Miehen ex-vaimon katkera käytös ihmetyttää

erosta noin vähän aikaa ja noin pitkä liittoko pitäisi sen salamana unohtaa..

että kaikenlaisia tunteita liittyy pitkän suhteen päättymiseen. Ei niitä varmaan järjellä aina ymmärtää voikaan, ei ainakaan ulkopuolinen, usein ei asianomainen tunteiden tuntija itsekään.



Esim. minä en pysty lainkaan olemaan tekemisissä exäni kanssa. Vaikka tiedän 100% varmasti että en halua hänen kanssaan yhteen ja itse olin lähtijä, alkaa minulla hillitön itku hänen näkemisestään. Menen ihan kauheaan tilaan henkisesti joksikin aikaa. Onneksi meillä ei ole yhteisiä lapsia joten ei tarvitsekaan tavata.

Katkeruus ilmenee puheessa, eikä sitä peittele, on suorastaan vihainen. Kaikki oli eron jälkeen siihen asti hyvin ja hänkin oli tyytyväinen päätökseen, kunnes selvisi, että minä olen kuvioissa ja meille tulee vauva. Sen jälkeen hänen käytöksensä on ollut todella katkeraa. Mieheni sanoi, että ei ole nähnyt näitä puolia siinä ihmisessä koko yhdessäolo aikana.

Mieheni käy sääliksi, on ollut tälle exälleen taloudellisesti todella avokätinen ja yrittänyt hoitaa erossa kaiken hyvin.

Pitkää liittoa ei voi noin vain unohtaa? Mieheni sanoi, että kävi itse oman eronsa läpi jo 7vuotta sitten, joten ei varmaankaan tullut yllätyksenä kummallekaan.

1. Hän tietää miehen pettäneen sinun kanssasi (olettaen että tapaamisissa olisit sinäkin paikalla) vaikka mies ei tiedä hänen tietävän.



2. Usein kun ihmiset eroavat, sen kaiken "p*skan" käsittää vasta kun on erottu. Eli asutaan yhdessä jne. ja se tilanne on ns. normaali. Sitten kun ero tulee, niin kaikki voi hyökyä päälle (vuosien aikana piilotetut pahat olot, katkeruudet, ja kaikki muut) ja vasta eron jälkeen tajuaa miten kamalassa tilassa on elänyt.



Ehkä exä ei enää halua nähdä miestä, et sinä voi tietää mitä kaikkea mies on tehnyt 20-vuoden aikana. Sinä näet ehkä ihan eri miehen (20-vuotta, tuossa ajassa moni kypsyy ajattelemattomasta poikasesta rauhalliseksi mieheksi, käytös muuttuu jne.) minkä exä on tuntenut.



Ja toisaalta, miksi pitäisi nähdäkkään? En koskaan ole ymmärtänyt ihmisten tarvetta olla tekemisissä eksiensä kanssa. Jos ero tulee, niin silloin välit voidaan (jos halutaan, ei toki pakko ole!) katkaista vaikka kokonaan. Jos on lapsia, toki heidän asiansa pitää asiallisesti hoitaa, mutta ns. pakollisten lisäksi ei tarvitse yhteyksissä olla. Jos lapsenlapsia tulee, niin se on sen ajan murhe. Ja ainahan sivistyneet ihmiset voivat vähän lomittaa tapaamisia, 1-v synttäreille voi toinen tulla vähän aiemmin ja toinen myöhemmin niin eivät näe lainkaan/pienen hetken.

Ymmärrän exää hyvin. He olivat naimisissa kuitenkin 20 vuotta ja erosta on puolitoista vuotta, joka on suhteessa hyvin lyhyt aika. Yllätyksellä en nyt viittaa eroon vaan sinuun. Sanoit eron olleen exällä ok, mutta sinun mukaantulosi olleen se katkera pala. Itse ajattelisin, että ex oli käsitellyt ja hyväksynyt eron ja siksi asia oli alkuun hyvin, mutta uusi informaatio eli sinun olemassaolosi on pakottanut "avaamaan" asian uudelleen.



