Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ketään muuta, jolle oma kumppani on ainoa seksikumppani vaikka ei olisi mitään vakaumusta?
17.06.2012 |
Tulipa nyt mieleen vaikka en varsinaisesti mitään vertaistukea kaipaa, kun ei ole mitään ongelmaakaan. Tuntuu vain että olen aika kummajainen ja olisi ihan mielenkiintoista tietää onko muita samanlaisia?
Mieheni on siis ainoa mies jonka kanssa olen harrastanut seksiä tai ylipäätään ollut minkäänlaisessa läheisemmässä kanssakäymisessä. Siitä huolimatta, että emme aloittaneet seurustelua lapsina, vaan olin 24-vuotias. Minulla ei todellakaan ole mitään uskonnollisia tai muita syitä seksiin liittyen, en myöskään ole susiruma, äärettömän ujo tai kummallinen, elämä vain oli sellaista etteivät poikaystävät kauheasti kiinnostaneet. Pelkkä seksi taas ei ole koskaan kiinnostanut niin paljon, että olisi ollut joku tarve hankkiutua neitsyydestä eroon varta vasten, itse asiassa ajattelin että en edes ole kovin seksuaalinen ihminen koska en silloin nuorempana koko asiasta ollut kovin kiinnostunut.
Olin toki ihastunut silloin tällöin tai melkein jatkuvastikin, mutta nämä olivat lähinnä sellaisia joiden kanssa tuli koulussa pidettyä silmäpeliä ja jossain pullonpyörityksessä tehtyä tunnustuksia. Minulla oli hyvin aikaavievä harrastus joten en käynyt ollenkaan missään bileissä, baareissa tai muuten "ulkona" ja jossain vaiheessa ajattelinkin, että olen varmaan ikuisesti neitsyt (ja minulla on yhä yli 30-vuotiaana samanikäinen ystävä, jolla ei ole koskaan ollut mitään miesten kanssa).
Miehen kanssa edettiin hitaasti, eli en nyt ensikohtaamisella päättänyt että tämän kanssa menen naimisiin, itse asiassa alkuun ei niinkään mietitty ollenkaan tulevaisuutta, kunhan oltiin yhdessä koska se oli mukavaa. Seksiä harrastettiin noin 6kk:n kuluttua seurustelun aloittamisesta (vaikka ei kai meidän ikäisten ihmisten kohdalla ole tapana puhua seurustelusta jos ei ole seksiä?). Miehelläni oli ollut useampia satunnaisia seksikumppaneita sekä muutama vakavampi suhde, vaikka on minua pari vuotta nuorempikin.
Tuli tässä nettipalstoja lukiessani vain mieleen että pitäisikö tätä nyt jotenkin hävetä, voinko seksistä edes puhua kun en siitä kai sitten mitään tiedä, ja pitäisikö ymmärtää olla onneton kun ei ole hankkinut kokemusta? Vai erota että saa elää sellaisen vaiheen elämässä? :D Mielestäni meillä on erittäin hyvä seksielämä, itse olen täydellisen tyytyväinen siihen enkä kaipaa mitään muutoksia, eikä mieskään ole valittanut. Ja mielestäni mieheni on aivan täydellinen sängyssä, mutta en toki tiedä mikä sitten yleisesti on hyvä ja mikä huono, kun ei ole vertailukohtaa. Itse olen varmaan yleisellä mittapuulla keskivertoa huonompi koska olen vähän ujo alastomuuden suhteen ja omaan hieman heikon itsetunnon, mutta en usko tämän liittyvän kokemuksen vähyyteen vaan satun vain olemaan sellainen. Mies ei ole koskaan valittanut ja vaikuttaisi viihtyvän oikein hyvin sängyssä kanssani. Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa, kumpikaan meistä ei ole kärsinyt haluttomuudesta eikä tietääkseni myöskään halunnut merkittävästi enemmän kuin on saanut, seksiä on harrastettu myös raskausaikana ja lasten vauva-aikoina ihan säännöllisesti.
