Kuvaile isääsi sinä, jolla on IHANA isä.
Kommentit (7)
äidin lisäksi, myös ihana isä.
Olin aina isän tyttö. Kaipasin häntä kovasti, kun oli työmatkoilla, mutta ollessaan kotona antoi kyllä paljon aikaansa, ja kävimme yhdessäkin paljon matkoilla, ihan kahdestaankin.
Isäni on opettanut, että tapahtuipa mitä tahansa, aina kuitenkin on toivoa jäljellä ja aurinko nousee.
Hän on auttanut vaikeilla hetkillä.
Lisäksi meillä on aivan samanlainen huumorintaju, edes sisarukseni eivät aina tajua mitä nauramme (kun taas lapseni sitten omaavat tämän huumorin myös).
Meillä on myös traditioita lapsuudesta saakka, joita edelleenkin noudatamme.
Meillä samanlainen huumori ja ymmärrettiin toisismme niin täydellisesti.sanojakaan ei aina tarvittu kun isä tiesi mitä ajattelen ja toisinpäin.osasi olla ankara ja asettaa rajoja.puolusti minua vaikka olin jääräpää ja väärässä.peitteli tekemiäni tyhmyyksiä ollessani nuori.kannusti eteenpäin elämässä.korosti minun hyviä piirteitäni ja vähätteli omaa osaansa elämässäni,vaikka hän oli paras osa elämäni.ehti olla yhtä rakastava mies yhdelle lapsenlapselleen.hän oli ihana isä joka jätti valtavan aukon elämääni...
Kiltti, ymmärtäväinen, rauhallinen ja tuki aina mua. Sille pystyi puhumaan kaikesta ja sen kanssa pystyi tekemään yhdessä kaikkea mukavaa vapaa-ajalla myös aikuisena. Ikävä on.
joka oli myös huippuvaari, joka hoiti usein lastamme ihan ilman mummiakin jo vauvasta alkaen.
Omasta isästä muistan mm. sen kun uhkasi hakea puukon tiskipöydältä ja tappaa minut ja itsensä ja jättää äidin "miettimään". Pelkäsin ja tärisin peiton alla (oli yö).
Oispa meilläkin ollut tuollaista kuin teillä!
isäni on 75v. Aina ystävällinen, auttavainen, hieman hiljainen eikä kyllä perään soittele, mutta arvostan isääni suuresti. Oman isäni lapsuus oli todella kova, mutta omat lapsensa kasvatti aina lempeydellä. Kiitos siitä!
Mun isi ( jo kuollut ), tuli aina töistä suoraan kotiin.Kävi usein ruokatunnillakin ruokakaupassa hakemassa ruokaa perheelleen.
Mun isillä ei ollut koskaan toista naista ja osallistui äidin tanssiharrastukseenkin täysin epämusikaalisena tolppajalkana :).
Mun lapsi oli ihan ilman mitään treenausta :) ( läksytkin luki ihan itsekseen AINA ) tosi fiksu.Isäni aina kehui häntä todistuksen nähdessään ja muutenkin todistuksesta riippumatta.
Appiukko ei koskaan!Jos lapsella on lukion päästötodistuksessa 8 kymppiä, joista yksi pitkästä matikasta, niin huh ettei appiukko noteeraa.
Pari vuotta myöhemmin appiukko toi toteutetun sukuvaakunaviirin lapseni isälle.Kuulemma jakoi vain suvun miehille!Tyttäreni ihmetteli asiaa.Ei koskaan tosiaan ollut hikarilukija, omaksui vaan asiat lennossa.Kuitenkin appiukko painui alimpaan kastiin tytön mielessä.
Isi kuoli ( omat sisarukset tosi lahjakkaita ), mutta appiukko sinnittelee.Tärkeää on vain ns. miehisyys.Toki ymmärrän, ettei tuolla asenteella ajatella kuin itseä.Siksi kai mieskin on narsistinen.
Kiltti, ymmärtäväinen, rauhallinen ja tuki aina mua. Sille pystyi puhumaan kaikesta ja sen kanssa pystyi tekemään yhdessä kaikkea mukavaa vapaa-ajalla myös aikuisena. Ikävä on.