Henkinen kiusaaminen

Onkivan pakko olla tekemisissä hänen kanssaan?

Siis *onko sun*

Mikäs pakko sun on sitä tapailla?

Eräs mies toimi minua nöyryyttäen erään suhteen aloituksen kanssa. Minusta jo se oli nöyryyttävää, että koitti iskeä mua ja kun lämpenin sanoikin, ettei ole kiinnostunut. Se toi ylös lapsuusaikaiset nöyryytykseni, joista olin kuvitellut jo tyystin päässeeni eroon tai joita en oikeastaan koskaan ollut havainnut olevan olemassakaan. Mulle oli ikään kuin okei, malli päässäni, että saahan mua nyt nöyryyttää... 

Omia lapsianikin olen kohdellut nöyryyttävästi, tosin lievästi, mutta kuitenkin. Puhunut siis väheksyvästi yms. Samoin kun suutun, kosto ja nöyryyttäminen ovat aseitani. Vaikken tekisi mitään niin haudon kostoa ja toivon aivan arkipäiväisten tekojen nöyryyttävän loukkaajaani oikein kovasti. Vaikka periaatteessa rakastaisin heitä. 

Mikään ei ole kamalampaa, kuin olla voimaton oman vanhemman kohdellessa nöyryyttävästi. Se on ehkä yksi rakkaudettomimpia tekoja, jonka toiselle voi tehdä. Ja vielä jos lapsi valittaa kohtelustaan myöhemmin, niin haalia itselleen tukijoukkoja, jotka todistavat, että avunhakija on hullu ja nöyryyttäjän käytös oikeutettua eikä mitään nöyryytystä ollut tapahtunutkaan. Näin on minuun suhtautunut oma äitini ja apukjoukoksi haalittu taho oli MINUN OMA (ex-) ystäväni!

Minulla on siis päässäni tämän seurauksena aika paljon kieroutuneita traumoja ja masentuneisuutta, mutta olen koko ajan pääsemässä parempaan päin niissä, kiitos mieheni, kultaisen. Ja kun tajusin lievän nöyryytyssuhtautumiseni lapsiini osaan lopettaa sen heti kuin seinään. En vain tajunnut, miksi "mun piti" olla lapsille häijy ja ilkeä ja ikään kuin kostaa jotain. Nyt tajusin. Omien nöyryytetyksi tulemisen kokemuksieni kautta, joita nöyryyttäjäni ei olisi KOSKAAN ikinä milloinkaan myöntänyt minulle tapahtuneen. Mutta mä tiedän että on. Mistä ihmeestä muuten mä ikinä olisin keksinyt olla niin helvetin vittuuntunut kuin olen? En mä ole paha ihminen, minusta on (osin) tehty paha ja niin se on monilla muillakin. Joita syytetään pahoiksi. Mutta nöyrä pitää olla, eikä väittää vikojaan toisten syyksi, mutta sekään ei ole oikein, että niistä syyttää itseään, kun ei pieni lapsi voi sille mitään, että kasvaa kieroon nöyryyttäjän kanssa.