Uskaltaako lapsettomana puuttua lasten käytökseen?

Omat lapset eivät ole ratkaiseva kriteeri vaan se, onko maalaisjärjellä syytä puuttua + osaako tehdä sen niin fiksusti, että puuttumisesta on oikeasti hyötyä.

Meidän pieni vauva vierastaa kovasti kaverin miestä, jonka on nähnyt vain pari kertaa. Kaverin mielestä hössötimme liikaa kun otimme paniikissa itkevän vauvan syliin kun se oli kaverin mukaan vain manipuloinut meitä ja keksinyt hyvän tavan saada huomiota.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 21:57"]Meidän pieni vauva vierastaa kovasti kaverin miestä, jonka on nähnyt vain pari kertaa. Kaverin mielestä hössötimme liikaa kun otimme paniikissa itkevän vauvan syliin kun se oli kaverin mukaan vain manipuloinut meitä ja keksinyt hyvän tavan saada huomiota.
[/quote]

Mitäh?! :O Luoja..

Vauvoillakin on itsesuojeluvaisto! Ilmankos alkoi tuollaisten typerysten sylissä itkemään :D

Saat puuttua, mutta asiallisesti. Jos et esim. ymmärrä uhmaiästä mitään niin turha mennä motkottamaan itkevän lapsen äidille että tee jotain. Mutta jos esim. naapurin lapset käyvät heittelemässä lumipalloja talon ikkunoihin tms niin tottakai saa ojentaa vaikka ei omia lapsia olisikaan. Monesti olen kuitenkin huomannut että lapsettomat esittävät asiat äänensävyllä "minä tiedän paremmin" joka itseänikin ärsyttää. Mutta jos sitä sävyä välttää niin kyllä minä ainakin otan vinkkejä vastaan. :) toki inhoan myös sellaisten lasten vanhempia jotka kuittaa kaiken sanomalla "et voi tietää ennen kuin sinulla on omia lapsia." -yhtä tyhmää toisinkinpäin.

Riippuu tilanteesta. Minusta sellaisiin tilanteisiin saa puuttua, että lapsi tekee jotain pahuutta, sotkee, särkee tai kiusaa toista lasta. Sitten taas varsinaisten kasvatusneuvojen antaminen, siinä on ehkä lapseton vähän vieraalla maalla.

Jos lapseni ovat pahanteossa enkä itse huomaa jostain syystä (kolme pientä, aina ei ehdi kaikkia vahtimaan yhtä tarkasti) asiaan puuttua saa sanoa, oli lapsia tai ei, kunhan huomautetaan asiasta, mutta kasvatus tulee jättää minulle. Se, onko sinulla lapsia tai ei, ei ole oleellista vaan se mistä ja miten huomautetaan. Ei ne kaikki vanhemmatkaan aina osaa.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 21:57"]Meidän pieni vauva vierastaa kovasti kaverin miestä, jonka on nähnyt vain pari kertaa. Kaverin mielestä hössötimme liikaa kun otimme paniikissa itkevän vauvan syliin kun se oli kaverin mukaan vain manipuloinut meitä ja keksinyt hyvän tavan saada huomiota.
[/quote]

No mutta kun on niitäkin vanhempia jotka hysterisoituvat ihan kaikesta ja tekevät pikku jutuista suuren numeron. Toisaalta, sitten kun tuo pariskunta saa omia lapsia, niin katsopa vaan, samalla tavalla tulevat hössöttämään. Itse ärsyynnyn hössöttävistä vanhemmista, ei se oma kultahippuhomopetteri ole yhtään sen erikoisempi kuin lukaan muukaan kakara. Ja kyllä, olen äiti-ihminen, kaksi lasta, maalaisjärki tallella.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:38"]

Lapsettomana ymmärrettävästi minulla ei ole samaa käytännön kokemusta ja ymmärrystä kuin vanhemmilla. Vain omaa maalaisjärkeä ja tilannetajua voin siis käyttää. Uskaltaako sitä puuttua vieraan lapsen toimintaan, jos siltä tuntuu? Vai tekeekö siinä vaan yleensä hallaa? Entä jos lapsen vanhempi on paikalla, ja hän ei puutu asiaan?

[/quote]

totta kai voit puuttua, kun vanhemmilta ei läydy kykyjä vanhemmuuteen. Ameebakin pystyy lisääntymään, mutta ei se tee vielä päteväksi kasvattajaksi. 

Se, onko lapsia vai ei, ei ole erottava tekijä. Yhtä hyvin ääliömäisiä neuvoja voi tulla vanhemmilta tai lapsettomilta. Vastuu on vanhemmilla, ja ilman valtaa ei voi kantaa vastuuta. En voi sanoa sossuille, mutkun kaverini käski tehdä näin - joten minähän silloin joudun päättämään joka tapauksessa.

Mutta jos lapset tekevät pahojaan, eivätkä vanhemmat puutu, on OK sanoa. Tai jos vanhemmat tekevät pahojaan, ovat julmia tai laiminlyövät lapsiaan. 

Sen sijaan, vanhemman kasvatustyötä ei pidä murentaa (ellei kyseessä ole ylläoleva tapaus esim. julmuus, ja silloinkin asia on syytä ottaa esille vanhemman kanssa kunnolla, erikseen, ei töksäyttäen lasten kuullen).

Esim. jos vanhempi käskee lastensa asettuvan tilanteessa, jossa se ei olisi aivan välttämätöntä, anna olla. Voihan olla, että vanhempi varmuuden vuoksi niin tekee, koska monet ihmiset yleisesti häiriintyvät sellaisesta lasten käytöksestä. Se, että sinä haluaisit "lasten saavan olla lapsia", ei oikeuta puuttumaan ja vaatimaan vanhempaa hyppimään sinun mieltymysten mukaan. Vanhemmalla on oikeus vetää omaa linjaansa.

Ei kaikilla vanhemmillakaan ole kokemusta.

Jotkut antaa käyttäytyä lasten miten sattuu. Räikeästi törkeään käytökseen pitää puutttua, vaikka vanhemmat eivät puuttuisi. Omassa kotona saa lapsen käytökseen puutttua "talossa talon tavalla" periaatteen mukaisesti.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:38"]

Lapsettomana ymmärrettävästi minulla ei ole samaa käytännön kokemusta ja ymmärrystä kuin vanhemmilla. Vain omaa maalaisjärkeä ja tilannetajua voin siis käyttää. Uskaltaako sitä puuttua vieraan lapsen toimintaan, jos siltä tuntuu? Vai tekeekö siinä vaan yleensä hallaa? Entä jos lapsen vanhempi on paikalla, ja hän ei puutu asiaan?

[/quote]

Silloin joudut opettamaan sivistyneitä tapoja myös jollekin arvatenkin lähiömutsille

Jos vaivaudut myös ottamana lapsia hoitoosi, niin saat puuttua myös käytökseen, mutta jos tarkoituksenasi on vain irvistellä nyrpeästi ilman sen suurempaa henkilökohtaista vastuun kantoa, kun lapset vain rasittavat sinua senhetkisellä käytöksellään, niin ei kannata puuttua kovin pieniin asioihin. Olet silloin vain tekopyhä!

Puutun vain jos eläimiäni kiusataan, esim. huutamalla, jahtaamalla, kovakouraisella käsittelyllä... Silloin on ihan sama mitä joku Äityli tai Isuli sanoo.