Jos 20 vuoden avioliiton jälkeen toinen osapuoli on 18 kuukauden jälkeen tilanteessa, jossa suhde uuteen puolisoon on sillä tasolla, että lapsi on jo tulossa, kuka tahansa järkevä ihminen epäilee/tajuaa, että uusi suhde alkoi jo ennen kuin vanha oli kunnolla päätelty. Vaikka avioliitto olisi olut pitkään kuinka "henkisesti kuollut" ja blaa blaa, se on silti loukkaavaa ja etenkin noin pitkän liiton jälkeen tuntuu varmasti kunnioituksen ja arvostuksen puutteelta, pitkän historian hyvillekin puolille kusemiselta.



Asetu itse exän rooliin. Miten reagoisit, jos tajuaisit vasta eron jälkeen, että miehelläsi oli toinen nainen?



Se on katkera pala ja sen käsittely ottaa aikansa. Vaikka kolmas osapuoli ei aiheuttanut eroa, se, että eroon liittyy kolmas osapuoli, on jotain, mikä pitää selvitellä itselleen erikseen. Se myös varmasti saa pohtimaan kaikkia eroon liittyviä tilanteita uudesta näkökulmasta: oliko sillä toinen nainen jo kun puhuimme siitä ja tästä, teimme sitä ja tätä, jätimmmä paperit jne. Etenkin jos mies ja exä eivät ole puhuneet aiheesta (muuten kun tasolla tässä on uusi naisystäväni), asia hiertää varmasti. Koska asia on valjennut exälle nyt (tavalla, joka saa varmasti kokemaan, että hän oli viimeinen joka tietää, mikä on nöyryyttävää), myös se käsittely alkaa nyt. Jos asia olisi tullut esille eron yhteydessä, sitä olisi voinut vatvoa ja siitä olla vihainen jo silloin.



Eli suomeksi sanottuna exä tajusi jälkikäteen, että miehellä oli toinen jo ennen eroa ja kokee asiaankuuluvaa vitutusta nyt.

Miehet ruukaa kertoa kaikkea hauskaa kun yrittävät toista naista vokotella.



Niin tavallinen tarina, että meillä menee huonosti ja olemme eroamassa. Tiedän lukuisia liittoja, missä vaimo ei ole tiennyt, että heillä kuulemma on mennyt 10 vuotta huonosti. Eron jälkeen selviää, että miehellä on pitkään ollut toinen.



Asioissa on aina kaksi puolta. Ehkä mies on avokätinen siksi, että hänellä on vähän joka suuntaan huono omatunto kun on hiukan muutellut totuutta sinne ja tänne.

En koskaan ole ymmärtänyt ihmisten tarvetta olla tekemisissä eksiensä kanssa. Jos ero tulee, niin silloin välit voidaan (jos halutaan, ei toki pakko ole!) katkaista vaikka kokonaan. Jos on lapsia, toki heidän asiansa pitää asiallisesti hoitaa, mutta ns. pakollisten lisäksi ei tarvitse yhteyksissä olla.

vai tulitko tänne leveilemään?

En ole exä tai muu, ihan tavallinen empaattinen lähimmäinen vaan. :)

Olivat naimisissa yli 20vuotta ja kumpikin totesivat jo vuosia sitten, että eivät rakasta toisiaan. Mieheni ehdotti jo vuosia sitten terapiaakin, ex-vaimo olisi suostunut siihen vasta kun mieheni jätti hänet.

Erosta on reilusti yli 1½vuotta ja edelleen katkera käytös jatkuu. En ymmärrä mistä se johtuu? Ja miten siihen pitäisi suhtautua? Mielestäni heidän olisi fiksua olla väleissä, mikäli heidän vanhemalle lapselle siunaantuu lähivuosina jälkikasvua.

