Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tarvitsen apua
10.08.2015 |
Kirjoitan nyt suoraan sydämmestäni.
Aloitan kertomalla minun ja rakkaan avopuolisoni rakkaustarinan.
Tarinamme ei ole vielä kovinkaan pitkä, mutta toivon sen kestävän lopun elämääni.
Kaikki alkoi reilu vuosi sitten vappuna, kun aloitin uuden työni ja satuimme olemaan samassa vuorossa. Sinä iltana ei kamalasti sanoja vaihdettu, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ainakin minun osaltani. En ollut ihastunut kehenkään yli kahteen vuoteen, joten tunne oli todella jännittävä. Pelkkä hänen näkemisensä sai minulle vatsaan perhosia.
Tunteeni vain vahvistuivat joka kerta, kun olin töissä ja hän tuli katsomaan kavereitaan sinne. Ja sen kerran kun hän tuli joistakin häistä suoraan käymään se puku päällä... HUH! Silloin melkein meni jalat alta.
Mietin pitkään uskallanko tehdä aloitetta, joten annoin asioiden mennä vain omalla painollaan. Näin häntä lähes joka kerta ollessani töissä ja välillä saatoimme vaihtaa muutaman sanan ja katseen. (Tai sitten se oli niin että minä kyttäsin häntä ja hän mulkaisi takasin :D En tiedä.)
Elokuussa tein sitten vihdoin aloitteen ja lisäsin hänet facebookissa kaverikseni ja aloitin pienen smalltalkin. Se oli mukavaa. En ollut yhtään varma mitä hän oikein minusta ajattelee ja kiinnostanko häntä ollenkaan, vai vastaako vain kohteliaisuudesta. Mutta se oli kyllä todella kiva tunne, kun sain häneltä välillä viestin.
Lähdin kaverin kanssa viikon ulkomaanmatkalle elokuun viimeisellä viikolla ja koko ajan mietin siellä häntä ja vain häntä. Vaihdettiin kuulumisia viikon aikana jonkin verran ja höpöteltiin niitä näitä. Tämä herra oli sitten lähtenyt pohjoiseen, joten sovittiin että nähdään kun hän palaa reissultaan.
Ja syyskuun toisella viikolla näimmekin jo. Voi juku miten jännittävää se oli. Edettiin rauhassa ja nähtiin oikeastaan viikoittain jokusen kerran. Syyskuussa oli myös ensisuudelmammekin.
Lokakuussa suhteemme syveni ja aloin yöpymään öitä hänen luonaan. Ensin nähtiin vain viikonloppuisin sillä hän oli viikolla niin paljon töissä, mutta jos sopiva sauma oli niin olin hänen luonaan arkenakin. Lokakuussa aloimme myös seurustelemaan ja silloin oli myös meidän ensimmäinen kertamme.
... Ja ilmeisesti viimeinenkin. Päivät alkoivat kulumaan, sitten viikot ja lopulta kuukaudet. Olin todella hämmentynyt, että häntä ei tuntunut seksi kiinnostavan. Ajattelin että kyse on vain väsymyksestä, stressistä tai jännityksestä. Aluksi koitin tehdä alotteita, mutta lopulta luovutin kun asia ei tuntunut etenevän.
Tammikuussa aloimme puhumaan yhteenmuutosta. Ja helmikuussa tämä rivari valmistuikin mihin muutimme. Olen ollut päivittäin onnellinen, mutta kieltämättä mietin kokoajan että missä on vika? Onko vika minussa ja miksi hän on minun kanssaan jos en ole haluttava.
Kuvitelkaa, kulutin elämästäni kahdeksan kuukautta (kyllä, kahdeksan) miettien, että missä on vika? Jos riitelimme, otin puheeksi että missä on vika, mutta en saanut varsinaista vastausta. Kunnes kuukausi sitten, hän sanoi ettei hänellä seiso. Kuulemma ollut pari vuotta ongelmaa, eikä johdu siis minusta. Ei ihan normaaleja ole erektio-ongelmat n. 25 vuotiaalla miehellä. vai onko? En ole aiemmin törmännyt vastaavaan ongelmaan. Kyllä tässä tämän vuoden aikana on muutama tilanne ollut, mutta sitten hänellä on vain lopahtanut ennenkun edes aloittaa mitään.
Mies ei tunnu tekevän asian eteen mitään. En halua painostaa, mutta pelkään että päädymme kämppiksiksi, koska jokaiseen suhteeseen kuuluu läheisyytenä myös seksi. Ymmärrän kyllä että ongelma on todella henkilökohtainen ja on varmasti kiusallista mennä lääkäriin, mutta onhan tuon syy nyt selvitettävä. Haluasin tulevaisuudessa lapsia ja se tuskin onnistuu tuollaisen miehen kanssa. En kuitenkaan haluaisi heittää rukkasia tiskiin sillä rakastan häntä todella paljon ja tuntuu että voisin olla hänen kanssaan loppuelämäni.
