Lue keskustelun säännöt.
huolenpidon kaipuu aikuisena
16.08.2015 |
onko muilla tämmöistä? Ei jaksaisi itse olla aikuinen vaan haaveilee siitä että joku, vaikka oma vanhempi tulisi laittamaan herkkuruokaa ja hoitamaan ja vain olemaan paikalla. Että asiat hoituisivat ja joku toinen huolehtii? Ei minulla jatkuvasti tällaista tunnetta ole, olen suht normaali kolmekymppinen työssäkäyvä ihminen. Nyt olen kuitenkin kipeänä ja juuri eronneena maailman surkein olento ja itkettää vaan. En edes ole koskaan ollut erityisen läheinen vanhempieni kanssa. Ja nyt toivon vain että saisin olla lapsi joka kuuntelee keittiöstä kantautuvaa astioiden kilinää ja haistaa äidin iltapäiväkahvin tuoksun. <3
Kommentit (4)
No kipeänä ollessa tuollainen tunne joskus tulee. Muuten harvemmin. Mulla se tunne kitetyy kasvissosekeittoon, jota äiti laittoi aina kun olin kipeä. Oen pyrkinyt pitämään huolta, että valmista sosekeittoa löytyy kaapista tai pakastimesta aina hätävarana jos tulen kipeäksi, enkä pääse kauppaan. Sosekeittoa ja villasukat, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole oikeastaan ikävä vanhempia vain jotakuta, joka jakaisi vastuun ja jonka kainalossa voisi levätä hetkisen. Ei tarvitsisi olla järkevä, vastuullinen, vahva ja jaksava jokaikinen hetki.
Voi. Voisin tulla tekemään ruokaa sulle. Tiedän miltä susta tuntuu.
Kyllä sitä jokainen joskus kaipaa! :) Maailma olisi aika kylmä ja yksinäinen paikka, jos tällaista ei olisi.
N35