Olin taustalla olemassa jo ennen kuin mieheni ilmoitti erosta, mutta sitä tämä ex ei tiedä, joten siitä katkeruus ei voi johtua.

liian vähän aikaa.

Yli kahtakymmentä vuotta ei ihan tuosta vaan pyyhitä pois.

Onko vaikeeta ymmärtää?

Ei miehen asiat enää eron jälkeen exälle kuulu. Jos se ei osaa käyttäytyä, älkää olko tekemisissä keskenänne. Simple as that.

ja ihmettelen, onko ap oikeasti niin tyhmä kuin miltä vaikuttaa.

Joko halusit vaan provoilla tai sitten olet ihan oikeasti tyhmä.

Tällä ex-vaimolla on itselläänkin ollut uusi suhde jo 18kk.. siksi en ymmärrä lainkaan. Ja tämän ex-vaimon kaveri sanoi miehelleni, että ex-vaimo on nyt onnellisempi kuin ikinä oli sinun kanssasi.

Mielestäni heidän olisi järkevää olla väleissä lastensa takia.

että 25 vuoden avioliiton purkauduttua veljen lapset hylkäsivät isänsä. Tämä ei ole tervetullut perhejuhliin, häihin, ristiäisiin jne. vaan lapset ovat sanoneet, että isä on itse tiensä valinnut, isä saa kantaa siitä myös vastuun.



Veljelleni tämä on todella katkera tilanne, mutta mitään sille ei voi. Lapsiaan ei voi pakottaa tapaamisiin eikä toisten koteihin voi rynnätä juhliin. Lapsenlasten päiväkodin liepeillä voi tietty yrittää maleksia, jos näkisi lapsenlapsesta vilauksen, mutta isoisäksi veljeni ei ole päässyt.



Veljellä on uusi perhe, mutta kyllä se valitettavasti on niin, että noin 50v mies ei enää pienten vauvojen kanssa jaksa olla, vaikka miten lapsista pitää ja haluaisi jaksaa.

Pettäminen sattuu ihan yhtä paljon, vaikka se selviäisikin vasta myöhemmin.

Nyt hän luonnollisesti kokee homman menneen lopullisesti poskelleen sinun takiasi. Kovin väärässä hän ei ole-eikö vain?

et kai tosissasi kuvitellut että sinulle heruisi av-mafialta sympatiaa kun olet Se Uusi Nainen.



Voin taata ja luvata, että missään tällä maapallolla ei vihata niin verisesti Uusia Naisia kuin tällä palstalla. Se, että mainitset minkäänlaisesta uusperhekuviosta täällä, on suunnilleen sama kuin lähtisit kauppatorille jalkapuuhun "saa heittää mädillä tomaateilla" -kyltin kera.



Ja kuule, on aivan se ja sama onko miehesi ja eksän erosta viikko, vuosi tai vuosikymmen. Eksä on pyhä ja eksän oikeutus katkeruuteen ikuinen. Tämä ei ole millään lailla sidoksissa siihen millä lailla ja mistä syistä ero on tullut. Ja av:llä jos jossain tiedetään mikä se syy kuitenkin oikeasti on - nimittäin sinä. Älä vaivaudu edes yrittämään väittää mitään muuta.



Ai niin, ja muista että sinun ja miehesi lapset ovat paskasakkia ja synnistä ja valheesta siinneitä, eikä heitä tarvitse käsittää ihmisinä. Miehesi lapset ovat eri asia, koska he ovat sieltä ekasta, ainoasta oikeasta perheestä. Sinun perheesi ei ole mikään perhe, vaan kotileikki, eikä eksällä milloinkaan, ikinä, koskaan ole velvollisuutta suhtautua sinuun, mieheesi tai yhteisiin lapsiinne asiallisesti.



Näin.

