kuinka paljon voi vaikuttaa itse siihen että on hyvä / huono rahatilanne?

Olen sen verran kyyninen, että minun mielestäni kaikki on loppujen lopuksi ihmisestä itsestään kiinni. Elämä on valintoja.



En tarkoita nyt onnettomuuden uhreiksi joutuneita tai raiskattuja, vaan keskivertoa elämää elävät ihmiset. Huippurikkaus on sekin valinta (poislukien perintöjä saaneet).



Jos on alkoholisti ja asuu palvelutalossa, niin ei minulta juurikaan heru sääliä; aina on valintoja sille pullolle. Toiset ovat vahvempia, toiset taas heikompia. Kylmä tosiasia.

että rahatilanne on huono, jos elää yli varojensa.

Ja kyllähän silloin yleensä itse on siihen syypää.



Koulutus ei välttämättä ole se mikä ratkaisee vaan työpaikka, ahkeruus ja palkkaus. Ja kyky elää varojensa mukaan.

Välillä tulee uusi yllättävä elämäntilanne, joku kuolee, sairastuu ja jää pois töistä, jää työttömäksi.

Remonttikin voi olla painava asia taloudessa, lainassa se voi merkitä muutamien vuosien maksuaikaa ja kuukaudessa menee sen hoitoon vaikka 300 euroa.



Ei lainoja tartte olla liikaa. Tunnen muutaman perheen joissa ei ole motivaatiota maksaa laskuja. Vaikka olisi vaan muutama laina joita voi maksaa niin jättämällä ne karhulle ollaan jo kaukana hyvästä rahankäsittelystä.



On mulla tuttukin jonka mies käytti yhteiseltä tililtä nettipokerin pelaamiseen 10 000 euroa.

Juu, kyllähän se sama mies välillä voittikin omakotikalon mutta seuraavassa pelissä meni kalusto..



Kaikki ei omaa vaan tervettä maalaisjärkeä. Onhan se tylsää jos joutuu maksamaan 25 tulevaa vuotta, kuukaudesta toiseen samaa lainaa! -Ei ihmiset jaksa parisuhdettakaan niin kauaa.. ;)

koulutuksella voi tietenkin vaikuttaa mutta ei sekään loppupeleissä mitään kerro. Tiedän monta ylikouluttautuneita jotka ei löydä töitä.



Kaikkihan on toki valintakysymyksiä: - Haluatko muuttaa työn perässä kaupunkiin, kenties pääkaupunkiseudulle ja jättää sukusi 500 km päähän? Haluatko ostaa oman talon kaupungista vai puolet halvemmalla maalta? Asutko ennemmin kauempana ja kuljet työmatkaa vai ostatko talon keskustasta jolloin et tarvitse autoa? Asutko vuokralla? Jäätkö lasten kanssa kotiin? Ura ensin vai lapset? ym.ym.



Lähtökohtanahan on tietenkin se että jokainen tekisi nämä päätökset omien mielihalujen mukaan niin että pyrkisivät mahd. mielekkääseen elämään. Ja tietenkin myös järjen päässä pitäen.



Mutta minun tapauksessa paikkakunta rajaa pitkästi työllisyysmahdollisuuksia. Näin pienessä kylässä ei työpaikkaa löydä helposti vaikka ammatti on sellainen että töitä pitäisi helposti löytää, uskoisin saavani töitä helpostyi kaupungista. Kuitenkin vaihtoehtoja rajaa se että mieheni jo kulkee autolla työmatkoja kaupungissa, tarvisin toisen auton. Toisen auton kulujen + 3 lapsen hoitopaikkamaksujen jälkeen palkastani ei jäisi kuin pitkä miinus. Mutta nämä ovat omia valintoja, ja toivonkin että ehkä sitten kun olen 35.v ja lapset ovat kouluikäisiä, minulla on jo työpaikka täältä. (Tosin sitten varmaan asuntolainojen korot ovat huipussaan tai euro on jo kaatunut ja meillä on lähes miljoona markkaa velkaa ja olemme velkavankeudessa tai jotain muuta vastaavaa)



Yritän nauttia niin kauan kuin rahamme riittää eikä meillä ole vatsahaavaa rahahuolien takia.