Mistä tiedätte, että joku ope ei tee kiusaamiselle mitään?
Noissa Elisa-ketjuissa esitetään faktana, että on kuitenkin olemassa opettajia, jotka eivät tee kiusaamiselle mitään. On varmasti opettajia, jotka eivät voi kiusaamiselle mitään, ja tilanteita, missä kiusaaminen ei lopu, mutta eihän teillä ole tietoa siitä, mitä ope yrittää tehdä. Opehan ei teille voi kertoa siitä, että kiusaajan kotiin on soitettu, että kiusaaja on ollut jälki-istunnossa, välillä pienryhmässä jne.
Eikä lapsien kertomus koulusta aina ole koko totuus, lapsi, kuten ei aikuinenkaan, ei aina osaa havainnoida ympäristöään täysin objektiivisesti.
Niin että onko jollakin ihan todellista faktatietoa, että on olemaassa ihan todellinen ope, joka ei ole edes yrittänyt tehdä kiusaamiselle mitään. Minä voin toisaalta helposti nimetä opettajia, jotka käyttävät iltansa kuisaamisten setvimisiin, tekevät kaikkensa päivällä, ja menettävät yöunensakin miettiessään, mitä tehdä. Itsekin olen näitä joutunut työssäni kokemaan.
Kommentit (11)
Kiusaaminen ei ole vähentynyt saati loppunut.
Ja siihen puuttuminen on vienyt todella paljon aikaa opetukselta!
Pistää kyllä todella vihaksi. Ei opettaja vaan se wt-kakara, näin palstalla kun ollaan.
Kiusaaminen ei ole vähentynyt saati loppunut. Ja siihen puuttuminen on vienyt todella paljon aikaa opetukselta! Pistää kyllä todella vihaksi. Ei opettaja vaan se wt-kakara, näin palstalla kun ollaan.
kiusaamista loppumaan, se on sitä vaikeampaa, mitä isommista koululaisista puhutaan. Mutta tuossa ketjussa puhutaan tosiasiana, että on niitä opettajia, jotka eivät välitä eivätkä edes yritä. Toivoisin siihen jotain kommentteja.
ettei ole mitään kiusaamista. Pyysin kuitenkin tarkkailemaan edes vähän, mutta ei sittenkään ollut mitään... eipä ei.
viekää asia rehtorille, koulukuraattorille ja viime kädessä lastensuojeluun!
viekää asia rehtorille, koulukuraattorille ja viime kädessä lastensuojeluun!
otan kiusaamistilanteissa aina opena itse mukaan rehtorin ja kuraattorin, ei tuollaisissa jutuissa kannata sooloilla. Ja kuraattori on sosiaalityöntekijä, ja kaupungin sosiaalitoimessa, joten jos minä setvin kiusaamista, nuo kaikki mainitsemasi tahot ovat jo asiasta tietoisia.
"Ei se Muhamned mitään pahaa tarkoita se kun on niin kiva poika"
ilmiannoin yläkoulun kiusaamista yläkoulun opettajalle, joka oli oma vanha luokanvalvojani. Joka kerta hysytteli asian hiljaiseksi. "Itsehän se kertoi kaatuneensa", "tästä nyt on tainnut tulla jutuissa muuta kun on tapahtunut oikeasti" tyyliin. Voi olla että teki jotain joissain joskus, mutta minun tietooni tuossa koulussa ei kantautunut mitään kiusaamiseen puuttumiseen viittaavaa toimintaa ja ainakin suoraan annettu reaktio antoi ymmärtää että mitään ei tapahtuisi.
MItä isompi koulu, sitä vähemmän opettajan on mahdollisuuksia puuttua kiusaamiseen.
Toiseksi, opettajilla ei ole mitään konkreettisia työkaluja siihen. Ei opettajakoulutuksessa ole ainakaan takavuosina ollut mitään sellaista, josta olisi ollut hyötyä kiusaamistilanteissa.
Siksi tunnolliset opettajat ovat suorastaan tuskastuneita siitä, kun eivät osaa eivätkä voi mitään, vaikka kuinka illat soittelevat ja yöt valvovat.
näin on meidän pienessä kyläkoulussa. Oppilaita kolmisenkymmentä. Yhden opettajapariskunnan (jotka ovat töissä muualla) lapsi saa tehdä mitä lystää eikä saa rangaistuksia. Jos mukana on muita lapsia niin kyllä rankaistaan kaikkia muita paitsi tätä opettajien lasta. Kyläkoulun opettaja ei ole asiaa ymmärtävinään kun asiasta puhuttiin vanhempainillassa.
kun äiti on ohimennen maininnut jatkuvasta kiusaamisesta mutta lapsi ei suostu nimemään kiusaajiaan siinä pelossa, että saa kantelupukkileiman. Olen kiusaamisesta puhunut luokalle mutta ilmeisesti ainakin pahimmat ovat muilta luokilta.
Nyt sitten eräs toinen poika on nimennyt juuri tämän kiusaamisen uhrin omaksi kiusaajakseen. Asia alkaa saada aivan naurettavia mittasuhteita. No, olen puhuttanut nyt luokan poikia asiasta, ja toivon, että tilanne on parempi syksyllä, mutta ei tämä nyt helppoa ole. Syksyllä otetaan vanhemmat mukaan, jos tämä ei tästä helpota (vanhemmat siis ovat jo tietoisia näistä mutta eivät ole tavanneet toisiaan eikä kiusaaminenkaan ole varmistunut kun kyse on kuitenkin nauramisesta väärässä paikassa tai jostakin kommentista, josta toinen on loukkaantunut).
Helpointa olisi, kun lapset tajuaisivat kertoa asiat aikuisille suoraan, mutta eihän se tosielämässä noin mene.
Ei milloinkaan, ei mitenkään. Olivat kuin sitä ei olisikaan, että olisi lasten keskinäinen asia. Kaikki oli sallittua. Ja kyllä se oli systemaattista. Helposti valittiin sellainen kohteeksi, johon asemaan eivät itse voineet kokea joutuvansa. Vähän varattomampi kuin muut huomattavan varakkaat, näitä sitten sopi haukkua.