Lue keskustelun säännöt.
Olen 28v. nainen, enkä osaa keskustella miehen kanssa muuten kuin riitelemällä
22.07.2015 |
Olen huomannut, että minun on hyvin vaikea puhua vähänkään tuntemattomamman miehen kanssa esim. puhelimessa niitä näitä. Silloin minulla on hirveät paineet, jos mies on mukava eli minun täytyisi keskustella hänen kanssaan normaalisti. Silloin taas minulla ei ole minkäänlaisia paineita, kun tiedän että voin riidellä miehen kanssa. Siihen pystyn kyllä. Minun on vaikea puhua kivoja. En vaan osaa. Minulle on paljon helpompaa olla aggressiivinen (henkisesti, EI FYYSISESTI!), hyökkäävä ja piikittelevä kuin rento, lempeä ja mukava. En vaan pysty. Aivan kamalat paineet kasautuvat päälleni, menen paniikkiin enkä saa sanaakaan ulos ja jos saan jotain pukahdettua, puheeni muuttuu puuromaiseksi.
Miten päästä eroon tällaisesta ongelmasta?
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:32"]
Olet puolustusasemissa jostain syystä. Ajatteletko että sinun pitää tietää paremmin tai olla parempi kuin mies. Kokeile olla samaa mieltä hänen kanssaan vaikka et sitä oikeasti olisikaan.
[/quote]
En tiedä mikä minulla on. En pysty edes vastaamaan puhelimeen jos mukava mies soittaa. On vaan hirveät paineet. En tiedä mitä puhuisin. En osaa puhua normaalisti muuten kuin tuttujen ihmisten kanssa. En pysty tutustumaan miehiin kun en vaan kehtaa jutella heidän kanssaan puhelimessa ellen ole ottanut rohkaisuryyppyä. Ja tavatessa jonkun miehen minun on aina pakko ottaa alkoholia.
Tämä on jo ongelma, äskenkin mukava mies josta olisin kiinnostunut soitti enkä vaan pystynyt vastaamaan. EN VAAN PYSTY. EN PYSTY. Pelkään että mokaan ja kuulostan joltain kalkkunalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samanlainen ongelma joskus kauan sitten. Taisin menettää todella hyvän miehenkin tuon asian takia.
Pohdin paljon omaa kummallista reagointiani. Päädyin siihen, että kerrassaan en pystynyt ottamaan hyvyyttä vastaan mieheltä, siis ystävällistä rakastavaa käyttäytymistä. Minun täytyi riidellä, jotta sain miehenkin riitelemään. Arvelen, että tuo johtui siitä, että tunsin itseni aivan arvottomaksi, arvottomaksi saamaan hyvää kohtelua ja rakkautta. Vieläkin niin surettaa se nuori nainen, joka olin, nainen joka etsi rakkautta, muttei uskaltanut ottaa sitä vastaan.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:41"]
Minulla oli samanlainen ongelma joskus kauan sitten. Taisin menettää todella hyvän miehenkin tuon asian takia.
Pohdin paljon omaa kummallista reagointiani. Päädyin siihen, että kerrassaan en pystynyt ottamaan hyvyyttä vastaan mieheltä, siis ystävällistä rakastavaa käyttäytymistä. Minun täytyi riidellä, jotta sain miehenkin riitelemään. Arvelen, että tuo johtui siitä, että tunsin itseni aivan arvottomaksi, arvottomaksi saamaan hyvää kohtelua ja rakkautta. Vieläkin niin surettaa se nuori nainen, joka olin, nainen joka etsi rakkautta, muttei uskaltanut ottaa sitä vastaan.
[/quote]
Kuulostaa tutulta! Minäkin uskon, että en koe olevani rakkauden arvoinen. Minun on muutenkin vaikea käsitellä sitä, jos joku on ystävällinen ja mukava. Jännitän sellaisten ihmisten näkemistä ja heidän kanssaan puhumista. Miten itse ns. parannuit tuosta? Osaatko sanoa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:41"]
Minulla oli samanlainen ongelma joskus kauan sitten. Taisin menettää todella hyvän miehenkin tuon asian takia.
