Yksin omakotitaloon?

Tällä alueella asuu yksi nelikymppinen heppu, joka osti 140 m2 + 40m2 autotallivaraston ns eroperheeltä. On ikipoikamies, kyllä sillä naisia piisaa mutta vaihtuvat noin kuukauden välein. Rassailee prätkää ja venettä paljon pihalla, joskus potkii skidien kanssa futista pihassaan tms. Olen käynyt jepen kämpillä pari kertaa, täytyy sanoa että ottaisin milloin tahansa itselleni elokuvahuoneen, lukuhuoneen ja harrastushuoneen (metsästää, kalastaa, vaeltaa, prätkäilee).

Ja kyllä me kulmakunnan jepet ollaan sille aidosti kateellisia, sillä hän elää sitä elämää mitä me itse olisimme halunneet mutta kun olimme munattomia valtavirran vietävissä olevia lampaita. Naisväki ei oikein tykkää hepusta kun pelkäävät/tietävät sen villitsevän meitä tavis-isiä haikailemaan menetettyä elämää :D

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:30"]

Pärjäisin ihan hyvin yksin OKT:ssa. Kaiken teen nytkin, vaikka talossa on mies.

[/quote]

Samoin minä. Uudessa talossa, jossa ei tarvitse tehdä remppoja ja korjailla jatkuvasti paikkoja, pärjää kyllä nainen yksinkin kun kun vain on motivoitunut tekemään asioita. Ei ruohonleikkuu, lumityöt tai rännien putsaaminen lehdistä pari kertaa vuodessa ole mitään tähtitiedettä eikä vaadi edes valtavia fyysisiä voimia.

Tärkeää on tietenkin se, että talo rakennetaan niin, ettei siinä ole jo alunperinkin esim kosteusvaurioita tai niiden suurta riskiä jatkossa. Hoida siis valvonta kunnolla ja hanki avuksesi ihminen, joka ymmärtää rakentamisen päälle ja on oikeasti sinun puolella.

Aika monet vanhemmat naiset asuvat yksin omakotitaloissa. Perhettä on ehkä joskus ollut, mutta se on lähtenyt omiin koteihin ja hautuumaalle. Hyvin pärjäävät. Lumityöt, siivouksen ja muun, mitä itse ei viitsi, voi teettää jollakulla, kotitalousvähennys on kiva apu. Turvallisuus ei ole sen kummempi ongelma kuin muissakaan asumismuodoissa.

Ainoa vika on se, että kovin iso tila yhden hengen käytössä ei ehkä ole kaikkein ekologisin tai ekonomisin tapa asua. Mutta toisaalta kun yksin asuu, on isommassakin tilassa vähemmän siivottavaa , koska sotkua tulee vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:34"]

Aika monet vanhemmat naiset asuvat yksin omakotitaloissa. Perhettä on ehkä joskus ollut, mutta se on lähtenyt omiin koteihin ja hautuumaalle. Hyvin pärjäävät. Lumityöt, siivouksen ja muun, mitä itse ei viitsi, voi teettää jollakulla, kotitalousvähennys on kiva apu. Turvallisuus ei ole sen kummempi ongelma kuin muissakaan asumismuodoissa.

Ainoa vika on se, että kovin iso tila yhden hengen käytössä ei ehkä ole kaikkein ekologisin tai ekonomisin tapa asua. Mutta toisaalta kun yksin asuu, on isommassakin tilassa vähemmän siivottavaa , koska sotkua tulee vähemmän.

[/quote]

Mä taas ostan siivousapua nyt kun meitä on neljä (kaksi lasta) + kaksi lemmikkiä. Jos asuisin yksin, siivottavaa olisi naurettavan vähän ja tuskin käyttäisin siivouspalveluja (ellen nyt sitten erityisesti haluaisi esim. lattipesua silloin tällöin teettää, mitä hommaa itse vihaan).

Melko moni ikääntynyt maalaismummo asuu yksinään vanhassa ja isossa omakotitalossa.

