Kannattaako 37-vuotiaana enää lykätä lasten hankkimista?
Olen nyt tapaillut 6 kk erästä miestä, joka haluaisi itsekin kovasti lapsia. Mies on minua vuoden vanhempi. Hän on todella hyvä mies, ystävällinen, kohtelias, vastuuntuntoinen jne. Mutta en tiedä, klikkaako meillä romanttisella tasolla niin vahvasti. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen keskenämme, ja tiedän, että häneen voi luottaa. Eli siis kannattaako jäädä odottelemaan enää mitään vuosisadan rakkaustarinaa, vai asettua aloilleen järkevän miehen kanssa? Entä, jos meistä tulee jossain vaiheessa vain katkeroituneita "kämppiksiä"?
Kommentit (58)
Olemme molemmat kuitenkin vakituisessa työssä, meillä ei ole päihdeongelmia, harrastamme liikuntaa ja kulttuuria, olemme molemmat tasapainoisia ihmisiä. Miksi olisimme huonoja vanhempia? Vain sen takia, että emme ole enää nuoria? Ja siis olen tuntenut miehen jo useita vuosia, mutta aloimme kiinnostua toisistamme vasta noin vuosi sitten. En siis usko, että hän on mikään psykopaatti.
ap
Adoptiossakin on ikäraja. 37-vuotiaana riski saada vammainen lapsi on jo korkea. Lasta ei myöskään välttämättä tule vaikka sitä tekisi sen viisi vuotta. Lapsettomuus on yleisempää kuin luulisi. Realiteetit kannattaa pitää mielessä.
Jos haluat äidiksi niin kannattaa pitää kiirettä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:08"]En ymmärrä miksi täällä aina kritisoidaan lapsien hankkimista vanhana. Oma äitini oli 38 vuotias kun sai minut ja ihan hyvin jaksoi ja ennen minua pääsi todella elämään elämäänsä ja on siitä erittäin tyytyväinen. Tottakai ymmärrän että kun saan omia lapsia joskus ei äitini enään ole mikään ylienerginen nuori mummu.
Jos lapsia todella todella haluaa kannattaakin ne hankkia Ennenkuin on liian myöhäistä, itse kuitenkin eläisin elämäni mielummin lapsettomana ja onnellisena yksin tai joko oikean miehen kanssa. Adoptio on myös aina hyvä vaihtoehto
[/quote]
Selvitäpä adoption faktat, ennen kuin tulet aivotonta lässytystäsi huutelemaan. Vähän sama kun sanoisit työttömälle keski-ikäiselle, että hyvä vaihtoehto on ryhtyä juristiksi tai lääkäriksi, ei todellakaan mikään läpihuutojuttu.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:02"]Miksi minun pitäisi unohtaa lasten hankkiminen kokonaan? On ihmiset tulleet nelikymppisinäkin raskaaksi. Ja ei me nyt ihan tällä sekunnilla lasta oltaisi tekemässä. Mietin vain, että voiko tunteet kasvaa myöhemmin vielä romanttisesti.
ap
[/quote]
Tulin raskaaksi 42-vuotiaana. Ihan harkitusti. Tarkoituksella. Miksi ei olisi pitänyt. Jossain hevonpeessä ikäiseni ovat mummoja mutta pk-seudulla - ainakaan tietyissä osoitteissa- ei tod.
Niin ja vaikka liittosi kariutuisikin sinulla on aina se lapsi
Lue vielä trisomiariskistä ettei tule sitten yllätyksenä iän vaikutus riskin suuruuteen...
Muuten mun puolesta voit tehdä just niinkuin haluat, miehen kanssa tai ilman, mutta tietyt faktat kannattaa muistaa tossakin hommassa.
Ei tietenkään kannata lykätä!!!!!!!!!!!!!!!!
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:14"]Adoptiossakin on ikäraja. 37-vuotiaana riski saada vammainen lapsi on jo korkea. Lasta ei myöskään välttämättä tule vaikka sitä tekisi sen viisi vuotta. Lapsettomuus on yleisempää kuin luulisi. Realiteetit kannattaa pitää mielessä.
