pyörän kanssa. Tästä se vasta ulina tulikin (täysin ymmärrettävästi) ja haava näytti siltä, että olin kahden vaiheilla lähdettäisiinkö päivystykseen.
Eilen pari tavallista kontalleen menoa kun juostessa halua takertui puunjuureen. Polvet ja kämmenet naarmuilla ja kauhea ulina.
Äsken lapsi oli pihalla kaverinsa kanssa ja taas alkoi kuulua kauhea ulina... Arvasin huudosta, että mun lapsi se siellä... Oli kaatunut pyörällä ja tangon pää osunut keskelle kurkunpäätä! Taas pohdin, että lähtisinkö päivystykseen; kaulassa kunnon nirhauma ja kipu ei ole vielä mennyt ohi. Hengitys kuitenkin normaalia ja nielemään pystyy.

MUTTA. Mulla alkaa myötätunto loppumaan... Ensimmäinen reaktio alkaa olla suuttumus, aina tätä samaa ulinaa, joka kuuluu kilometrin päähän ja aina tätä samaa sähläystä! PRKL!!