Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsen mielenterveydestä kyse: lääkäri tai terapeutti vastaisitko?

Vierailija
15.07.2012 |

Kyseessä 11-vuotias lapsi, pärjää hyvin koulussa, on älykäs, on kavereita.



Hän on aina ollut "turvallisuushakuinen"; eli ei ole koskaan rynnännyt suin päin mihinkään. Yksin kotona hän ei ole paljoa joutunut koskaan olemaan, muutamia tunteja joinakin päivinä viikossa, ennen tai jälkeen koulun.



Nyt tämä turvallisuushakuisuus on karannut käsistä. Hän ei halua jäädä kotiin yksin lainkaan. Jos menemme ruokakauppaan, puolentoista tunnin poissaolon aikana hän soittaa 3 kertaa. Kysyäkseen koska tulemme -johon aina vastaamme kellonajan koska suunnilleen tulemme. Lisäksi hän jo ennen lähtöämme varmistelee, onko meillä varmasti puhelin mukana ja pystymmekö vastaamaan. Ja hän kysyy monta kertaa.



Kavereilleen ei suostu juurikaan menemään, vaan kaverit ovat aina meillä.



En ole ihan ummikko näissä asioissa ja tunnistaisin näistä oireista hänessä lievää yleistynyttä ahdistuneisuutta. Olen jutellut paljon lapsen kanssa yksinjäämisestä ja hän kuvaa jännityksen ja ahdistuksen tuntemuksia tilanteissa. Olemme myös yhdessä harjoitelleet konsteja, miten itseään voisi rauhoitella, kun jännitys käy sietämättömäksi. (Olen tutustunut vähän kongitiivisen terapian keinoihin).



Nyt kuitenkin tuntuu, että tarvitsisimme apua, ennenkuin lapsen oireet muuttuvat pakko-oireisiksi. Miltä kirjoitukseni kuulostaa? Mikä on se väylä, josta saisi fiksua apua lapselle?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
15.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri tuossa iässä lapsi itsenäistyy ja omatunto kehittyy sisäiseksi. On aivan normaalia, että ensin se menee vähän överiksi, ennenkuin asettuu uomilleen.



Päättämisen vapautta voi harjoitella pienillä asioilla ensin. esim. äiti ei päätä mitä lapsi pukee/ syö/ milloin tekee läksyt tmv. Mutta äiti pitää huolta isoista asioista (tässä on tarkka reviiri jolla saat liikkua, tähän kellonaikaan tulet kotiin jne.)



Toinen hyvä harjoitus on ääneen puhuminen. Lasta helpottaa se, että saa ääneen sanoa (enemmän kuin pelkkä ajattelu). "nyt kuulin rapsahduksen, se tuli luultavasti pattereista, minulla ei ole mitään hätää".



Oletko tutustunut muksuoppiin? Sen periaatteiden mukaisesti voi harjoitella _lapsen_ valitsemaa tavoitetta (esim. 30min yksin kotona soittamatta).



Kesäaikana liika vapaus (koulutöistä) voi myös luoda yleistä levottomuuden tunnetta.



Oikeita paikkoja hakea apua on perheneuvola ja koulukuraattori/ koulupsykologi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kahdeksan kahdeksan