[/quote]
Miten määrittelet korkean riskin? Jos riski olisi yksi viidestä tai kymmenestä, voisihan sitä jo korkeaksi kutsua. Itse sanoisin, että vammaisia lapsia syntyy harvoin. Tiedätkös, äidin pessimistisyys vaikuttaa lapseen kielteisemmin kuin korkea ikä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:02"]Miksi minun pitäisi unohtaa lasten hankkiminen kokonaan? On ihmiset tulleet nelikymppisinäkin raskaaksi. Ja ei me nyt ihan tällä sekunnilla lasta oltaisi tekemässä. Mietin vain, että voiko tunteet kasvaa myöhemmin vielä romanttisesti.
ap
[/quote]
On tullut on, mutta onko se järkevää hankkia lasta keski-ikäisenä? Mietihän sitä lastakin onko hänestä kivaa myöhemmin, kun äiti ja isä ovat vanhoja, isovanhempien ikäisiä. Itsekäs olet.
[/quote]
Kusipää olet.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:08"]En ymmärrä miksi täällä aina kritisoidaan lapsien hankkimista vanhana. Oma äitini oli 38 vuotias kun sai minut ja ihan hyvin jaksoi ja ennen minua pääsi todella elämään elämäänsä ja on siitä erittäin tyytyväinen. Tottakai ymmärrän että kun saan omia lapsia joskus ei äitini enään ole mikään ylienerginen nuori mummu.
Jos lapsia todella todella haluaa kannattaakin ne hankkia Ennenkuin on liian myöhäistä, itse kuitenkin eläisin elämäni mielummin lapsettomana ja onnellisena yksin tai joko oikean miehen kanssa. Adoptio on myös aina hyvä vaihtoehto
[/quote]
Selvitäpä adoption faktat, ennen kuin tulet aivotonta lässytystäsi huutelemaan. Vähän sama kun sanoisit työttömälle keski-ikäiselle, että hyvä vaihtoehto on ryhtyä juristiksi tai lääkäriksi, ei todellakaan mikään läpihuutojuttu.
[/quote]
Yläilärajana on pidetty 49 vuotta ja ap.llä on siihen matkaa vielä reilu kymmenen.
"Jos adoptoitava on alaikäinen, adoptoitavan ja adoptionhakijan välinen ikäero saa olla enintään 45 vuotta eikä adoptionhakija saa olla 50 vuotta vanhempi"
Olen 42 -vuotias terveen vauvan äiti. Elämä on riski, nuorillekin syntyy vammaisia lapsia. Hyvin ap ehtii löytyy vielä intohimoisenkin rakkauden ja tehdä vauvan siihen suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:58"]37 vuotiaana on jo ihan liian myöhäistä.
[/quote]
Ai alapeukuttaja on sitä mieltä että on reilu lasta kohtaa olla puoli kuollut kun lapsi on reilu parikymppinen?Ahaa taidatkin olla tälläinen kääkkä mutsi.
[/quote]
Taidat olla Jonne Ylilauta.
Jos olisin sinä, ja tietäisin haluavani lapsia, niin luulen, että ryhtyisin tuon miehen kanssa suhteeseen ja mahdollisimman pian niitä puuhaamaan.
Ja vielä huomiona, juristiksi voi keski ailäisenä ryhtyä kunhan vaan löytyy motivaatiota kouluun pääsemiseen ja siellä opiskeluun. Ei kannata rajoittaa itseään liikaa elämässä vedoten normeihin
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:24"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:08"]En ymmärrä miksi täällä aina kritisoidaan lapsien hankkimista vanhana. Oma äitini oli 38 vuotias kun sai minut ja ihan hyvin jaksoi ja ennen minua pääsi todella elämään elämäänsä ja on siitä erittäin tyytyväinen. Tottakai ymmärrän että kun saan omia lapsia joskus ei äitini enään ole mikään ylienerginen nuori mummu.
