Kotiäidin yksinäisyyden tunne

Sama täällä.. Mutta minäpä en asu Lahdessa :/

Mä näkisin, että jos haluat juttuseuraa niin sitä voisi kannattaa etsiä esim. vauvapalstan tai kaksplussan ystävänetsimispalstalta tai jostain vastaavasta paikasta.

Lisäksi en oikein ymmärrä mikset menisi perhekerhoihin tai perhekahviloihin tms. Siksihän niihin kai yleensä lähinnä mennään että vanhemmat saisivat juttuseuraa ja lapset mahdollisesti myös puuhailuseuraa. Toki tämä painottuu eri perheissä eri tavalla mutta itse olen ajatellut, että niihin mennään enemmän aikuisten takia ja lapsetkin yleensä viihtyvät. Toki joku joskus uhmaaakin mutta veikkaan, että uhmiksesi saattaisi olla oikeinkin tyytyväisenä paikalla. Kieltämättä varmaan haastava tilanne kun lapset noin pienellä ikäerolla mutta noinhan nykyisin monella muullakin. Myös muskarit tai muut lasten "harrastukset" ovat toki potentiaalisia paikkoja saada ystäviä tai ainakin hetkeksi juttuseuraa.

Itse olen saanut pari hyvää äitiystävää nettipalstojen kautta, muutamiin olen tutustunut erilaisissa äiti- ja vanhemmuusryhmissä (sellaisia yhden asian juttuja kummatkin, joista olen itse kiinnostunut, eli nimenomaan samanhenkisin seura on ehkä löytynyt näiden kautta, muskarissa yms. olen myös tutustunut joihinkin äiteihin (nämä ovat kuitenkin usein olleet vähän tilannesidonnaisia ystävyyksiä eli jääneet esim. siinä vaiheessa kun joku mennyt töihin jne). Muutama ystävä on löytynyy myös esim. lasten kerhokavereiden kautta (näihin ihmisiin en varmaan olisi ilman lasta ollenkaan tutustunut) ja meidän lapsirikkaasta naapurustosta löytyy nykyisin myös paljon ystäviä (tämä tutustuminen kuitenkin omalta osaltani vei aika pitkään, silloin kun esikoinen oli kaksi en vielä ollut oikein kuvioissa mukana vaikka asuttiin samassa talossa jo silloin kun hän syntyi). Asun kylläkin Helsingissä, jossa tarjontaa on laidasta laitaan. Puistossa olen käynyt aktiivisesti ja usein ja käynyt siellä lukemattomia kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia keskusteluja äitien ja isienkin kanssa mutta sitä kautta en juurikaan ole kuitenkaan syvemmin ystävystynyt kenenkään kanssa vaikka nämä tuttavuudet ovat toki erinäisissä vaiheissa olletkin tärkeitä henkireikiä. Lisään vielä sen verrran, että varsinkin silloin kuin puisto on melko tyhjä moikkaan yleensä kaikkia puiston aikuisia (ja usein lapsiakin, varsinkin kouluikäisiä), hyvin harva jättää heihin vastaamatta. Sinänsä Lahden moikkaamattomuuskulttuuri kuulostaa oudolta.

Mene ihmeessä sinne perhekerhoon! Sama tilanne siellä on monella muullakin.

Itse koen puistoissa käymisen todella tylsänä. Monet tulee sinne kaveriporukoissa ja juttuseuraa on hankala löytää jos ei ole valmista kaveriporukkaa mukana. Aika menee vähän kuin haahuillessa.

Kerhoissa on kuitenkin ihan eri meininki. Ihmiset menee sinne nimenomaan tutustumaan. Kaikista mukavimpina olen kokenut seurakunnan perhekerhot ja muskarit. Siellä on paljon yhteisöllisempi meininkin kuin esim. kaupungin tai MLL kerhoissa. Ainakaan täällä ei tarvitse kuulua seurakuntaan eikä kukaan tule lyömään raamatulla päähän vaikka olisit ateisti. Seurakunnan kerhoissa on usein myös tarjolla aamiainen tai välipala. On mukava mennä valmiiseen kahvipöytään, mutta yhdessä syöminen myös lisää sitä yhteisöllisyyttä. En ole erityisen uskonnollinen, mutta itse koen seurakunnan pelastaneen kotiäitiaikani.

up

Tuollaistahan se kotiäitiaika oli. Et kuulosta masentuneelta, vaan tavalliselta kotiäidiltä. Laittakaa viikonloppuna lapset yöksi hoitoon ja ottakaa miehen kanssa parisuhdeaikaa. Tai jos ei ole hoitajaa, niin mene yksin shoppailemaan, leffaan, kahville tms.

Mulla on 7kk ja 2v4kk lapset ja tilanne on sama.. Missäpäin asut?

Minä! Minulla lapsi 11kk. Asutaan uudella paikkakunnalla tilapäisessä järjestelyssä ja muutto varsinaiseen kotiin edessä puolen vuoden sisään.
Lähialueelta ei löydy samanhenkistä seuraa, vaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä. Yhteisiä puheenaiheita ei ole muuta kuin lapset. Ystäväperheitä asuu kauempana, mutta ei sinnekään ehdi tehdä matkaa ihan joka arkipäivä.

Asutaan Lahdessa. Lisään vielä, että nautin kyllä lasten "seurasta", mutta juttuseuraa kaipaan enemmän. Onko muut törmänneet siihen, että puistossa ei välttämättä tervehditä ollenkaan takaisin, varsinkin jos siinä on joku äitijengi/pph jengi? Minusta surullista/törkeää. Olen 27vuotias itse...ja joo, tuntuu, ettei saman henkistä seuraa löydy, vaikka olen omasta mielestä hyvinkin tavallinen/ystävällinen äiti ja huomioin muut, tervehdin jne.
Nuorempaa ei vielä voi yöksi jättää hoitoon kun ei juo muuta kun rinnasta.
Ap.

Kukapa ei tuntisi itseään yksinäiseksi kun ainoa päivittäinen seura on pienet lapset. Mä yritin hankkia äitikontakteja keinolla millä hyvänsä ja pidin yhteyttä kavereihin ja reissasin sukulaisia ja millon mitäkin ettei se vaan mennyt siihen että istun himassa ja ootan koko päivän sitä että millon mies tulee kotiin, tuleeko se jo kotiin, miten se voi olla KAKSI MINUUTTIA myöhässä. Ei mulle viikonloput ollu ongelma vaan ne arkipäivät. 

Minäkin asun Lahdessa, ja harvoin tosiaan puistoissa tervehditään. Tuntuu mahdottomalta saada ystäviä/kavereita/seuraa muista äideistä. Vaikka miten yrittäisi, kaikilla on jo ystävänsä eikä siihen remmiin niin vaan liitytä. No, minäpä olenkin yh, joten kukapa tällaisen ihmisroskan kanssa haluaisikaan kaveerata?

Mäkin oon Lahdesta! Missäpäin te asutte? Tehään treffit! :)

Mikähän Lahtelaisia mammoja oikein vaivaa kun ei viitsitä moikata..joo olis kiva nähdä muita "yksinäisiä" äitejä..yh-äidit ihan samalla viivalla kun muutkin..nostan hattua!
Mutta nimeä ja numeroa ei täälä viitsi huudella, miten treffit järjestyisi, ideoita? :)

Joku puisto vaikka joku aamupäivä? Mä asun lähellä keskustaa (n2km) missäpäin te?