Mitä helvettiä mä teen?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 21:54"] aluksi koitin tehdä alotteita, mutta lopulta luovutin kun asia ei tuntunut etenevän
Tammikuussa aloimme puhumaan yhteenmuutosta. Ja helmikuussa tämä rivari valmistuikin mihin muutimme.
Mitä helvettiä mä teen?
[/quote]
Huomasitko missä virhe tapahtui??
Iso ongelma parisuhteessa olo jo esillä ja kuitenkin muutitte yhteen..
No joko selvitätte asian tai mies kiertoon.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 22:02"]No joko selvitätte asian tai mies kiertoon.
[/quote]
Olet ap nuori vielä. Eli joko tosiaan selvitätte asiat ny tai sitten vaan uutta äijää kehiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä että olisi kannattanut hoitaa kyseinen asia kuntoon, mutta en kai vaan ajatellut asiaa tai se ei vaivannut niin paljoa kuin nyt... Tämän vuoden puolella se on alkanut vaivaamaan ja paljon
En haluaisi laittaa miestä kiertoon koska olen korviani myöten häneen rakastunut mutta raivostuttavaa kun hän ei tunnu ymmärtävän kuinka isosta ongelmasta on kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa! Täällä nainen saman ongelman edeessä. Seksiä ei ole ja mies sanoi syysksi, että se on vaivaannuttavaa, eikä hänellä oikeastaan seiso. Itse en siedä tilannetta ja olen päättänyt että ero tulee. Tunnen itseni asian kanssa huonoksi roskaläjäksi ja olen henkisesti loppu.
Ongelmastasi tulee ongelma jossa vaiheessa. Itsekin olen korviani myöten ihastunut miehen hyvään ystävään ja olen pelästynyt omia ajatuksiani siitä, että olisin valmis pettämään. Tämän takia ero on hyvä vaihtoehto. Varsinkin jos mies ei ole halukas ongelmaa ratkaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:D voi anteeksi kirjotusvirheeni. Jestas näitä idiootteja ketkä tulee aina viilaamaan pilkkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä ensimmäinen vakava suhteesi? Mietityttää vaan miksi päästit tilanteen etenemään noin pitkälle jos asia on ollut ongelmana lähes alusta lähtien.
Helpottavaa kuulla että joku muukin on samassa tilanteessa. Vaikka ei tää tietenkään kiva tilanne oo sinunkaan kannaltasi. En haluaisi vielä luovuttaa, mutta pikkuhiljaa alkaa voimat loppumaan... Tuntuu ettei kelpaa toiselle ja mietin alussa että mitä jos se paneekin jotain muuta? Mutta milläs panee kun ei seiso ollenkaan. Oon monena iltana itkenyt tätä kurjaa oloa ja sitä kun tuntee olevansa täys paska.
Varmasti tuola jossain olisi mies kuka haluaisi mua. Mitä tää suhde tulee olemaan kun vajaa vuoden seurustelun jälkeen seksiä ollut kerran... Niin mitä tää on sitten viiden vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ensimmäinen vakava suhteeni :) en vain osannut aluksi ajatella asiaa mitenkään vakavasti. Tai vakavasti juu mutta vasta joku kuukausi sitte räjähdin ihan totaalisesti ja avasin suuni
Mies lääkäriin. Voi olla henkistä tai sitten fyysistä. Lääkärissä selviää. Tilaa aika urologille. Turha sitä on kotona itkeä ja arvuutella, mikä on.
Miksi te naiset alatte aina ajattelemaan, että vika on teissä tai että ette olisi viehättäviä? Ja miksi pitää aina ajatella, että kyllä muut miehet haluaa. Onko seksi teille kiimapilluille todella noin tärkeä asia?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:18"]
Miksi te naiset alatte aina ajattelemaan, että vika on teissä tai että ette olisi viehättäviä? Ja miksi pitää aina ajatella, että kyllä muut miehet haluaa. Onko seksi teille kiimapilluille todella noin tärkeä asia?
[/quote]Läheisyyttä kai kuitenkin saatte, niin dildo ja omat sormet käyttöön. Vai ettekö osaa tyydyttää itseänne ja odotatte miehen tekevän sen?
Miksei se mee lääkäriin? Nyt eletään vuotta 2015!
Alue: Aihe vapaa
8 jatkaa..
Itsekin olen yrittänyt lääkäriä ehdottaa, mutta mies ei ole halukas ongelmaa ratkaisemaan, joten ei lääkäriinkään mene. Asia ei ole niin yksinkertainen.
Olen myös miettinyt, että mitäs 5 vuoden jälkeen, mutta päätin etten jää ottamaan selvää. Jos tällaisesta asiasta pystytä puhumaan/ratkaisemaan, niin mitäs sitten kun on lapsia (jos niitä nyt pystyy tekemään..) tai tulee muita suhteen ongelmia. Pystytäänkö sitten puhumaan ja selvittämään?