Jos lapsia todella todella haluaa kannattaakin ne hankkia Ennenkuin on liian myöhäistä, itse kuitenkin eläisin elämäni mielummin lapsettomana ja onnellisena yksin tai joko oikean miehen kanssa. Adoptio on myös aina hyvä vaihtoehto
[/quote]
Selvitäpä adoption faktat, ennen kuin tulet aivotonta lässytystäsi huutelemaan. Vähän sama kun sanoisit työttömälle keski-ikäiselle, että hyvä vaihtoehto on ryhtyä juristiksi tai lääkäriksi, ei todellakaan mikään läpihuutojuttu.
[/quote]
Yläilärajana on pidetty 49 vuotta ja ap.llä on siihen matkaa vielä reilu kymmenen.
"Jos adoptoitava on alaikäinen, adoptoitavan ja adoptionhakijan välinen ikäero saa olla enintään 45 vuotta eikä adoptionhakija saa olla 50 vuotta vanhempi"
[/quote]
Huoh, ikähän se ainut vaikeus on. Pistäpä linkki siihen katalogiin, josta lapsi tilataan. Maksaako jotain, toimitetaanko kotiin?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:28"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:24"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:08"]En ymmärrä miksi täällä aina kritisoidaan lapsien hankkimista vanhana. Oma äitini oli 38 vuotias kun sai minut ja ihan hyvin jaksoi ja ennen minua pääsi todella elämään elämäänsä ja on siitä erittäin tyytyväinen. Tottakai ymmärrän että kun saan omia lapsia joskus ei äitini enään ole mikään ylienerginen nuori mummu.
Jos lapsia todella todella haluaa kannattaakin ne hankkia Ennenkuin on liian myöhäistä, itse kuitenkin eläisin elämäni mielummin lapsettomana ja onnellisena yksin tai joko oikean miehen kanssa. Adoptio on myös aina hyvä vaihtoehto
[/quote]
Selvitäpä adoption faktat, ennen kuin tulet aivotonta lässytystäsi huutelemaan. Vähän sama kun sanoisit työttömälle keski-ikäiselle, että hyvä vaihtoehto on ryhtyä juristiksi tai lääkäriksi, ei todellakaan mikään läpihuutojuttu.
[/quote]
Yläilärajana on pidetty 49 vuotta ja ap.llä on siihen matkaa vielä reilu kymmenen.
"Jos adoptoitava on alaikäinen, adoptoitavan ja adoptionhakijan välinen ikäero saa olla enintään 45 vuotta eikä adoptionhakija saa olla 50 vuotta vanhempi"
[/quote]
Huoh, ikähän se ainut vaikeus on. Pistäpä linkki siihen katalogiin, josta lapsi tilataan. Maksaako jotain, toimitetaanko kotiin?
[/quote]
Katkera lapseton jolla adoptio meni sivu suun mielenterveys vikojen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:27"]Ja vielä huomiona, juristiksi voi keski ailäisenä ryhtyä kunhan vaan löytyy motivaatiota kouluun pääsemiseen ja siellä opiskeluun. Ei kannata rajoittaa itseään liikaa elämässä vedoten normeihin
[/quote]
Kyse ei ollut rajojen asettamisesta itselleen, vaan siitä, ettei kannattaisi huudella tuntemattomille typeryyksiä faktoja tuntematta. Mutta antaa olla, käsityskykysi on selvästikin hyvin rajallinen.
No jos lapsia aiot hankkia niin eiköhän nyt olisi korkea aika. Kyllähän sinä voit tulla vielä kymmenenkin vuoden päästä raskaaksi, mutta mahdollisuutesi ovat koko ajan pienenemään päin.
Kannattaa tehä lapsi. Sulla on hyvä mies, ei se intohimo oo tärkeintä suhteessa, se haalenee joka tapauksessa kaikilla. Tärkeää on että mies on luotettava ja kohtelee sua hyvin. Lapsettomuus voi kaduttaa loppuelämän, kannattaa pian yrittää kun vielä voi.