Ymmärrän exää hyvin. He olivat naimisissa kuitenkin 20 vuotta ja erosta on puolitoista vuotta, joka on suhteessa hyvin lyhyt aika. Yllätyksellä en nyt viittaa eroon vaan sinuun. Sanoit eron olleen exällä ok, mutta sinun mukaantulosi olleen se katkera pala. Itse ajattelisin, että ex oli käsitellyt ja hyväksynyt eron ja siksi asia oli alkuun hyvin, mutta uusi informaatio eli sinun olemassaolosi on pakottanut "avaamaan" asian uudelleen.

Jos 20 vuoden avioliiton jälkeen toinen osapuoli on 18 kuukauden jälkeen tilanteessa, jossa suhde uuteen puolisoon on sillä tasolla, että lapsi on jo tulossa, kuka tahansa järkevä ihminen epäilee/tajuaa, että uusi suhde alkoi jo ennen kuin vanha oli kunnolla päätelty. Vaikka avioliitto olisi olut pitkään kuinka "henkisesti kuollut" ja blaa blaa, se on silti loukkaavaa ja etenkin noin pitkän liiton jälkeen tuntuu varmasti kunnioituksen ja arvostuksen puutteelta, pitkän historian hyvillekin puolille kusemiselta.

Asetu itse exän rooliin. Miten reagoisit, jos tajuaisit vasta eron jälkeen, että miehelläsi oli toinen nainen?

Se on katkera pala ja sen käsittely ottaa aikansa. Vaikka kolmas osapuoli ei aiheuttanut eroa, se, että eroon liittyy kolmas osapuoli, on jotain, mikä pitää selvitellä itselleen erikseen. Se myös varmasti saa pohtimaan kaikkia eroon liittyviä tilanteita uudesta näkökulmasta: oliko sillä toinen nainen jo kun puhuimme siitä ja tästä, teimme sitä ja tätä, jätimmmä paperit jne. Etenkin jos mies ja exä eivät ole puhuneet aiheesta (muuten kun tasolla tässä on uusi naisystäväni), asia hiertää varmasti. Koska asia on valjennut exälle nyt (tavalla, joka saa varmasti kokemaan, että hän oli viimeinen joka tietää, mikä on nöyryyttävää), myös se käsittely alkaa nyt. Jos asia olisi tullut esille eron yhteydessä, sitä olisi voinut vatvoa ja siitä olla vihainen jo silloin.

Eli suomeksi sanottuna exä tajusi jälkikäteen, että miehellä oli toinen jo ennen eroa ja kokee asiaankuuluvaa vitutusta nyt.

Mun miehen entinen nainen alkoi venata uutta skidiä uudelle miehelleen n. 2 vuotta eron jälkeen. Olivat olleet yhdessä ehkä vuoden siinä vaiheessa. Pitäiskö epäillä että niillä on ollut suhde jo ennen eroa?

Itse asiassa en kyllä ymmärrä, mitä ap.ta kaivaa miehensä ja hänen exänsä välit. En minäkään ole entisen mieheni kanssa tekemisissä. Elämä sen kanssa oli niin helvettiä, että olen tosi onnellinen kun pääsin eroon siitä.

Pitäiskö mun nyt ex-miehen nyxän takia alkaa soitella sille ja yrittää olla kaveri?

Ei mielestäni, sillä mun ja exän välittömyys on ihan meidän asia. Sitä en tiedä, mitä ex on selittänyt meistä nyxälleen, eikä tippaakaan edes liikuta.

et kai tosissasi kuvitellut että sinulle heruisi av-mafialta sympatiaa kun olet Se Uusi Nainen.

Voin taata ja luvata, että missään tällä maapallolla ei vihata niin verisesti Uusia Naisia kuin tällä palstalla. Se, että mainitset minkäänlaisesta uusperhekuviosta täällä, on suunnilleen sama kuin lähtisit kauppatorille jalkapuuhun "saa heittää mädillä tomaateilla" -kyltin kera.

Ja kuule, on aivan se ja sama onko miehesi ja eksän erosta viikko, vuosi tai vuosikymmen. Eksä on pyhä ja eksän oikeutus katkeruuteen ikuinen. Tämä ei ole millään lailla sidoksissa siihen millä lailla ja mistä syistä ero on tullut. Ja av:llä jos jossain tiedetään mikä se syy kuitenkin oikeasti on - nimittäin sinä. Älä vaivaudu edes yrittämään väittää mitään muuta.

