Lue keskustelun säännöt.
Oon niin väsyny että
09.06.2012 |
tekis mieli vetää ranteet auki. Oon lasten kanssa AINA,oon pelkkä joka siivoaa kotona ja herää joka aamu lapsien kanssa, hoitaa ruoat ja kaiken.
En saa minkäälaista kunnioitusta avopuolisoltani, kuten sanoinkin jo olen vain pelkkä äiti. Ei ole kavereita tai tuttavia kenelle puhua asioitaista kuten parisuhteesta ym ja niitä asioita kun vaan olisi paljon.....
Olenko masentunut? Syön koko aika, itken millon sattuu, masentaa enkä aina jaksaisi hoitaa lapsia yksin... on pinna kireällä ja maailma tuntuu vaan niin paskalta ja synkältä koko aika......
Kommentit (5)
Meillä 2 lasta (vilkas 5v. ja 7 kk vauva), joiden kanssa olen päivät ja viikonloput melkein aina yksin. Mies on muuten ihana, mutta kiireinen ja osittain olettaakin minun olevan täysin tyytyväinen ollessani lasten kanssa 24/7. Ei siinä mitään, mutta vaikka 1/viikossa tehdä jotain ilman lapsia...
Sitten yksinäisyys: Sukulaiset asuvat toisella paikkakunnalla, ja ne harvat ystävät ulkomailla. Olen todella yksinäinen, ja vaikka saisinkin vapaata, viettäisin sen täysin yksin, mikä sekään ei ole hauskaa. Ajattelin ryhtyä vapaaehtoistyöhön ja saada siten tuttavuuksia, mutta hirveästi ei voi tehdä lapsien kanssa. Näin siis mennään kunnes palaan opiskelujen pariin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there.
Kuten joku jo sanoikin, yrittäkää jaksaa pyytää apua.
Onneksi pikkulapsivaihe on ohimenevä, vaikka tiedän kyllä ettei se paljon lohduta siinä vaiheessa kun tuntuu, ettei jaksaisi edes huomista päivää.
PYYTÄKÄÄ APUA ennenkuin uuvutte ihan täysin.
Ainoa ystävä muutti todella kauas toiselle paikkakunnalle. Yhtäkkiä tunnen olevani todella yksin. Meillä 5 lasta ja päivät aika hässäkkää. Ehkä mulla vain sopeutumisvaikeuksia lomaan kun kaikki lapset ja pari kaveria päälle riekkuu kotona aamusta iltaan. Olen vain niin totaalisen väsynyt ja kaipaan ystävää..
Mäkin olen niin väsynyt että en edes tiedä enää olenko masentunut kyllästynyt vai suorastaan vittuuntunut vai äärimmäisen uupunut. Yksinäisyys tappaa.
Mulla oli samat fiilikset. sain heti numeron kauungin perhetyöhön. Siellä kuunneltiin ja heti sovittiin useita päiviä, jolloin perhetyöntekijä tuli hoitamaan lapsia (meillä niitä 4), sain ITSE päättää mitä teen ko. ajalla. Välillä siivosin ( oli jopa ihanaa kun kuaan ei roiku kintussa, perhetyöntekijä vei lapset ulos), välillä hoidin virastoasioita, laskujen maksamista ym. Välillä lähdin kaupungille tai uimahalliin, välillä vaan laitoin korvatulpat ja otin päikkärit. Oli ihanaa, kun se päivä oli merkattuna kalenteriin, jo tietoisuus siitä auttoi jaksamaan. Näin selvisin pahimman yli.¨
Parisuhdeongelmia sekään ei toki korjannut, mutta auttoi edes vähän masikseen ja väsymykseen.
Voimia, paljon. Pyydä apua, tarvitset sitä. Sinun ei tarvitse selvitä tuosta yksin.