Mikä mahtaa olla sellainen "turvallisuusnäkököhta", jota minä en ymmärtänyt? Onhan nykyään palovaroittimet ja muutenkin olisit ns. ihmisten ilmoilla, joten ehkä joku huomaisi jos et olisi useampaan päivään liikkunut missään.

Suunnittele kuitenkin talosi alusta alkaen sellaiseksi, että siihen sopii toinenkin asukas. Laita vaikka erillisellä sisäänkäynnillä varustettu yksiö, johon voit majoittaa jonkun vuokralaisen, joka voi avustaa sinua sitten elämäsi ehtoolla kun et enää pärjää yksinäsi.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:30"]

Pärjäisin ihan hyvin yksin OKT:ssa. Kaiken teen nytkin, vaikka talossa on mies.

[/quote]

Samoin minä. __Uudessa talossa, jossa ei tarvitse tehdä remppoja ja korjailla jatkuvasti paikkoja, pärjää kyllä nainen yksinkin__ kun kun vain on motivoitunut tekemään asioita. Ei ruohonleikkuu, lumityöt tai rännien putsaaminen lehdistä pari kertaa vuodessa ole mitään tähtitiedettä eikä vaadi edes valtavia fyysisiä voimia.

Tärkeää on tietenkin se, että talo rakennetaan niin, ettei siinä ole jo alunperinkin esim kosteusvaurioita tai niiden suurta riskiä jatkossa. Hoida siis valvonta kunnolla ja hanki avuksesi ihminen, joka ymmärtää rakentamisen päälle ja on oikeasti sinun puolella.

 
[/quote]

Tästä saa nyt sellaisen kuvan että naiset ei osaa rempata. Kyllä muuten osaa.

Asuin nuorena ilman lapsia omakotitalossa yksin. Muistan edelleen aikaiset lumityöt talvisin. Kesähommat saa ihan hyvin tehtyä, mutta se hemmetin pakolliset lumityöt. Ei tarkoita vain omaa pihaa vaan kävelykatua joka menee tontin edessä. Saa olla hyvät vakuutukset siinä.  Olihan siinä paljon ajateltavaa, mutta ongelmissa palkkasin aina ulkopuolisen ammattilaisen. Siihen menee omabudjettinsa. 

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:30"] Pärjäisin ihan hyvin yksin OKT:ssa. Kaiken teen nytkin, vaikka talossa on mies. [/quote] Samoin minä. __Uudessa talossa, jossa ei tarvitse tehdä remppoja ja korjailla jatkuvasti paikkoja, pärjää kyllä nainen yksinkin__ kun kun vain on motivoitunut tekemään asioita. Ei ruohonleikkuu, lumityöt tai rännien putsaaminen lehdistä pari kertaa vuodessa ole mitään tähtitiedettä eikä vaadi edes valtavia fyysisiä voimia. Tärkeää on tietenkin se, että talo rakennetaan niin, ettei siinä ole jo alunperinkin esim kosteusvaurioita tai niiden suurta riskiä jatkossa. Hoida siis valvonta kunnolla ja hanki avuksesi ihminen, joka ymmärtää rakentamisen päälle ja on oikeasti sinun puolella.   [/quote] Tästä saa nyt sellaisen kuvan että naiset ei osaa rempata. Kyllä muuten osaa.

[/quote]

Ok, pahoittelen yleistystäni :) On myös naisia, jotka osaavat ja haluavat itse rakentaa ja tehdä remontteja.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:14"]

Mitä järkeä on asua kaksin omakotitalossa?

[/quote]

Kuinka niin? Minä olen asunut vuosia yksin omakotitalossa, enkä koe siinä mitään väärää.

Minkä ikäinen olet? Tulee mieleen miten aloitit. Onko omakotitalo jotenkin erilainen? Pihatyöt toki. Mutta muuten en oikein ymmärrä?