Ai niin, ja muista että sinun ja miehesi lapset ovat paskasakkia ja synnistä ja valheesta siinneitä, eikä heitä tarvitse käsittää ihmisinä. Miehesi lapset ovat eri asia, koska he ovat sieltä ekasta, ainoasta oikeasta perheestä. Sinun perheesi ei ole mikään perhe, vaan kotileikki, eikä eksällä milloinkaan, ikinä, koskaan ole velvollisuutta suhtautua sinuun, mieheesi tai yhteisiin lapsiinne asiallisesti.

Näin.

Katkeruus ilmenee puheessa, eikä sitä peittele, on suorastaan vihainen. Kaikki oli eron jälkeen siihen asti hyvin ja hänkin oli tyytyväinen päätökseen, kunnes selvisi, että minä olen kuvioissa ja meille tulee vauva. Sen jälkeen hänen käytöksensä on ollut todella katkeraa. Mieheni sanoi, että ei ole nähnyt näitä puolia siinä ihmisessä koko yhdessäolo aikana.

Mieheni käy sääliksi, on ollut tälle exälleen taloudellisesti todella avokätinen ja yrittänyt hoitaa erossa kaiken hyvin.

Pitkää liittoa ei voi noin vain unohtaa? Mieheni sanoi, että kävi itse oman eronsa läpi jo 7vuotta sitten, joten ei varmaankaan tullut yllätyksenä kummallekaan.

Erosta on puolitoista vuotta, mutta miehesi kävi oman eronsa läpi jo seitsemän vuotta sitten?

Erosiko miehesi siis entisestä naisesta jo seitsemän vuotta sitten, eikä naisraasu tätä ymmärtänyt? Saattaa se vähän katkeraksi tietysti vetääkin.

mutta toistanpa edellisten vastaajien puheita, koska minulla on hieman omakohtaista kokemusta, miltä tuntuu, kun jätetään toisen naisen tähden 20 vuoden jälkeen.

Todennäköisesti tämä minun tarinani menee vähän ohi teidän, mutta ehkä saat jotain ymmärrystä itse.



Ennen eroa mieheni EI KOSKAAN sanonut minulle, että avioliitossamme olisi mitään pielessä. Hän sanoi rakastavansa minua.

Kun tämä toinen nainen tuli kuvioihin hän sanoi, että toinen nainen ei ollut syy, vaan seuraus siitä, että hän ei ollut rakastanut minua vuosiin. Hän ihmetteli, etten minä ollut huomannut, että elämämme rakkaudettomassa avioliitossa.

Ei, en ollut huomannut. Minä kun en ole ajatustentulkitsija.



Sanotaan, että avioliitosta toipuminen vie kolmanneksen siitä ajasta, kun on ollut naimisissa. Eli parinkymmenenvuoden liitosta toipuminen veisi 6-7 vuotta.

Viha on luonnollinen reaktio. Ilman vihaa ei koskaan pääse toisesta osapuolesta eroon. Viha kuuluu eroprosessiin oli ero yhteinen ratkaisu, oli jättäjä tai jätetty. Se on yksi vaihe.



Tärkeintä on vihata, kun viha on pinnassa. Jos vihan painaa villasella ja peittää sen, se muuttuu katkeruudeksi. Katkeruus on aina padottua vihaa.



Toinen katkeruuden selitys on se, ettei ole antanut anteeksi. Ex ei ole antanut anteeksi miehen tiettyä käytöstä avioaikana tai eroprosessissa.



Eli syitä on monia, mutta minä en ihan heti uskoisi miestä, jos hän väittää erossa olleen ongelmia jo aikaisemmin. Mies voi väittää mitä vain, jos ei kestä omaa syyllisyydentunteitaan. Niin se alitajunta toimii.