Ja sitten taas toisaalta, eiköhän minunlaisiani naisia ole kuitenkin maailman mittakaavassa aika paljon? Monissa kulttuureissa kun ei ole hyväksyttävää etenkään naisen olla missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa ennen avioliittoa eikä eroaminenkaan ole kovin yleistä. Toki en tiedä millainen se totuus tällaisissa kulttuureissa sitten on.
Kommentit (19)
kun tapasimme miehen kanssa. mies oli 20. Mies oli kamalan ujo, eikä ollut aikaisemmin seurustellut. Mulla oli muutama sellainen tapailuasteen juttu takana, muttei mitään vakavaa. Olisin varmaan harrastanut seksiäkin, JOS olisi ollut sopiva kohdalla, mutta ei ollut pakottavaa tarvetta hankkiutua neitsyydestä eroon. Miehen kanssa kun tavattiin, kolahti heti ja seksiäkin harrastettiin ekan kerran 3 tapaamiskerralla. Ollaan edelleen ainoat toisillemme ja yhdessä ollaan oltu 18 vuotta. Ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..Olin 16 v. kun tavattiin/alettiin seurustella. Nyt 8 vuotta mennyt, ja toivottavasti lisää tulossa. Monet pelotelleet, että: Sitten teette lapset ja alat kaivata nuoruuttasi. . Yksi aivan ihana lapsi saatettu maailmaan, eikä vielä näytä aidan takana nurmi vihertävän:D.
Takana 19 yhteistä vuotta, lapsia, tavallista perhe-elämää eletään. Kumpikaan ei haikaile muita, keskustelimme asiasta juuri muutama päivä sitten. Molemmat olemme onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme
... ja pitäisikö ymmärtää olla onneton kun ei ole hankkinut kokemusta? Vai erota että saa elää sellaisen vaiheen elämässä? :D Mielestäni meillä on erittäin hyvä seksielämä, itse olen täydellisen tyytyväinen siihen enkä kaipaa mitään muutoksia, eikä mieskään ole valittanut. Ja mielestäni mieheni on aivan täydellinen sängyssä, mutta en toki tiedä mikä sitten yleisesti on hyvä ja mikä huono, kun ei ole vertailukohtaa.
vaikka asiat ovat seksuaalisuudessasi hyvin.
Olisiko paremmin, jos olisit harrastanut esimerkiksi useampia yhden yön kännipanoja nuorempana ennen miestäsi.
Tässä taas ihminen, jolla asiat hyvin, mutta jonka pitää etsiä ongelmia.
oltiin kummatkin 22v ja toistemme ensimmäiset :) ja toivottavasti viimeiset :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähes 20 kun tapasin mieheni.
17-vuotiaaksi asti kuukuin erääseen uskonnolliseen ryhmään ja siitä eteenpäin ei vain löytynyt miestä, jonka kanssa olisin halunnut ja uskaltanut rakastella. Kunnes tapasin nykyisen mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulla että on näin monta tyytyväistä "yhden miehen naista". Jotenkin se todellisuus näyttää erilaiselta nettipalstoilla kun itseäni paljon nuoremmillakin on jo lapsia useamman miehen kanssa ja joka paikassa haukutaan kamalat exät ja yleensä vielä kamalammat nyxätkin samalla. Ja kun omassakin kaveripiirissä kuitenkin muut puuhailivat kaikenlaista heti yläasteelta lähtien, vaikka suurimmalla osalla nykyään onkin jo pidempi ja ihan hyvä parisuhde.
ap
Oltiin 19 kun ruvettiin seurustelemaan ja molemmille toinen oli ensimmäinen ja (toistaiseksi) ainoa. Mieheni oli seurustellut lukioikäisenä kerran, mutta ei mitenkään vakavasti. Itse en ollut ennen edes suudellut ketään enkä edelleenkään siis ole suudellut kuin yhtä miestä :) Ja mielestäni olen aika kaunis, hoikka ja mukava, mutta ei vain ole ennen osunut sopivaa kohdalle. Sitten löytyikin niin hyvä etten haluaisi vaihtaa!