Olen asunut yksin myös noin sadan neliön omakotitalossa. Ostin sen aikoinaan, kun tuli omistusasuntoajatus ja en ole oikein kerrostalo tai rivitalo tyyppiä. Samaan aikaan loin uraa ja joskus tuntui, ettäkäyn kotona vain nukkumassa. Tuntui joskus typerälltä yömyöhällä tehdä lumitöitä tai lämmittää takkaa. Mutta hyvin pärjäsin ja nautin sitten kun olin siellä kotona. Eli jos sulla on aikaa antaa sille asumismuodolle, niin suosittelen. Yksinkin pärjää.

Mitä järkeä on asua kaksin omakotitalossa?

Mä ostin aikoinaan itselleni ja koiralleni omakotitalon. Sain sen paljon edullisemmin kuin pihallisen pikkuisen rivarikämpän tms. Olihan siinä nuorelle naiselle hommaa, remonttia, polttopuiden tekoa ja lumitöitä ja nurmikonleikkaamista ja ja ja.. mutta ei se mikään mahdoton ollut. Sulla varsinkin kun olisi uusi talo. Nykyisin mieheni asuu meillä ja iso apuhan siitä on kun on kaksi "talkkaria", mutta hyvin pärjäsin yksinkin. Ja olihan se ihana vapauden tunne, tämä koko talo on minun, vain minun, koko iso piha vain minun. Onneks mulla on ollut sukulaisia ja tuttuja keneltä oon saanu apuja tilanteisiin, mutta ei mitään valittamista valinnassani.  Olen hyväksynyt asian, että rahat ja vapaa-aika kohdistuu enimmäkseen tähän asumismuotoon.. Mutta en ole sen luontoinen, että viihtyisin kerrostalossa.

Pärjäisin ihan hyvin yksin OKT:ssa. Kaiken teen nytkin, vaikka talossa on mies.

Itsehän repäsin, ja muutin yksin asumaan isolle maatilalle:) Sain aika halvalla, koska talo oli huonossa kunnossa (katto, ikkunat, eristeet, pinnat, lämmitys, sähkö piti uusia), mutta ostin tämän vain siks kun tontti on ISO. Ja kun olen hevosihmisten niin mitäs muutakaan sillä tilalla tehdään kuin rakennetaan hevostalli, tarhat, ja kenttä:) Ja tämänkin jälkeen riittää tila myös lampaille, kanoille, alpakoille... löytyy myös peltoa (sen verran että hevoset saa itse kasvatettua kauraa, ja minä jauhot), ja kasvimaalle/puutarhalle. Onhan tässä työtä riittämiin, mutta en ole katunut.

Asun yksin 155 neliön omakotitalossa, olen 46-vuotias.

Se työ on osin sellaista vuodenajoista johtuvaa siirtymätyötä, nyt työkalut vajaan, hiirenloukut asemiin, nurmikko talvikuntoon (ajan ruohonleikkurilla lehdet silpuksi), neulaset katolta pois. Lumenauraajalle pyyntö jatkaa aurausta tänä talvenakin.

Kaikenkaikkiaan omakotitalo pitää mielen virkeänä. Oman itsensä herra.

Äitini on asunut viimeiset kymmenen vuotta yksin omakotitalossa isäni kuoleman jälkeen. Hän on jo eläkkeellä mutta hyvässä kunnossa. Palkattua apua tarvitaan lumitöihin ja toisinaan puuhommiin ja pikkuremontteihin. Talo sijaitsee maalla aika syrjäisellä paikalla, ja voin sanoa etten välttämättä itse uskaltaisi siellä yksin elää.

Kun olin pieni, useampikin vanhempi nainen asui yksin omakotitaloa, mm. kaksi isotätiäni. Kumpikin oli jäänyt leskeksi sodan aikaan ja sitkeästi asuivat omaa pientä torppaansa. Ja vastaavia tapauksia oli omassa kotikylässäni useita. Myös naimattomaksi jääneitä naisia asui omia pieniä omakotitaloja.