Kannattaako 37-vuotiaana enää lykätä lasten hankkimista?
Olen nyt tapaillut 6 kk erästä miestä, joka haluaisi itsekin kovasti lapsia. Mies on minua vuoden vanhempi. Hän on todella hyvä mies, ystävällinen, kohtelias, vastuuntuntoinen jne. Mutta en tiedä, klikkaako meillä romanttisella tasolla niin vahvasti. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen keskenämme, ja tiedän, että häneen voi luottaa. Eli siis kannattaako jäädä odottelemaan enää mitään vuosisadan rakkaustarinaa, vai asettua aloilleen järkevän miehen kanssa? Entä, jos meistä tulee jossain vaiheessa vain katkeroituneita "kämppiksiä"?
Kommentit (58)
Kyllä tää länsimaien rakkaushömppä saisi mennä paskaveden mukana. Tunteet tulevat ja tunteet menevät. Kun ihminen on fiksu, arvostettava, talousasiat ovat kunnossa ja ..eritysiesti teille naikkosilel- ulkonäkö ei ole asia no 1. - Järki mukaan parinvalintaan.
37 vuotiaana on jo ihan liian myöhäistä.
Älä nyt hemmetti soikoon sido itseäsi mieheen, jota kohtaan et koe intohimoa! Lapsiperhe-elämä ei intohimoa ainakaan lisää. Muutenkin olette tunteneet tosi lyhyen ajan.
37-vuotiaana ja etenkin tuossa tilanteessa kannattaa jo unohtaa lasten hankkiminen. Oikeasti.
Ei kaikkien ole mikään pakko tehdä lapsia. En ikinä tekisi tuohon tilanteeseen. Oma siskoni pakokauhuissaan liki 40-vuotiaana väänsi "vahinko"vauvan pikasuhteeseen sitoakseen miehen (joka vielä 6v nuorempi..) ja koska biologinen kello huusi.. Voi sitä valituksen ja katkeruuden määrää nyt vuosia myöhemmin. Ihan molempien vanhempien taholta...
Miksi minun pitäisi unohtaa lasten hankkiminen kokonaan? On ihmiset tulleet nelikymppisinäkin raskaaksi. Ja ei me nyt ihan tällä sekunnilla lasta oltaisi tekemässä. Mietin vain, että voiko tunteet kasvaa myöhemmin vielä romanttisesti.
ap
no ei kannata lykätä! Voihan sulla käydä tuuri ja ehdit 2-3 lasta saada vuoden parin ikäerolla, mutta voi olla että yrität 5 vuotta ekaa. Itse sain ekan 27v ja tokan 29 v. Sitten iski hormonaalinen häiriö ja kolmanteen tarvittiin lääkkeet avuksi. Kolmas syntyi kun olin 35. Nyt olen 37 v enkä uskaltaisi edes toivoa enää raskautta. En tiedä tulisinko raskaaksi, saisinko terveen lapsen, miten jaksaisin valvoa vielä jne - kaikki tällainen mietityttää.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:58"]37 vuotiaana on jo ihan liian myöhäistä.
[/quote]
Ai alapeukuttaja on sitä mieltä että on reilu lasta kohtaa olla puoli kuollut kun lapsi on reilu parikymppinen?Ahaa taidatkin olla tälläinen kääkkä mutsi.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:02"]Miksi minun pitäisi unohtaa lasten hankkiminen kokonaan? On ihmiset tulleet nelikymppisinäkin raskaaksi. Ja ei me nyt ihan tällä sekunnilla lasta oltaisi tekemässä. Mietin vain, että voiko tunteet kasvaa myöhemmin vielä romanttisesti.
ap
[/quote]
On tullut on, mutta onko se järkevää hankkia lasta keski-ikäisenä? Mietihän sitä lastakin onko hänestä kivaa myöhemmin, kun äiti ja isä ovat vanhoja, isovanhempien ikäisiä. Itsekäs olet.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:02"]
Miksi minun pitäisi unohtaa lasten hankkiminen kokonaan? On ihmiset tulleet nelikymppisinäkin raskaaksi. Ja ei me nyt ihan tällä sekunnilla lasta oltaisi tekemässä. Mietin vain, että voiko tunteet kasvaa myöhemmin vielä romanttisesti.
ap
[/quote]
Ihan tosissasiko olet? Meinaat, että se raskaus ja pikkuvauvavuosi, joka rakastuneet ja vakiintuneetkin pariskunnat niin usein ajaa eroon, teillä kasvattaisi ne jo alkujaan puuttuvat romanttiset tunteet? Olet kyllä joko todella itsetuhoinen tai harhainen (ei pahalla).
En ymmärrä miksi täällä aina kritisoidaan lapsien hankkimista vanhana. Oma äitini oli 38 vuotias kun sai minut ja ihan hyvin jaksoi ja ennen minua pääsi todella elämään elämäänsä ja on siitä erittäin tyytyväinen. Tottakai ymmärrän että kun saan omia lapsia joskus ei äitini enään ole mikään ylienerginen nuori mummu.
Jos lapsia todella todella haluaa kannattaakin ne hankkia Ennenkuin on liian myöhäistä, itse kuitenkin eläisin elämäni mielummin lapsettomana ja onnellisena yksin tai joko oikean miehen kanssa. Adoptio on myös aina hyvä vaihtoehto
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:58"]37 vuotiaana on jo ihan liian myöhäistä.
[/quote]
Ai alapeukuttaja on sitä mieltä että on reilu lasta kohtaa olla puoli kuollut kun lapsi on reilu parikymppinen?Ahaa taidatkin olla tälläinen kääkkä mutsi.
[/quote]
Minun äitini on 59 ja kaukana puolikuolleesta. Toisaalta tiedän kolmekymppisiä vetelyksiä, joista ei ole mihinkään. Ei se ikä vaan ihmistyyppi.
Mieti haluatko sitoutua mieheen lapsen kautta. Ja mahdollista eroa ajatellen tuskin vielä tiedät vaikka mies olisi psykopaatti, ja et näkisi enään lasta. Hänelle voi olla myös viimeinen tsänssi....
Jos sulla ei ole ennestään lapsia niin ehkä kiirehtiä kannattaa. Jos on lapsia, niin todennäköisyys tulla raskaaksi on suurempi.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:08"]En ymmärrä miksi täällä aina kritisoidaan lapsien hankkimista vanhana. Oma äitini oli 38 vuotias kun sai minut ja ihan hyvin jaksoi ja ennen minua pääsi todella elämään elämäänsä ja on siitä erittäin tyytyväinen. Tottakai ymmärrän että kun saan omia lapsia joskus ei äitini enään ole mikään ylienerginen nuori mummu.
Jos lapsia todella todella haluaa kannattaakin ne hankkia Ennenkuin on liian myöhäistä, itse kuitenkin eläisin elämäni mielummin lapsettomana ja onnellisena yksin tai joko oikean miehen kanssa. Adoptio on myös aina hyvä vaihtoehto
[/quote] täällähän kritisoidaan kaikkiea. Aina on jonkun mielestä huono elämäntilanne. Joko liian nuori, tai vanha. Ap:lle sanoisin että viimeistään tuossa iässä kannattaa alkaa yrittämään, jos niitä biologisia lapsia haluaa.