Johonkin aikaan asia vaivasi minua, mutta nykyään en usko, että olen menettänyt mitään. Mekin olemme tyytyväisiä seksielämäämme ja yritämme keksiä välillä uusia juttuja että into pysyy yllä. Mielummin olen yhden miehen nainen kuin yritän päästä mahdollisimman monen kanssa kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole niin paljon, niin ilmoittaudun minäkin.
Yksi ja sama mies, seurustelu alkoi n. 25-vuotiaana. Sitä ennen olin ehtinyt saada opiskelut tehtyä ja muutaman vuoden töitäkin. Toki tapailin miehiä, mutta eipä kuulu tapoihin että olisin sänkyyn hypännyt kovin äkkiä. Ehkä en ole niin seksuaalinen kuin joskus ajattelin, ja en todellakaan pystyisi noin vain heittäytymään. Taustalla ei ole mitään draamaa, ei uskontoa tms. Pieni itsetunto-ongelma ehkä, vähän liikaa painoa. Mutta seksiin liittyy niin paljon muutakin, sellaisen luottamuksen rakentaminen kestää kauemmin kuin pari tuntia baarissa.
Tavattiin kylläkin jo yläasteikäisinä ja siitä asti ollaan yhdessä oltu, molemmat toistemme ekat ja ainoat. Ja ihanaa on seksi ja elämä ylipäänsäkin, voi kun olis enemmän sellaisia pareja kuin me, ulkopuolisetkin näkee aina tän rakastamisen meistä.
Ollaan kun kun vastarakastuneet ja aina on ikävä. Ja seksi on ihanaa ja mahtavaa, kaikenlaista on kokeiltu, ihan urheilumielessä ja hassuttelumielessä, seksi ei ole meillä aina niin vakavaa.
Ei ole kaipuuta muihin miehiin, mulla on se täydellinen mun peiton alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapasin mieheni kun olimme 20 ja yhteiseloa on takana nyt 14 vuotta.
Ainoat seksiin liittyvät vakaumukset minulla ovat että en halunnut harrastaa seksiä ennen kuin minusta tuntui sopivalta (en asettanut vaatimuksia parisuhteelle, olisi voinut olla yhden illan juttukin jos jopiva tyyppi olisi sattunut kohdalle) ja että kun olemme sopineet monogaamisesta parisuhteesta niin haluan kunnioittaa sitä enkä pettää (eri asia olisi jos olisi avoin suhde).
Taidan olla vaan tämän ketjun vanhimmaksi päässyt neitsyt. Olin 26 kun tavattiin, enkä ollut siihen mennessä vielä harrastanut seksiä. Eikä minulla ole eikä silloin ollut mitään vakaumusta ym. Ei vain ollut tullut ketään sopivaa kohdalle. Itsekään en halunnut neitsyydestä eroon vain siksi että niin kuuluu toimia.
Yhdeksän vuotta ollaan oltu kimpassa ja mieheni on edelleenkin ainut mies jonka kanssa olen harrastanut seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tavattiin ja alettiin seurustella, oltiin molemmat toistemme ensimmäisiä ja meijän mielestä se on vaan kunnia ja ylpeyden aihe :) Ei meistä kumpikaan haluu muita. 18v olin kun tulin raskaaks, 19v synnytin. Meillä on ihana perhe, toivottavasti saataisiin vielä ainakin yksi lapsukainen :)
mä tapasin mieheni ollessani 20v ja oli mun ensimmäinen seksikumppani. Sattui vaan osumaan eka niin hyvin kohalleen ettei muita sitten enää tullutkaan. Ei vaan tullut sellasta tilannetta aiemmin vastaan, enkä siis ollu aiemmin seurustellut (eikä mieskään) - periaatteessa olen ollut aina seksin suhteen avomielinen.
