Mikä järki on läksyissä?
En ole koskaan ymmtänyt, mikä järki on läksyissä, ja nyt kun oma lapsi aloitti koulun, tajuan niitä vielä vähemmän. Koululaisen päivä on riittävän pitkä ilman että sitä pitää illalla jatkaa läksyillä. Ekaluokkalaisen päivässä varsinkin on paljon tyhjäkäyntiä, on muutama hassu tunti koulua sitten iltapäivään asti iltapäiväkerhoa, ja sitten vielä ne läksyt. Jos niitä läksyjä on pakko olla, ne voitaisiin ihan varmasti tehdä joko siinä heti koulun jälkeen jonkinlaisessa läksykerhossa, tai sitten ip-kerhossa.
Se aika, mikä tunnilla kuluu siihen, että tarkistetaan ne läksyt, voitaisiin käyttää siihen, että ne tehtävät tehdään yhdessä, eikä läksyjä tulisi. En mitenkään usko, että läksyjen teko, varsinkaan jos se on sellaista väsyneenä ja kiireessä tehtyä hutiloimista mitä se monilla näyttää oleva, on jotenkin avainasemassa oppimisen kannalta.
Kommentit (5)
Mä opin ne aineet jotka kiinnostivat kuuntelemalla ja osallistumalla tunneilla sekä lukemalla kokeisiin. Läksyjä tein hyvin harvoin tai en lainkaan. Ihmiset kai oppivat eri tavoilla? Jotkut lukemalla, toiset kuuntelemalla, tekemällä ja jotkut kun saavat samalla räplätä jotain tai liikkua. Väsyneenä on kyllä kauhea tehdä läksyjä. Kokeilin sitä joskus. Oon kyllä huono esimerkki, koulut jäivät kesken.
Käske lapsesi tehdä ne läksyt siellä ip:ssä. Läksyt opettavat opiskelemaan pitkäjänteisesti ja palaamaan jo kertaalleen opetettuun asiaan. Läksyt myös opettavat ottamaan vastuuta omasta koulutyöstä ja oppimisesta. Lisäksi ne antavat kodille tietoa siitä, mitä lapsi opiskelee ja miten häneltä työnteko sujuu.
Totta kai jokainen oppii tehokkaammin jos kertaa asiat vielä illalla. Meistä aikuisistakin jokainen muistaisi kirkkaasti seuraavan päivän työasiat, jos ottaisi sellaiset rutiinin, että tekisi pari pientä työjuttua joka ilta vielä työpäivän jälkeen. Ihan vaan oppimisen ilosta. Mut kummasti sitä oppii nämä asiat ihan sen kahdeksan tunnin aikana mitä niihin on päivittäin käytettävissä.
Kertaus on opintojen äiti.