Lue keskustelun säännöt.
Ei se aina ole herkkua olla tilanjatkajana vanhempiensa valvovan silmän alla
19.06.2012 |
Tilanjatkajalla on suuret paineet onnistumisen suhteen, varsinkin jos on vanha ja suuri perintötila hoidettavana.
Eikä varmaan yhtään auta että edellinen sukupolvi on koko ajan vieressä vahtimassa samassa pihapiirissä.
Kommentit (6)
Tämä tosiaan on maanpäällinen h.....
terv. yksi tilanjatkajan vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muualle vain asumaan tai mistään ei tule mitään.
Olen asunut lähes 20v miehen kotitilalla. Aluksi miehen vanhemmat teki tilan töitä mukana, silloin vielä jotenkin jaksoin heitä. Lähes 10v he on vaan asuneet ja "kytänneet" meitä. Viiime vuodet olen odottanu, et meen oma elämä alkaa sitten kun... . Jaksais vaan odottaa. No, he on jo yli 80v, joten ei ehkä enää toista 20v?!
Tämä tosiaan on maanpäällinen h.....
terv. yksi tilanjatkajan vaimo
Me asuttiin isäni vanhemmilta perityssä/ostetussa talossa kun olin lapsi. Isovanhempani asuivat samassa talossa syytingillä. Silloin jo ajattelin, että itselläni on aikuisena ihan oma koti, jossa vanhempani käyvät korkeintaan kylässä. Mummoni kun oli meillä todella kuin kotonaan, vaikka molemmilla olikin "omat puolet" asuttavana.
Niin suvun väleille kuin omalle jaksamiselle. Varmaan muutkin ulkopuoliset osaavat kuvitella tilanteen, kun ainakin omalla pienellä lapsuuden paikkakunnallani monet isot talot kököttivät eläköitymässä olevien isäntiensä varassa ja perheen kolmekymppiset perijäksi suunnitellut lapset eivät löytäneet puolisoa. Joskus mietti, jos vika ei olekaan perijäpojassa vaan niissä vanhemmissa jotka odottaa miniää talossaan.
joskus kuitenkin herkkua? Milloin?