Välillä muakin on mietityttänyt, että olisiko useammasta kumppanista jotain iloa. Tietysti lisäkokemus vois tuoda jotain näkökulmaa, mutta toisaalta uskon, että parasta seksissäkin on just se, että tunnetaan toisemme niin hyvin. Tavallaan se (muiden asioiden lisäksi) myös tekee meidän suhteesta molemmille erityislaatuisen, koska ollaan toistemme ainoita.
Olin 18v kun tapasin mieheni. Ei ole ollut tarvetta lähteä muualle. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.
En osaa pitää itseäni kummajaisena, en ajattele asiaa.
Mulla oli ennen häntä yksi kumppani, jonka kanssa yksi yhden yön juttu. Olisinpa jättänyt sen väliin, niin mieheni olisi ollut se eka ja ainoa.
lukuunottamatta sitä seikkaa, että nuorena pidättäydyin seksistä nimenomaan uskonnollisista syistä. Mutta muut kuvailemasi asiat ovat kuin omasta näppiksestäni.
Nykyään en ole enää kovin uskonnollinen, mutta edelleen yhden miehen vaimo, enkä ole ajatellut pettää enkä jättää. :)
Alue: Aihe vapaa
En siis ole ihan ainoa laatuani. :D Enkä tarkoittanut että uskonnollisessa syyssäkään olisi mitään vikaa, mutta silloin on varmaan ympärillä enemmän ihmisiä jotka elävät samalla tavalla eikä siksi ehkä tunne itseään erilaiseksi.
Omalla kohdallani kaikki kaverini ovat aloittaneet seurustelun aika nuorina (siis silloisessa mittakaavassa, nykyään varmaan aloitetaan vielä nuorempana), lukuunottamatta sitä yhtä joka ei ole yhäkään seurustellut eikä hänkään muuten ole mitenkään kummallinen ihminen. Uskoisin, että jos en olisi sattunut tutustumaan mieheeni voisin olla nyt ihan samassa tilanteessa, tai ehkä sitten jossain vaiheessa olisi tullut jonkinlainen pakkomielle sen asian suhteen? Mitään ongelmaa ei olisi ollut saada niitä mieskokemuksia aiemmin (tai vaikka yhäkään), ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Nykyään käyn siis joskus niissä baareissakin kavereiden kanssa ja vientiä kyllä olisi, joten kokemattomuuteni ei johdu ainakaan pelkästään siitä, että olisin jotenkin äärettömän vastenmielinen.
Itse en kaipaa mitään uusia seikkailuja eikä ole ikinä harmittanut sekään että tuli vakiinnuttua heti ensimmäisen miehen kanssa. Mies on muutenkin oikein hyvä, toki välillä ärsyttää mutta ei ole väkivaltainen, ei alkoholisti, ei petä eikä ole muutenkaan ihan urpo. Ihan tavallinen mies, tai niin ainakin olin luullut ennen kuin netissä olen törmännyt tarinoihin mitä ihmeellisemmistä miehistä joista ei kuitenkaan edes erota. Ja no kuten sanoin seksi on mielestäni ihan täydellistä, mutta kun ei ole vertailukohdetta niin en toki tiedä onko se millaista yleisessä mittakaavassa.
Olen myös ihan tyytyväinen siihen, että miehellä on kuitenkin ollut suht paljon seksikokemuksia ennen minua, ehkä miehelle tulee helpommin sellainen tunne että haluaisi kokeilla jotain muutakin jos on ollut vain yhden naisen kanssa? Tai en tiedä, kun en muista miehistä nyt niin paljoa tiedä. :D Mutta en ole koskaan sitä harmitellut että en itse ole miehen ensimmäinen, toki joskus mietin että ne muut ovat varmasti olleet paljon kauniimpia ja muutenkin ihanampia, mutta se nyt ei olisi kovin suuri ihme koska he ovat kuitenkin olleet teini-ikäisiä (olemme olleet siis yhdessä kymmenisen vuotta ja miehen aiemmat ovat olleet pääasiassa häntä pari vutta nuorempia, kun taas minä siis olen hiukan häntä vanhempi) ja minä taas olen päälle kolmikymppinen ja kaksi kertaa synnyttänyt.
ap