Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ulkomailla "unikoulutetaan" lapsia
15.05.2012 |
Siis ei kiinnosta mikään tietty maa sinänsä, vaan jos täällä sattuisi olemaan ylipäätään ulkosuomalaisia paikalla. Siis kun olen 1 v 3 kk uniongelmaisen tyttöni takia tutkinut ja kokeillut näitä tassuttelu- yms. unikouluja, ja kaikkia mainostetaan ihan ehdottomina totuuksina, niin mitenköhän muissa maissa uniongelmien kanssa toimitaan!? Belgialainen kaverini esim. sanoi, että ihan pienten vauvojenkin vaan pitää yksin vaikka huutaa itsensä uneen jos ei muuten, ja saksalainen äitikaverini sanoi, että ei siellä koskaan erityisesti lapsia nukuteta. Olis mielenkiintoista kuulla eri maista tapoja, kun ärsyttää nämä suomalaisneuvoloiden "ehdottomat totuudet" usein muutenkin.
Kommentit (3)
Ja mikä on totta yhdelle, ei ole totta toiselle.
Kukin tyylillään ja sopivaksi katsomallaan tavalla. Belgialaisen äitiystäväsi tapa ei ainakaan minulle sopisi kuuna päivänä.
Mun esikoinen oli vauvana ihan tajuttoman väsynyt, siis synnyttyään. Sitä piti herätellä, ei nukuttaa, jotta olisi edes jonkinverran jaksanut syödä ja sitäkautta jäädä eloon. Siitä sitten kehkeytyikin nukahtamistapa, jossa hänellä oli aina ruoka suussa (siis tissi) nukahtaessaan, halusin tai en. Nukkui muutenkin tosi huonosti, hätkähdellen, heräillen. Ensimmäiset kokonaiset yöt nukkui siinä puolentoista vuoden iässä vasta. Jossain vaiheessa sain tissin vaihdettua tuttiin Pantleyn hellän unikoulun ohjeilla.
Kuopus taas on lähtökohtaisesti aina nukkunut hyvin, mitä nyt joka kehitysvaiheessa on tullut omat kommervenkkinsä ja nukahtamishankaluutensa.
Vauvat on erilaisia.
Joo meilläkin on esikoinen aina ollut ihan hyvä nukkuja, siis puolivuotiaasta asti nukkunut suunnilleen hyvin yönsä, ja tämä 1 v 3 kk kuopus on nukkunut koko elämänsä katkonaisesti, vaikka yösyötöt loppui puolivuotiaana. Eli tosiaan, lapset on aina yksilöitä (tuo huonosti nukkuva on muutenkin erittäin tempperamenttinen, esikoinen taas rauhallinen), mutta rupes vaan kiinnostaan kulttuurierot ja käytännöt tässäkin asiassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli joskus 90-l. sellainen ajatus vallalla, että jos lapsen voi antaa minuutin kerrallaan enemmän itkeä jos ei halua nukahtaa tms.
Nykyään ei kai pidetä hyvänä minkäänlaista "itkettämistä".
Alue: Aihe vapaa
Ja mikä on totta yhdelle, ei ole totta toiselle.
Kukin tyylillään ja sopivaksi katsomallaan tavalla. Belgialaisen äitiystäväsi tapa ei ainakaan minulle sopisi kuuna päivänä.
Mun esikoinen oli vauvana ihan tajuttoman väsynyt, siis synnyttyään. Sitä piti herätellä, ei nukuttaa, jotta olisi edes jonkinverran jaksanut syödä ja sitäkautta jäädä eloon. Siitä sitten kehkeytyikin nukahtamistapa, jossa hänellä oli aina ruoka suussa (siis tissi) nukahtaessaan, halusin tai en. Nukkui muutenkin tosi huonosti, hätkähdellen, heräillen. Ensimmäiset kokonaiset yöt nukkui siinä puolentoista vuoden iässä vasta. Jossain vaiheessa sain tissin vaihdettua tuttiin Pantleyn hellän unikoulun ohjeilla.
Kuopus taas on lähtökohtaisesti aina nukkunut hyvin, mitä nyt joka kehitysvaiheessa on tullut omat kommervenkkinsä ja nukahtamishankaluutensa.
Vauvat on erilaisia.