Pohdin paljon omaa kummallista reagointiani. Päädyin siihen, että kerrassaan en pystynyt ottamaan hyvyyttä vastaan mieheltä, siis ystävällistä rakastavaa käyttäytymistä. Minun täytyi riidellä, jotta sain miehenkin riitelemään. Arvelen, että tuo johtui siitä, että tunsin itseni aivan arvottomaksi, arvottomaksi saamaan hyvää kohtelua ja rakkautta. Vieläkin niin surettaa se nuori nainen, joka olin, nainen joka etsi rakkautta, muttei uskaltanut ottaa sitä vastaan.
[/quote]
Kuulostaa tutulta! Minäkin uskon, että en koe olevani rakkauden arvoinen. Minun on muutenkin vaikea käsitellä sitä, jos joku on ystävällinen ja mukava. Jännitän sellaisten ihmisten näkemistä ja heidän kanssaan puhumista. Miten itse ns. parannuit tuosta? Osaatko sanoa? Ap
[/quote]
Minkälainen isä sulla on, entä suhteesi häneen? Pystytkö ottamaan vastaan rakkautta sukulaisilta yleensäkin? Onko naisten kanssa jutteleminen sitten ihan erilaista?
Olet ihan normaali suomalainen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette just niitä isän hylkäämiä pissaliisoja jotka menee ihan sekaisin jos mies vittuilee heille, eli siis nämä pelimiesten "negaukset" uppoaa teihin, koska kaipaatte sitä etäistä ja vittumaista miestä elämäänne, jollainen isännekin oli. Jälkeenpäin itkette että kaikki miehet on sikoja, kun itse olette juuri näitä sikamiehiä elämäänne halunneet.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 21:41"]
Minulla oli samanlainen ongelma joskus kauan sitten. Taisin menettää todella hyvän miehenkin tuon asian takia.
Pohdin paljon omaa kummallista reagointiani. Päädyin siihen, että kerrassaan en pystynyt ottamaan hyvyyttä vastaan mieheltä, siis ystävällistä rakastavaa käyttäytymistä. Minun täytyi riidellä, jotta sain miehenkin riitelemään. Arvelen, että tuo johtui siitä, että tunsin itseni aivan arvottomaksi, arvottomaksi saamaan hyvää kohtelua ja rakkautta. Vieläkin niin surettaa se nuori nainen, joka olin, nainen joka etsi rakkautta, muttei uskaltanut ottaa sitä vastaan.
[/quote]
Kuulostaa tutulta! Minäkin uskon, että en koe olevani rakkauden arvoinen. Minun on muutenkin vaikea käsitellä sitä, jos joku on ystävällinen ja mukava. Jännitän sellaisten ihmisten näkemistä ja heidän kanssaan puhumista. Miten itse ns. parannuit tuosta? Osaatko sanoa? Ap
[/quote]
Olen tosiaan muuttunut noista vuosista, vaikka joskus tuo vanha taipumus yhä nostaa päätään. Mutta minun oli pakko muuttua, jotta olisin voinut saada parisuhteen. Pohdin ongelmaani todella paljon. Erittelin ja älyllistin. Varmaan myös mielikuvaharjoittelin kohtaamisia. Minulla oli myös ns. kaverimiehiä ja kun tunteet eivät olleet pelissä, käyttäydyin ihan mukavasti. Se toi varmuutta miesten kanssa olemiseen. Kaverimiehet myös tykästyivät minuun ja olivat ystäviä tosi pitkään, joten opin olemaan miesten kanssa.
Joku on vihjannut tässäkin ketjussa, että isäsuhteessa on varmaan ollut ongelmia näissä meidän tapauksissa, mutta minulla oli hieno isäsuhde. Isä ihaili ja kannusti minua. Ehkä myös tuo perustavaa laatua oleva hyvä ihmissuhde auttoi minua. Mistä arvottomuudentunteeni sitten johtuivat, en oikein tiedä. Yksi syy voi olla se, että olin aika yksinäinen lapsi. Vanhemapani olivat kiireisiä ja harvoin sain heiltä aikaa. Silti aina tiesin, että he välittivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on sellaisia ongelmia, että suosittelisin käyntejä terapeutilla, joka auttaisi sinua pääsemään niistä.
Olet puolustusasemissa jostain syystä. Ajatteletko että sinun pitää tietää paremmin tai olla parempi kuin mies. Kokeile olla samaa mieltä hänen kanssaan vaikka et sitä oikeasti olisikaan.